Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen Älä nujerru


Timantit liikkeellä
Äitin ja Isän hautajaismuistoalbumien tekstit täällä! _______________________________________

2020

Ei ole mithän hättää

Elämä kertoo, miten ellää ja tehä.
Kuuntele elämää.
Ja sitte tehet sen mukhaan,
tehet vain, et taistele ekkä väännä,
tehe rauhassa ja anna muileki oma rauha,
tee niinko sinun tottuuentuntosti sannoo
ja anna toisten tehä niinko het tekkee.

Mooma toimivia ja vastuullisia aikusia.
Mieki vastaan itte omasta elämästäni.
Vastaan omasta ruuhmiistani.
Eikä minhuun panna aihneita,
joita en halua
ja otan, mitä itte haluan.
Tämä koskee lääkheitä ja rokotteita kans.
Hallitus eikä mikhän lääkärihoitaja,
ei kaverit eikä mediat ei vastaa elämästäni.
Itte vastaan, halusimpa tai en.

No ja kunnioitan ja rakastan itteä ja teitä ja elämää.

- Pikku-Hilkka Laronia 14.12.2020 klo 16:54

Sivujen alkuun!



7.11.2020 klo 14:21

Kalsea oikeuenmukasuus
piittaamaton tyyneys
kuiva tietäminen
leikkii tunteillasi
pellaa sosiaalisia pelejä
kurkkii elämääsi
antaa kaksoisviestejä.

Älä mene mukhaan
älä noudata toisen lakeja
suojele mielenrauhaasi.

Luota omhiin silhmiisti
ja kuulehviin korhviin
kylmä mikä kylmä
tekoviisas hurskastelija
iloton ja valoton
kova auktoriteettiuskovainan
oman oikeansa vanki
mitä lie.

Kysseenalaista kaikki
omatki oikeat
älä usko mithän
ei toinen parempi toista
täälei täyellisiä ole
valhmiit on hautuummaassa.

Kiitosko sain taas sanoa
keskeneräsiä ajatuksia
jetkethaan ja ihmetelhään
olhan itte oman elämän sotureita
puolustama reiphaasti itteä
enkä tarkota tappehleen alkamista
emmä vaaji emmäkä toivo mithän.

Kaikki hyvin
päivä hämärtyy
tuulee.

- Pikku-Hilkka Laronia

Sivujen alkuun!



2012

Taivas kantaa tuulimoita
Maa kukkaloita
Ilahuttaa tai sitte ei ilahuta
Puut, ruoho viheriöi
Lähellä tai sitte kaukana

- Hilkka Laronia 8.8.2012



Taivas kantaa tuulimoita
maa kukkaloita
ilahuttaa tai sitte ei ilahuta,
pyyhimä kyyneleitä,
elämä koskettaa,
puut, ruoho viheröi,
hiljaa, lähellä
elämän toellisuutta,
kuoleman lähellä!

- Hilkka 6.6.2017



Vettä sattaa
Niinko minun itkemiset
Tippus taihvaasta
Itke vaphaasti pieni hilkka

- Hilkka Laronia ja Minun oma suru!



Timantit liikkeellä

Kutominen on yks
Joka pittää minua
Tolpilhani
Sillonko syän on täynä
Sillonki, ko on suru

Sivujen alkuun!



Omia tuntojani vain
että niin haikeaa
ko maailmassani yhä vähemmän
semmosia ihmisiä
jostaki lapsuuestani tai
nuoruuestani
jokka vaikka vielä muistas
isän, äitin ja Helenanki.

Enkä tarkota
entisten asioitten muistelemista
tai ihmisistä puhumista
vaan ettois yhteistä jotaki
elämisen aikaa,
jotenki, että selittelemättä
tai kyselemettä
on jotaki yhteistä historiaa
jaettua elämänaikaa.

Semmonen tuntuu lämpimältä.
Se on siis tunne.
Olo.

Olo on taas niinko Eeva Kilven sanoin
jotensaki näin
onko mulla rakkaita ihmisiä enämpi
kuolleissa vai elävissä.

Sillonko mummot ja äiti
samoina vuosina
jätti meät tähän maailhmaan
taaplaahmaan kukin ommaansa
sillon lähti läheltä
muitaki ihmisiä
nuoriaki
sillon tuli olo että
kaikki kuolee ja hätä että
täälolhaan tosiaan
hetki vain.

Onneksi mullon maailmassa vielä
monia ihmisiä, joile ei
taustoja tartte selostaa
ja voihan nuita selostaakki
ei siis kyse puhumisesta
vaan olosta...

Siis ihanaako ootta olemassa
rakastavia terhveisiä
t. hilkkapien!

- Hilkka Laronia 16.1.2019 klo 16:37




Ikihyvä ihminen on lähteny.

Keveästi maailmojen yli
ja saatteleeko sinua nyt
hellästi
pienet kauhniit tähet
sielä lumipilvien takana.

Keveää, vapahtavvaa matkaa
sinne toisenlaisten valojen
ja maailmojen sylhiin,
jonne edeltämenheekki on menny.

Lempeä osanottohallaukseni rakkaillesti!

Kiittäen, kunnioittaen ja teitä kaikkia ajatellen t.hilkkapien




Kuinka kuolema on järkyttävvää,
ehkä käsitän vähän,
muttemmie kuitenkhaan ossaa sanoa,
että se täältä lähteny ois tässä vieressä minun kans,
mutta koen oikeaksi sanoa,
että tästä maailmasta poismenheet on usvan takana,
ja että kuolema jotenki kulkee
koko ajan täälä meän kans
ja sitte met lähemä
sen kuoleman kanssa usvasiltaa pitkin,
pois näiltä rannoilta,
missä met nyt elämä
ja met olema kaikki vain pieniä kipinöitä,
joile on annettu omat pikkuvalonkajonsa jokhaiselle,
joitten valojen kans kulema täälä maailmassa,
kunnes kuolema taluttaa jokhaisen täältä pois,
ko aika on, sillan yli
ja siihen asti ja niin kauan
meän kuuluu nauttia tästä pikkuelämänkeissistä,
joka itte kelläki on!

- hilkkapien 8.8.2017



Sittekko molen kuollu
Minusta ei ole ennää mithän täälä
Tästä maailmasta mennee pois jotaki
Ainutkertasta
Semmosta, jota ei ollu ennen minua
Eikä ole minun jälkheen
Mutta net pienet alkuaihneet
Jokka minut muodosti
Net jää
Net on aina minun elämän valaisemia
Minun elämästä vaikuttunheita
Mikä mahtava ajatus

- Hilkkapien ja Elämän pienet intoilut!



Noko met kerta elämä täälä yhen kerran vain
Eikössois järkevää ellää hyvässä maailmassa
Kauhniissa ja oikeuenmukasessa
Uskoma ja luotama hyvvään
Ilman mithän uskontoja
Uskoma hyvvään, ilhoon ja valhoon
Rakastama ja annama pallaa
Olema rakastettuja ja pyhiä

- Hilkka Laronia, yks elämän oma!



Sittekkö sinun häätyy mennä
Jos sinun täytyy joskus lähteä
Älä eppäile unelmiasti
Äläkä epäröi liian kauvvan
Älä murehi liian pitkään
Sie pärjäät kyllä
Sie selviät
Semmosenako olet
Olet loistava Timantti
Täälä samassa maailmankaikkeuessa

Rakkauella ja luottamuksella hilkkapien



Se hetki
Ko et voikkaan miettiä
Haluanko mie tätä vai en
Tai voi ja voi
Voihan sitä tulla katkeraksi
Välinpitämättömäksi
Kovaksi niinko kivi
Ivalliseksi
Narriksi
Tai sitte voi
Myöntyä siihen mitä on
Mitä tullee
Pehmeänä
Joustavana
Henggittävänä
Olla tosi
Olla tosi Kohtalonsa kans yhessä

- Hilkka Laronia ja Rukoukseni on olla vahva kohtaloni kantaja!




Tuli se päivä
Joka kadotti viisastelut
Hienostelut
Kiertelyt
Se hetki
Se päivä
Toinen päivä
Ko elämä ja kuolema
Katto ihan liki
Eikä antanu kääntää katsetta pois

- Hilkka Laronia




Voi kuinka minua väsyttää
Yritän nähä
Yritän tajuta
Näen
Yritän ymmärtää
Lakkaan yrittämästä
Henggitän
Panen lattialle maata
Henggitän
Nousen ylös
Muistan
Muistan, mitä muistan
Hellä hymy tullee vänggälläki

- Hilkka Laronia ja Kohtaaminen suremattoman kans!




Itku
Se kaaos
Ko saa halata
Ko kuolema oli kysyny
Ja sie olit vastanu

- Hilkka Laronia




Väsyhneet

Kyllä mie ymmärrän
Sulla on paha olla
Niin järkyttävän paha olla
Sie haluat vettäytyä
Elämä on nyt kolhinu sinua pahoin

Halusit mennä piihloon
Viä pois sen, kuinka avuton ja väsyny ihminen voi olla
Halusit viä ittesti piihloon ja pois
Ettemmie näe

Mutta mie olen nyt pyörinyt täällä
Omassa kauhujen mettässä
Liian kauan
Pahin on ohi
Jäät henkkiin

Ja mulle selviääki nyt
Että jätät minut ulkopuolelle
Yksin
Laukkohmaan ympäriinsä

Laukon ja laukon
Ajatukset pyörii
Syän hakkaa

En voi asialle mittään
Päästän irti
Minusta tuntuu hyvältä
Kyse ei ollukkaan minun elämästäni
En kärsi kanssasi

- Hilkka Laronia ja Sairauksien kohtaamisen vaikeus!




Turta

Se olo
Ko kaikki hyvin
Kaikki onki yhtäkkiä hyvin

- Hilkka Laronia ja Suuret tuntheet!




Meän ois pitäny saaha nähä toisia
Lohuttaa toisia

- Hilkka Laronia ja Turhat pyynnöt!




Lohuttaahan meän ois pitäny saaha
Lohuttaa meän ois pitäny osata
Lohuttaa itteä ja toisia

Sulla oli ihan hirveää
Henggen hätä
Hätä mullaki

Sitte sie työnsit minut pois
Niinko leivänmurun
Pöyältä
Lattialle

- Hilkka Laronia ja Muru pöyän alla!




Kuolevan tykö
Pittää jäähä
PItähmään seuraa

Saattahmaan
Toinen toista
Toinen lähtee
Toinen jää

Paitsi, jos kuoleva haluaa olla yksin
Kuolla yksin
Tässä pittää olla herkkä ja tarkka
Kuoleva jaksaa joskus aatella enämpi
Sinuako itte
Säästää sinua
Kato rohkeasti, miten on
Kuolevan tahto on pyhä

Kunnioitusta ihmiselämää kohtaan
Elämän ihmeellisyyen äärellä
Piät vaan käestä kiinni

Älkää juosko ohi¨
Älä keksi tekosyitä
Jää ja pysähy
Ole hiljaa

Syntyminen ja kuoleminen
Non muodon muutoksia, en tiä

KIpu ja vaiva tähtiä taihvaalla
PIeniä kärsiviä tähtiä pitkin taivasta
Pitkin kiitollisuuen taivasta
Kaikesta huolimatta

Tähtiä syntyy
Tähtiä kuolee

- Lohuttavin hallauksin Hilkka Laronia ja Rohkeasti, rohkeasti ole läsnä toiselle ja ittellesti, sie riität täysin ja ihan varmasti!




Itku hoitaa ja parantaa
Itku huuhtoo sielusta pölyt pois
Itku voitelee ja notkistaa mieltesi
Se eheyttää surullista syäntä

Itku lohuttaa lohdutonta
Itku vahvistaa
Rohkasee
Vappauttaa

Itku son joku kohta meissä
Itku on tuossa kurkun päässä
Silmien ympärillä, luomien alla
Löytyykö

Anna itkun tulla
Anna itkun tulla
Ja sitte mennä
Älä pitkitä itkua

Päästä ilo pinttaan
Anna itkun mennä
Itkun alla on ilo
Huokase
Henggitä ja anna hymyn tulla

- Hilkka Laronia, isojen ja pienten itkujen rakas oma mestari!




Saaphaat jalassa tai avojaloin
Joskus mie ittekki sitte lähen
Voitta värssynne sitte kirjottaa
Ei älkää sitte ennää mulle kirjattoko mihtään
Nyt heti vaan
Ja ittellenne kans
Ja meile yhteiseksi mieluiten
Nytton aika meän yhteisille värssyille
Nyt rakhaat just nyt

Mie laulan nyt teile
Tämä päivä on meile
Minun siskoille ja veljille
Supernaisille ja miehille
Silmissä kultaa
Aikaa koko elämän

Mitense KaijaKoo laulokhaan
Mie laulan nyt nuitten porstuan kenkien kans
Net kertos monta tarinaa
Monta elämäntarinaa
No solis nyt se porstuan kengät rivhiin
Eikö korkkarit kathoon
Semmosinako olhaan

Yhen työpaikka on Vainola
Toisen koti Sointula
Yhellä monta mustaa vuotta
Ittessitä pittää vetheensä sukeltaa eikä suotta

Tämä se päivä on
Ei tule toista tätä kessää eikä tätä päivää
Eikä niitä saa lissää rahalakhaan
Nyt rakhaat nyt
Nyt nautima ja jokhainen itte
Tämon meän yhteinen retki
Mutta jokhaisella oma hetki

Olhaan toistemme hyviä haltijoita
Mutta hallittema vain ommaa elämää
Mutta emmä voita
Voitettu alkaa velkohmaan
Elämätön elämä on pahinta

Jumaloi ommaa elämäästi
Älä jumaloi omia kahjoperiaatteitasti
Anna mennä ja lennä
Jos kompastut, nouse ylös
Aina voi alottaa alusta

Minun siskot ja veljet
Silmissä kultaa
Aikaa koko elämän

- Hilkkapien ja Yks lähtölaulu porstuan kenkien kans!




Tämä on sulle, joka jouvvut luopuhmaan
rakkaasta ommaisesta,
mie piän sinua käestä.

Piän käestä sinua, joka piät käestä sitä,
joka on lähössä,
joka lähtee täältä maailmasta.

Itte lähön hetkeähän met emmä tiä
eikä meän tartte tietää.
Meän ei tartte toivoa eikä olla toivomatta,
ei tartte tietää, ei osata,
olla vain siinä,
kohata kuolemaa.

Siinä ei viisastelut eikä opit ole mithän
ko kuolema tullee.
Net ei autakko kuolema lähestyy
ko tietää, että kohta
kohta elävästä tullee kuollut.
Kohta on rakas ihminen menny pois.

Siinä puhheet ja arvostelut hiljenee
siinäkö kuolema on kasvotusten.
Siinä vain hengität toisen ihmisen elämän äärellä.
On ihan hiljasta
Olet rauhassa
sulla ittelä
tai mulla
ei ole hättää.

Hätä ja toihveet jäi
johonki taakse
johonki eilisseen
net meni jo
on vain tämä hetki.




Itku
ja niinko minkäkilainen
pyrskähys ja romahuski
net saa tulla
ja mennä.
Ja taas on hiljasta.
Henggitämä vain - ja piämä käestä sitä toista ihmistä.




Olla ihminen ihmisen vieressä
ja toinen meistä lähtee
ja toinen jää,
elämä jatkuu
niinko jatkuu.




Jokon hyväksyny kuoleman
sei oota kuolemaa
se ellää vaan
päivän vain ja hetken kerrallansa
siinä missä on
sillain niinko ittele on mahollista
ei kaipaa eikä kummosia unelmoi
nauttii vain ja ilakoi.

Kuoleman oottaminen
tuo oottamis -sana paljastaa
että hyväksymismatka on kesken?

Sittekkö ei ennää välitä
kuoleeko vai ei
ja millon kuolee
sillon on valmis
valmis elähmään ja kuolehmaan.

Iltasin aattelee kiinostunheena
kuolenkohan mie huomena.

Sillon ellää tässä ja nyt
sillon eijjole sitkuja eikä mutkuja.

On sinut elämän ja kuoleman kans
kulku luistaa ja elämä loistaa.
Hyväksyy kaiken.
Amen.




Hetket tullee ja mennee ja
sen lähtevän vieressä oleminen,
kaverina oleminenko kuolema tullee
tai kuolema on tulossa,
siinä ihmiselämät on niin paljaana,
poissa kaikki roinat ja turhuuet,
siinä ei muistot ennää ole mittään,
on vain se hetki.




Hyvvää huomenta ja
tämä on sulle, jonka rakas ommainen
on lähössä,
lähtee,
jonka aika on jonaki hetkenä.



Jaksaminen on huono sana,
ei siinä ole kyse ennää jaksamisista,
mutta sanon kuitenki
jaksamista teille kummallekki,
lähtevälle
ja rinnalla saattajalle,
jaksakaa,
jaksa kuolla ja jaksa ellää,
hetki vain ja päivä kerrallansa.




Tullee uus päivä
tai ei tule,
se on siinä se elämä.




Nyt on uus päivä
ja nyt ämmi pillahtaa itkuun,
jaksakaa ihmiset,
kyllä met olema niin pikkusia ja arvokkaita.




Ja kyllä sie minut tiät,
tyrskin ja pyrskin itkeä
aina välilä.



Joku ääni, tuoksu, ajatus
väsymys
se saa niinko irti jotaki
ja siittä seuraa rämisemistä ja märinää
ja tilantheen mukhaan kyynelten nielemistä.




Hetkiä tullee ja mennee
eikä niitä tiä etukätheen
kaikkea ei tartte hillitä eikä hallita
eikä ainakhaan murhetta, surua, muistoja,
kyyneltä,
ei isoa eikä pientä.

Olhaan niin surusia, pikkusia ja hullujako olhaan
t. hilkkapien rakkaudella, kunnioituksella, kiitollisuudella!
Iso hallaus!



Minun isän elämän viimiset lehet käänty 2012



Mie saatoin ommaa issääni
Hänen viimiset sivunsa ja hetkensä
Ja ehkä vähän ylikki
Isä sano, että hän eli hyvän elämän
Ja vähän ylikki
Siksi aattelen, että saatoin vähän ylikki!




Yhessäkkään kohassa en paikkaani epäröiny
Siinä ei ollu minun jaksamisesta kyse
Ei minun surusta
Minun rakas ihana isä oli kuolemassa

Isä halusi kuolla kotona
Ensin ootima lääkäreitten luppaamaa äkillistä kuolemaa
Siinä meni 9 kuukautta ennenko kuolema tuli

Päivästä toisseen
Kuukauesta toisseen
Lopulta Kahestaan
Yötä päivää

Onneksi mulla oli yli kahen kuukaen kesäloma
Mitense elämä niin saattelee
Saattelimme isän kanssa toisiamme




Hiljanen kaupunki
Hiljanen mieli
Väsymystä
Haikeutta
Pikkuhilkan itkua sallaa keittiössä




Välilä itken isän nähen
Puhistan etäpesäkettä ja pillahan itkuun
Katon isän ohuita jalkoja ja kyynelheet valluu
Välilä isä sannoo jotaki
Ylleensä ei mithän, ei jaksa, ei tartte
Kaikki hyvin
Kaikki niinko on mahollistä tässä maailmassa
Kaikki niinko met ikinä osasima ja voima
Kipuja ja kipuja




Välilä isä halusi, että piän sen päästä kiinni
Välilä se istu ja nousi siesomaan, kipuja
Kipuja
Kipuja




Vasta jälkhneenpäin kykenin näkemään sitä kivun määrä
Sitä ruuhmiin tuskasuutta ja kipua
Voi helvetti saatana ei mistään apua, kipuja vain
Emmä met osahneet hommata kipua pois
EMMÄ OSANU HOMMATA APUA KIPUIHIN
itku
itkua
viha
VIHA
Säälivää itkua




Välilä isä itkee
Se sannoo, että sillä on niin hyviä lapsia
Ja itkee
Hallaama
Ja sanon, että son itte maailman mahtavin ihanin isä




Välilä sanon, että son hyvä ihminen
Sanon, että se on vappaa lähtehmään
Kaikki hyvin




Niinko se, että emmä ennää oota kuolemaa
Isä sano, että sanoma niin
Ei toivota minkhänlaista
Kuolemaki tulleeko tullee.




isä ei ennää kanna minua
isä tietää
Tämmöstä elämä on
Jotenki täältä on lähettävä, se sano




Vaikeutta
Hättää
Reipastumista
Valoa ja iloa, hellyyttä
Joka ikisenä kivun ja saihrauen päivänä




Enkä mie koko ajan märise
mie selitän ja silitän ja virkkaan
naurama välilä




Autioita hiljasia päiviä.
Hiljasia aamuja.
Vieläki uus aamu.
Pitkiä hiljasia iltoja.
Tunnista tunttiin.
Päivästä toisseen.




Vaikeaa isän kipeä ruumis.
Ihanaa isän viissaus ja rohkeus.




Isä luotti.
Oli sinut elämän ja kuoleman ja minun kans.
Tasavertasta kohtaamista kaiken kans.
Kaikesta, ihan kaikesta huolimatta.
Viimisseen aahmuun asti isä tiesi
mitä tarkottaa elämä ja mitä tarkottaa elämästä luopuminen
tiesi, että omenapuu kannattaa aina istuttaa.




Niin vaikea olla.
Vaikea olla.
Pakko olla varovasti.
Varovasti ihan keskellä itteä.
Hiljaa.




Piän käestä
Toinen käsi sinun ottalla
Pienet kärsivät tähet kattoo meitä

- Hilkka Laronia ja Muistoja isästä




Ei toivoa
Ei toivomusta, ettei ois kipua
Ei minkkään pyytämistä
Ei oottamista
Ei ennää ees kuolemisen oottamista
Ei mittään minkkään toivomisseen
Silti toimia
Siittä huolimatta nähä joku valo
Joku ääretön kaiken hyväksyminen
Ja joka ilta
Kiitos päivästä
Kaikki hyvin

- Hilkka Laronia ja Muistoja isästä




Oletko nyt sylissä toisten maailmojen
Kaikki hyvin
Pilvet taihvaalla
Joki virtaa
Mettät kasvaa




Ole ja henggitä
Uskalla
Hetki kerrallansa
t. hilkkapieni niin pieni
elämän ja kuoleman maassa




Voi ihmeitten ihme,
kuinka ihana tämä on,
päivä vain ja hetki kerrallansa.

Niin met minun isän kans sanothiin kesän aikana
ja jo nuo sanat anto voimaa ja rauhaa!

Isän voiman tarpheesta en ennää tiä,
isä on maailmoissa,
joista emmä met täälä maailmassa
elävät vissiin paljon tiä,
enkä mie ainakhaan tohi sanoa mithään,
mie saan kuitenki nuistaki sanoista iloa ja voimaa,
en tiä miten se oiken tapahtuu!



Jos herkistyt hetken verran
niin ymmärrät sen
ja met ymmärrämä,
uskallama ymmärtää
ja kiitos ihmiset rakhaat viesteistä ja osanotoista
ja kuinka haikeaa,
välilä muistan isän kärsimyksiä sen syövän kans
välilä jotaki muuta
ja itken ja ihmettelen,
että kuinka joka ihminen on tärkeä.
Siis joo ja seuraavaksi tarraan siihen lauhluun:
Joka ihminen on laulun arvonen,
isä tykkäs Veikko Lavista.

Nyt mie meen kattohmaan, siis onko syksy alkanu, niin viileää ja kirkasta! t- hilkkapien



Kello puoli kaheksan runo
eikä mikhän alakulo,
vaan tuntheita täynnä
laijjasta laithaan,
iloa vahvaako aamukahvi,
kiitolllisuuttako auringon valo,
järkeäki vähän,
ko kultakajo,
riittää pikkusen mulla tähän
ja parasta tekemiset kaikki
ja rakhaat ja feispuukki!

T. Ämmi hilkkapien niin pien,
kiitosko oletta olemassa
ihanaako sain tämänki tehä, ainutkertanen päivä eessä,
kaikki hyvin!



Tämä hetki ja avaruus tässä ja nyt
kukhan muu ei ole koskaan ollu tässä hetkessä
tässä hetken ja elämän kohassa just
jostaki on tultu
jotaki tuttua
kaikki valmhiina
tuntemattoman eessä
koko ajan perillä!
Rakhauella, kunnioituksella ja syän hellänä hallaan pikkuhilkkapientä!


Ämmillä ei ole hättää
niinkauvvanko se itkee.
Niin sannoo minun kläpit!
Ja son tosi, mie itken nytki.
Ja taas ja taas Ämmi ryömii ja rämisee
ja tietää, kaikki hyvin.


Isä luotti.
Oli sinut elämän ja kuoleman ja minun kans.
Tasavertasta kohtaamista kaiken kans.
Kaikesta, ihan kaikesta huolimatta.
Viimisseen aahmuun asti isä tiesi
mitä tarkottaa elämä ja mitä tarkottaa elämästä luopuminen
tiesi, että omenapuu kannattaa aina istuttaa.


Hiljanen kaupunki
Hiljanen mieli
Väsymystä
Haikeutta
Pikkuhilkan itkua sallaa keittiössä




7.8.2012 kirjotin ja isä kuoli 9.8.2012
Kello viien runo
tänä päivänä
tämän elokuun,
ole hilkkapien
ole ja hengitä
uskalla
hetki kerrallansa.
On ilta, jospa mie virkkaan vähän tässä.
t. hilkkapieni niin pieni
elämän ja kuoleman maassa.





Piän käestä
Toinen käsi isän ottalla
Pienet kärsivät tähet kattoo meitä


Keveästi saaren yli
Rohkeasti
On niin kaunista nyt
Kaikki on hyvin


Minun rakas isä
Meän rakas ihana vaari
Rajalla häilyvällä
Murtuu hiljaa
Hengitystä viimisellä rajalla
Kuoleman rajalla
Kaikki on hiljaa


Hiljasta
Niin hiljasta
Kaikki, ihan kaikki valmista
Isän elämä ei
Tuli uus aamu ja taas uus aamu
Ja taas aamu
Isä ei henggitä
Taas isä henggitti
Hengitti ja puristi käestä
Ei henggitystä
Hiljasta
Ei tullu päivää
Ei ennää iltaakhaan
Ei tullu ennää henggitystä
Isä ei henggittäny ennää ja mie juttelin rauhassa
Sitte soitin veljelle, tämä on ihana puhelu
Isä oli saanu kuolla


Läsnäolemista
Kaikesta huolimatta
Isä ei henggitä ennää.


Oletko isä nyt sylissä toisten maailmojen
Kaikki hyvin
Ihanat pilvet taihvaalla
Tornionjoki virtaa
Mettät kasvaa


Isä sai lopulta luopua kipeästä ruuhmiistaan
Kiittäen maailmaa, elämää, kukkia, kasvia, kaikkea ja minua
Niin rakhaasti
Isä pääsi kiittämästä päivästä ja minun sitkeyestä ja jaksamisesta
Isän loppuelämä oli kipua ja kipua
Pahoinvointia ja kipua


Ei toivoa
Ei mittään toivoa
Ei toivoa, ettei ois kipua
Ei voimia tyhjän toivomisseen
Silti toimia
Siittä huolimatta nähä joku valo
Se on elämän kohta
Nähä sittekki se valo
Ei mithän toivoa ja kipeä.
Vaikka jo käsitimä
ei ollu voimia
toivoa ees kuolemasta.
Ei ees kuolemaa tarvinu toivoa.
Kaikki hyvin.


Isä toivo, että olen vieressä lophuun asti
Olin ja läsnä ja kaverina
Saatoin ja hoijjin
Näissä sanoissa on sitä


Minun maailman paras isä on kuollu.


Mettät kasvaa
ja joki virtaa,
kaikki hyvin.

Etusivulle!

Olet loistava Timantti kuolemanki äärellä!

Mie luotan sinhuun.
Semmosenako sie olet.
Luotan siihen, mitä sie sanot.
Merkitset mulle paljon.

Jos sinun jonaki päivänä pittää mennä,mene vain.
Älä murehi, mene vain.
Met pärjäämä.
MIe pärjään.

Tiän, että sie pääset ja meet sinne, minne sinun pittää mennä.
Sie meet niin ja sillä tavalla niinko sinun on paras.

Olet loistava Timantti täällä maailmassa.

Etusivulle!

Timantit liikkeellä

Hyväksymistä sietämättömän äärellä!

Ei meitä tartte loputtommiin lohuttaa.
Eikä kannustaa.
Kohan itte alkas ittele ystäväksi.
Oiken ystävystys itte ittensä kans.
Rakastas.
Rakastas eikä ikinä luovuttas.

Oiken seurustelis ittensä kans.
Harva se minutti kysys itteltä kuulumisia!
Kyselis, että mitesse pikku-hilkka tämä elämä mennee!

Kysys itteltä, mitä kuuluu!
Kuuntelis kans itteä.
Kuuntelis tarkasti.

Itkis ja hymmyilis ihan sen mukhaanko,
että mitä mulle ittele kuuluu.

Huolehtis itte omat kuulumiset.
Mitä mulle kuuluu
ja omat olot kans,
että miten mie itte voin.
Kyselis itteltä tarpheeksi ussein.
Nethän voi vain itte tietää!

Elämä on valintaa, sannoo minun siskotyär
ja mie suosittelen ittensä ja elämänstä kaikenkattavvaa,
suosittelen täyellistä ja ääretöntä hyväksymistä!

Hyväksymä kaikki,
ihan kaikki,
etten sanos
ja sanonki, että koko paska,
kaikki tänne vaan,
antaa mennä ja tulla päivä vain ja hetki kerrallansa!♥

Niin Raili, olet oikeassa, tais nyt tulla sanottua, ronskisti, eikähän sitole kovin pikkusievää tarjolla joka elämän päivälle - niin ja miten se joku laulu sannoo, kaunis laulu siis, että kaikkeen tottuu!


Niin ja siellä sietämättömän eessä ja äärellä,
siellä auttaa joskus mahtipontisuus!
Niin se taitaa olla,
joskus siellä sietämättömän äärellä,
joskus sitä olhaan siinä kohassa,
että sanoma,
on pakko sanoa,
täällä sietämättömän äärellä
tässä sietämättömässä kohassa,
niin siinä kohassa voi joskus auttaa mahtipontisuus.

Joskus ei mikkään auta.
Joskus mennee kakski hetkeä ennen valoa,
ennen lämpöä,
ennenkö järki sauttaa,
ennenkö taju pallaa,
ennenkö herräämä reaalitoellisuutteen.

Elämä on,
se on rakkautta, iloa, lempeyttä, hellyyttä ja onnellisuutta
ja siinä son elämän toellisuus.
Kaikesta huolimatta.

Enkä mie nyt tainu kyetä tuon isomphaan mahtipontisuutteen!


- ja nyt oisko kahvin aika! t. kukkapurkki-ämmi

Etusivulle!







Etusivulle!

Timantit liikkeellä


MINUN KOIRA ON KUOLLUT!


Minun rakas pikkukoira, Joonatan 16v
nukku ikiunheensa 5.7.2011!

Surun kulkua ja kaipuun tuntoja
aika järjestyksessä,
siis tämän nimenomaisen sivun alusta,
siis alhaalta alkaen.

Surupeitto ja yksinäisyys!


Hullula on hullun huvit ja halvatki!♥ Mie tehin valhmiiksi sen peiton Joonatanin, koira16v, vanhoista kori-rääsyistä ja laitoin kankhaan toiselle puolelle. Siittä on huomenna 2kk ko Joonatania ei ennää ole ja molen tuon peiton kans märissy ja siis sitä oli kyllä tosi ihana tehä. Että tämmöstä se ämmi nyt keksi sanoa nyt 4.9.2011 teille rakhaat Timantit♥


Eija:
"Komia tuli sun peitosta! mä hautasin mun kissin peitot silloon ku se kuali sen mukana, kääriin sen niihin monehen kertahan ympäri. huusin sillälailla notta krannikki ymmärsi pysyä loitolla! sitten mä istutuin sinne valakoosia narsisseja, tulppaaneja ja krookuksia, siälä ne joka kevät hauralla hehkuu valoa!!"


Eija sullon omalla pihalla vissiin tuo valohauta, kuulosti ihanalta ja mieki käärin Joonatanin yhteen monivärisimphään ja ihanimppaan räässyyn ja oman villapuseron vielä ympärille toiseksi sinne hauttaan.


Joonatan nukahti minun sylliin. Siellä elläinlääkärissähän se nukahti ja päätös oli minun. Se nukahtiko sei ennää halunnu ees kävellä ulkona, seurasi vain minua ja toimitti tarpeensa vain. Se aivanko anoen koko ajan katto minua ja siirty perässä huoneesta toisseen. Sen oli aika lähteä ja se sai lähteä arvokkaasti seisovilta jaloilta eikä pissanu allensa, oli terve, mutta oli vanha ja heikko. Ja mie itkin katkerasti, itken nytki. No niin siis sitten käärin sen ensin siihen kirjavhaan ja sitte soli semmonen harmaa paksu villapusero, jonka käärin vielä päälle. Joonatanhan oli pikkuruinen koira.


Rääsyihin käärittynä se oli minun sylissä haudalle asti, kun tyttäreni ajo autoa ja vunukkaiset silitteli kääröä ja sittekko löysimä hautapaikan elläinten hautuummaalla vunukkainen 8v hyppäsi hautakuoppaan ja otti hellästi Joonatanin sylliin ja laitto sievästi hauvvan pohjalle ja sano, että laitama ämmi varovasti ohutta hiekkaa ensin. Sinne se pieni koiranpoika 16v meni käärittynä omhiin tärkkeissiinsä rääsyihinsä.


Joonatanillahan oli joka huoneessa oma kori ja autossa ja Kennan tykönäki vielä ja se aina meni ommaan korriinsa, sielä se saatto istuakki ja katella maailman menoa. Se oli sen pesä ja turva, soli semmonen korikoira ja sylikoira ja ämmifani.


No semmosta, mutta peitto on hieno, tuola son nyt ruususohvalla taitettuna! Kiitos rakhaat ja murehima ja annama murheen sitte mennä, eiköstä vainki ja ilo tullee murheen perässä, son varma se, kohan päästää ilon tulehmaan!♥


Niin ja joku kysy, pesinkö ees nuita rääsyjä ennenkö tehin peiton, kyllä pesin 60 asteessa ja osa vanu tietenki ja tuo oranssi varsinki, niin näkkyyki vissiin.


Niin ja mettäkonfferenssit on niinko kait menheet kans johonki, en ossaa tuuletella niitä ennää niinko Joonatanin kansko kävimä tai ossaisin tietenki, mutta jotenki sei ole ennään niinko aitoa, jos mettäkonfferensseeraan tänne tai kelheen, että tervehin mettänpusikoita.
Se jotenki kuulostaa liian tollolta ja ihan hyvä näin, kaikkeen tottuu, jopa tähän ittekseen elämisseen tai ettei ole yhtään elävää olentoa kaverina kotona. Ja kyllä tähän joku muutos tullee, jos on tullakseen, ko aika on.
Ei mittään hättää, kaikki hyvin. Ja elämä on yhtä muutosta, joka hetki jotain kuolee pois ja jonku uuen on aika syntyä. Maailma on täynnä iloa, onnea ja uusia ilon ja surun ja elämän vaikka mitä aihioita!♥♥♥


Luontoäiti sai hauvvat hoitoonsa!

Kävin haravoitten kans kaapimassa maata koirien hautojen päälle,
ettäkö se maa painuu ja asettuu, ei ois kuopalla se kohta
jako mie lähin pois, oli iso kyy polulla
ja mie sanoin sille, että hoijjappa sie tätä Luotoäitin kans tästä lähtien,
mie pakkasten jälkheen saatan käyä kattomassa tätä kaunista mettää!
- ja täällä on valokuvia koiristaki ja niitten hauvvoistaki!
https://www.onnistuja.fi/hilkkalaronia/Galleria


Hengissä olhaan, ja hyvin olhaanki!

Työviikko takana, viikonloppu eessä,
elämä loistaa ja maistuu
eikä pikkukoiraakhaan ole, se nukkuu sielä elläinten hauttuummaalla
ja mie haukottelen, ettei leuvvat riitä!
Juohaankos iltateet rakhaat timantit,
henki kulkee ja niiiiiin hyvä mieli.
5.8.2011 ja on kuukausi, kun Joonatan nukku pois!


Vunukkainen myötäelää!

"Ko sie ämmi herräät,
eikä ole Joonatania
niin sie voit tervehtiä sänkyä ja puhua yksinään!"

Kuinka realistista ja lohuttavvaa!
Lapsi tajuaa ämminsä, jonka koira on kuollu.
Ämmin, joka ei halua muuttaa heille
eikä ees halua heän rottaunelmaansa!


Elläin ei ole ihminen!

Yks pappi soitti mulle. Se selitti, että ihmisen muisti ja ihmismieli antaa mahollisuuen käsitellä kärsimystä ja ihminen voi pohtia kaukana tai menneisyyessä tapahtuneita ja käsittää valon ja ilon yhtäaikaa kärsimyksen kans.

Mutta elläinraukka kärsii eikä voi ymmärtää, mitä tapahtuu. Se ei voi kohata kärsimystä, sen kaikki on siinä kärsimisessä ja hädässä.

Ihmisen tehtävä on huolehtia elläimensä kauhniista lopusta eikä antaa sen kärsiä pitkään, jossei parantumsta näy.

Se oli hieno puhelu, selventävä. Sehän oli siis tämän ja siis sen minun vinkumisen ja sen koirakultasen tiimoilta se puhelu, saakohan tuosta selvää, se oli hyvä puhelu. Kiitos!

Selvensi mulle ainaski tätä marssijärjestystä, että mikä ero on ihmisen ja elläimen välillä eikä elläintä saa inhimillistää, se sano.

Timantit liikkeellä

Met maalasima kivet koirien hauvvoille.
Kivien alla on kangas, johon Kenna-koira 14v käärittiin.
Joonatanin 16v käärimä minun vanhhaan villapuseroon.
Siihen, joka oli sen korissa tuossa työhuoneen nurkassa.
Siellä net nyt nukkuu ikiuntansa.
Ihan liki toisiansa.
Rinnakkain.
Elläinten hautuusmaalla.
Käärittyinä ämmin rääsyihin.
Ja minun kodissa ruususohva on niin kovin autio ja siisti ja tyhjä.

Surun kulkua ja lohtusanoja!

Hilkka Laronia 14.7.2011:
Elossa olhaan,
tunnen surua - ja iloa kans,
entisten kolleegojen kans huippukonfferenssi tänhään,
netki muistaako olin aina menossa Joonatanin kans.
Kurvaan sinne pyörällä
ko ei ole ennää Joonatania,
ei ole ees hoppua kotia ja
mutkan kautta suoriksi
a la vunukkaiset♥ ja kiitos rakhaat väärttit♥♥


Hyvvää huomenta arhmaat väärttit ja väärttittäret ja halihuomenta ja ♥♥♥ ja
hiljasuus alko ihan heliseen nuista teän syämmistä
täällä autiossa ja hiljasessa huushollissa
eikä tunnu pahalta, ainakhaan just nyt


Kristiina: Kiitos Hilkka♥ Tuli omat koirat mieleen,täällä mökillä ne lepäävät uurnassa,ison kiven vieressä.Tuli vain kova ikävä taas....


Jani: kovasti ajankohtaista, pari viikkoa on siitä kun ystävä lähti eroon kivuista ja ansaittuun lepoon... pihassa on paikka katsottuna kunhan uurna kerkiää kotiin asti.

Jani: ystävien vierelle meillä jokainen haudataan kun aika on, pieni muistolehto on tuohon kirsikan ja hopeakuusen juurelle sitten ajan kuluessa syntymässä...


Hilkka Laronia
Jani sie kirjotat tuossa ystävien vierelle meillä jokainen haudataan. Mie olin ostanu tämän kodin ja paras ystäväni ano, että oisin tullu hänen koin lähelle, mutta tulin tänne ja ystäväni tuliki itte tuohon lähikirkkomaahan. Niin met kuljima Joonatanin kans sielä haualla aamusin, kunnes Joonatanin lenkit lyheni.

Niin se elläinten hautuummaa, missä Joonatan koira 16v nyt ikiuntansa nukkuu Kennan koira 14v vieressä ihan liki on aika lähellä minua täällä Oulun korvessa


Kristiina: Voimia teille kaikille jotka olette joutuneet luopumaan karvaisesta ystävästänne, kyynelsilmin luen kirjoituksianne ♥ ♥


TYHJÄ TAKAPENKKI
Raahen seudun-lehden ylänurkka
kertoo siitä kuinka tyhjää on kun
heidän koira oli yllättäen kuollut.
Ja tuosta koirasta ja Tuulikki Nousiaisesta
on ollut monesti juttua lehdessä.

"Ei tässä näin pitänyt käydä.
Ei näin äkkiä... ainakaan.
Meidänhän piti tehdä vielä yksi lomareissu.
Sinulle oli laivalippukin tilattu syksyksi.

Jätit niin paljon tyhjää.
Keittiössä ruokakupin paikka on niin lohduton,
Mielipaikallasi sohvalla olohuoneessa ei pysty istumaan.

Ja miten auto voi olla näin tyhjä?
Taustapeilistä ei näy karvaista päälakea.
Sivulasissa on vieläkin kuononjäljet.

Yhtäkkiä kaikilla vastaantulijoilla on koira.
Miksi niitä onkin niin paljon?
Ja miksi nuo ihmiset taluttavat koiraansa niin välinpitämättömän näköisinä?
Tajuavatko he ensinkään,kuinka ainutkertainen heidän kaverinsa on?

Vasta nyt alkaa tajuta,
kuinka paljon koira voi antaa.
Ja se kummallinen yhteys.

Voi Takku: olisitpa jaksanut vielä sen lomareissun.
Tai edes muutaman kesäpäivän. Sinua on nii ikävä."

Kiitos ihana Anne, ko sie laitoit tämän mulle, että
kyllä net muutki ilmasee tuntojaan tämmösestä.
että kyllä net muutki kuvvailee murhetta, ko koira on pois,
niinko minun Joonatan 5.7. nukku ikiunheen♥♥! t. Hilkka


Hilkka Laronia:
Kiitos taas rakhaat ja joo, molen pessy kristallikupit,
joissa Joonatanilla oli vettä köökissä ja
kamarissa oli toinen ja
juolahtaa aina miehleen,
onkohan Joonatanilla puhasta vettä niissä.

Mulla on jäänykki selittämättä, että sillä on
net valjaat, joita se rakasti,
se jotenki tykkäsi olla niissä valjaissa,
se häsysi aina, että laita ne takasin,
niin net jäi sille päälle tai
harkitusti jätin.

Ja hihna kans sievästi matkassa siellä hauassa asti.
Se tykkäsi olla hihnassa ja
jos sitä huoletti, se rauhottu ihan ko pani vain hihnan,
vaikken ois itte siittä ees pitäny kiinni.♥♥♥ Snif♥


Hilkka Laronia 13.7.2011:
On monta tapaa surra ja
Ämmi sureksija kirjotti teänki sanoja tänne näilekki sivuile.

Ei tämole niin hälinää ollukko tästä luulis,
on hiljasta ollu ja
miehleen on millon mitäki tullu ja menny ja
elämä loistaa ommaa valoansa!
Vesisaehuomenta rakhaat ihmiset!

Se märkä Joonatan vain puuttuu ja
se on oikein ja hyvin edelleenki, että
Joonatanista piin huolen loppuun asti,
muttei vesisaekhaan voinu olla kertomatta, että
mitä tarkottaa, ko joka ikinen aamu 16 vuotta
on ensimmäisenä suunniteltu ulos lähtemistä,
sato tai paisto.


Irja, siekös olit Porista,
sielon minun setäki,
se assuu keskellä kaupunkia ja
torilla se ruukaa käyä,
sano sille terheveisiä♥ ja että
mullei ole ennää sitä pikkukoiraa,
met olema Joonatanin kans käyhneet senki tykönä tai
siis heän tykönä Porissa♥


Hilkka Laronia 12.7.2011:
No missässe sie olet Aune kultarakas ollukko minun koiraki Joontan on kuollu ja son hauvvassa elläinten hautuummaalla, siellä Kennakoiran, kasvunkumppaninsa vieressä, ihan liki. Mulle jäi vain tämä murhe, mutta joka aamu mie löyvvän ilon ja kiitollisuuenki samasta sopasta. jossa net tuntheet on ihmisellä.


Hilkka Laronia:
Murhe soli taas oottamassa minua.
Se kukahti jostaki, son minussa, mielessä tai syämmen lommona.
Mie en ole se murhe, minussa on vain tämä kolkko outo uus.
Eikä se murhe ole Joonatan,
se on hauvvassansa ja
eli oman ihanan elämänsä.
Mullaki on oma ihana elämä ja oujee ja jipii ja pikku-itkut ja kahvit ensin.


Hilkka Laronia
Murhe ja suru ja ikävä on vain tunne,
ei hyvä eikä paha
ja tässähän on kyse minun ittekkyyestä,
minun kaipuusta ja tyhjästä hiljasesta koista,
vaikka radio nytki on auki.
Joonatan sai ellää upean pitkän elämän,
miehän vinggun ja vonggun ommaa kaipuuta vain ja
hyvä niin, olkhoon ja saa olla,
en paina enkä puserra murhettani,
se saa kulkea tuossa tai tässä niinku kulkee.


Hilkka Laronia
Voi ihanaa rakhaat Irene♥ Virpi♥ Marja-Liisa♥ Jorma♥ ja miten hyvältä tuntuu pienet syämmet ja voima-sanat ja tykkäämiset, ko mie jankutan ommaa pikkuelämääni ja se isoa, siis mulle isoa murhetta. Hallaus teille jokhaiselle, miehän märisen hyvvääki mieltä nyt♥♥


Hilkka Laronia
Kiitos hallauksista ja rutistuksista,
emmä lannistu, siittä ei ole kyse,
met vain jotenki annama tuntheen tulla ja olla ja mennä
ja mie minun murheen kans samoin,
välilä se mennee kauemmaksi ja
välilä on ihan liian lähellä,
minusta tuntuu,
oikeasti, se on vain mielessä ja
mie märisen ja
taas seuraava hetki ja
uusi valo, niin ja
uus hengitys ja taas uus,
siis henki kulkee♥♥♥


Leahannele: Hei Hilkkanen! Kiitos siitä, että sureksit! Autat muitakin aukaisemaan sydämen kipeiden kammioiden ovet! Sinun valoisuutesi loistaa surussakin! Tunteet on meille annettu tunnettaviksi.........Kiit​os Hilkka!


Marjatta ♥, eipä minulla sanoja♥

Hilkka Laronia:
Joo ei Marjatta, ei taho olla sanoja,
mieki kiertelen ja lähestyn jotaki ja
käsitän syvästi, että ei ole sanoja, mutta
kaikki teän rakhaat teän tykkäämiset ja
syämmien kuvat ja pikkuinahukset,
net jotenki kertoo, että yhessä olhaan.

Niin, mie se tunnen semmosta hylkäämistä ja että
multa kaikki otethaan pois ja
kaikki kuolee ja mie kuolen -oloja ja ajatuksia
eikä nekhään ole tottako pikku hetken ja
menevät pois ja kuitenki
- henki kulkee ja tullee uus hetki ja
koko ajan olhaan olemassa.
Kaikki yhessä ja jokhainen erikseen,
koiran kans tai ilman.♥


Hilkka Laronia:
Minusta ei tartte olla huolissaan,
minua ei tartte suojella minun omilta tuntheilta,
mie tässä vain katon ommaa murhettani
muuttelematta, häivyttämättä, torjumatta
sitä surua, joka minussa on.
Mielenrauha ja onni tai kiitollisuus on koko ajan,
ilo itkun alla tai jotaki ja
ihan täysi elämä,
kaikki hyvin ja
kuinka ihanaa, ko tet puhutta minun kans♥♥♥


Hilkka Laronia: No jeps, saakohan tuosta selvää eikä haittaa, olhaanpa olemassa ja armastethan ja lohutethaan ja olhaan porukalla ilosia ja mitä millonki.


Marja-Liisa: Jotain tuosta ajatustavasta jos saisin omaksuttua, siinä on jotain miten itsekin haluaisin elämää nähdä. Mutta pitää olla rohkeutta, en tiedä joko sitä löytyisi, vai vieläkö pitää vaan kasvaa...


Hannele : Antaa tunteiden tulla ja mennä.Matkalla ne muuttavat muotoaan.Syvinkin suru ajan myötä laimenee ja iloksi muuttuu.Kaikki tunteet ovat elämän kasvualustana tärkeitä.


Hilkka Laronia:
Kiitos♥♥♥ ja se murhe ja suru on siis tunne kai ja sehän ei ole hyvä eikä paha, se vain on. Niinko aina ennenki, millon minkäki tai kenenki elämän tai kuoleman äärellä tässon itketty ja monasti, niinko nytki niin kovin itsekästä, miehän se vinggun, Joonatan eli komean pitkän ja varmaan onnellisen pikkuelämänsä ja sai kuolla saaphaat jalassa kunniakkaana ja terveenä, oli vain väsyneeksi tullu♥♥ Kyllä tet tiättä ja mieki tiän, pittää vain kertoa, se tuntuu niin autuaalta mulle♥


Eija: SIUNAA HERRA PÄIVÄT KIRKKAAT, PÄIVÄT KYYNELEISET.


Leahannele: Suru on oikeutettu tunne kanssakulkijan menetyksen jälkeen. Joonatan juoksentelee hieman hämillään ympäriinsä ja ihmettelee, miksi Hilkka niin mureksii. Tässähän minä Joonatan! Koirien pyhä taivas häntä odottaa, saattaapi olla sama Korkea Taivas, mihin mekin saamme aikanamme nousta! Pieni haukahdus ja nuolaisu lohdutukseksi!


Hilkka Laronia:
Uus aamu, ukkonen menny
eikä Joonatania ole,
juon kahvia,
näen kuinka aurinko värjää koivikhoon valoja ja varjoja,
sittekki kaikki hyvin♥,
mikäpä jumala mie oisin huomauttelheen,
ettei tämä mulle käy.


Eila: Huomenta Ämmikulta♥ Sitä tuskan ja surun määrää jota sinä nyt käyt läpi ystäväsi yrittävät lohduttaa sanoillaan ja kirjoituksillaan.Muistatha​n että Joonatan kulukee rinnallasi loppuelämäsi uskollisena kuten aina.On jättänyt syämeesi rakkaat tassun jälet.Hallaan sinua koko syämestäni♥


Hilkka Laronia:
Met itte ja Suomi neito voima hyvin ja
välilä mie märsään ja
mie muuten kävin tuolla puistossa
ihastelemassa ihmisten koiria ja
se tuntu hyvältä, eikä yhtään
niinko että oispa minun koira tai jotaki,
nethän on eri koiria♥♥♥


Hilkka Laronia:
"Mä annan sut pois,
päästän sut pois,
vaikka sattuu"
nuin lukkee elläinten hautuummaalla
Joonatanin lähihaualla.
Soppii elläihmeen,
eihän ihmistä anneta pois eikä omisteta, eihän.
Eikä ees koiraa, pois on Joonatan menny.


Eila: Aamusia Ämmikulta♥ Kuinka voit tänäaamuna? Itellänikin ollut parina päivänä itkunpaikka kun mammat ovat tulleet kyselemään Arttu-koirulista näinkin pitkän ajan päästä.Kyllä se on vielä itelläkin sydän vereslihalla vaikka aikaa on kulunut jo puolivuotta rakkaan koirulin lähöstä.Muista en unoha sinua siellä murheesi keskellä vaan joka aamu kun silimäni aukaisen mietin miten sinä ystävä kulta voit.Hallaan sinua rakkauella♥


Riitu-muori : Muistot aina elävät. Itke, se helpottaa. Anna kyynelejoen vapaasti virratta silmistäsi. Hilkka : Samat sanat ja kehotukset myös Sinulle, mitkä annoin Eilalle. Sydämenlämpöiset halaukset molemmille ja voimia molemmille. Kuljen kanssanne ajatuksissani ja yritän niin helpottaa teitä molempia. Koettakaa kestää.


Hilkka Laronia:
Eläinlääkärissä jouvvuin käytävän päähän
Joonatanin kans oottaan,
niin joku nainen tuli koiran kans perässä
- itkehmään minun kanssa.
Se kysy, onko viiminen reissu ja
sitte alko itkeä yhessä minun kans,
hänen koira oli vasta 4v.
Siinä met itkimä yhessä.
Miten mulle on suotukku lohuttajia näin paljon.
Elämälle kiitosko oletta tekki olemassa ja lohuttanheet minua♥♥


Jarmo ‎:(.. tuli pepiä ikävä.. 2008 lopetettiin.. vesisateessa kaivoin koiralle haudan... metrin syvä....onneksi tultiin auttamaan.. muut sai pepin peittää... lähdin itse itkien ajelemaan... kova oli se koitos.. 10 vuotta oltiin kavereita ....


Marjatta: Voi sinua,voimia ♥

Hilkka Laronia:
Voi minua♥♥♥, son tosi voi minua,
ko mulla on taas päivä ilman Joonatania,
ei ole kultapikkuötöä♥♥♥
ihania oletta rakhaat, nyt kone kiinni, koko päivän ollui ukkonen1


Eila: Huomenta ämmikulta :) Sitähän se elämä on luopumista rakkaistamme jälelle jäävä suru on joskus liiankin raskasta.Niihän se minunkin koko rakas kotiväkeni ovat menneet eeltäkäsin sinne jonnekkin.Ollaan yhessä suruinemme ja mahtuupa siihen kyllä ilon pieniä pisaroitakin.Pijämme toisistamme huolta:) Ajatuksin lämpimin ja rakkauella luonasi♥

Hilkka Laronia:
Eila ihanuus rakas, sie sitte kirjotat sulosesti,
saa itkeä ja tuntea myötäelämista ja rakkautta,
mie rakastan tätä naamakirjaaki ihan sinunki takia,
piämä huolta toisista ja ryömimä ja itkemä välilä ja
pyhimä naama ja armastama
voi elämälle kiitos sinusta ja kaikista,
niistäki, jokka on menheet.
Olhaan yhessä porukalla♥

Eila: Kiitos rakas ämmi nuista sanoistasi♥ En minäkään tiennyt silloin minkä aarteen löysinkään sieltä ylläältä kun tiemme kohtasivat tämän naamakirjan avulla sain ystävän rakkaan jonka kanssa voin jakaa kaikki tunteemme olivat ne sitte minkälaisia. Näin on hyvä jatkaa yhessä etteenpäin toistamme tukien niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä♥♥♥


Alpo: Ilot ja surut, onnen murut. Pitäkäämme pienistäkin ilonhetkistä.. Huomenta Hilkka ♥ :)

Hilkka Laronia:
Hyvvää kesästä huomenta Alpo♥ ja
aatella net surukki on onnen muruja, son totta.
Enhän miekhän antas tätä autiutta nyt pois,
ko sillon ei sitä koirakultaötökkäistä ois ikinä ollukkaan.
Ja ilo tullee vanaveessä,
ko mie märisen niin kohta olenki niin onnellinen,
ko on kesä ja oli se koiraki!


Pia ♥ Tahtosin kulkea vierelläsi, kun olet yksinäinen, kun sieluusi herkkään ja avoimeen puhaltaa viima jäinen. Tahtoisin kulkea vierelläsi, kun kaipaat lohdutusta, kun ylitse kasvojen lempeiden vaeltaa varjo musta. Tahtoisin kulkea vierelläsi, kun saapuu suru syvin, ja odottaa lävitse pimeyden, kunnes kaikki on hyvin . ♥ -Anna-Mari Kaskinen-
Voimia, Hilkka ja Enkelienergiaa minulta ♥♥♥


Hilkka Laronia:
Kiitos jokhaiselle rakhaalle, miten mulle on suotukki näin ihania ihmisiä ja lohutuksia♥♥♥


Taru: niin elämä on joskus niin rankkaa, koitahan jaksaa, vaikka välill' tuntuu, ettei millään jaksais! itseltäni kuoli 2006 marraskuussa ystävä, sitten meni poika maaliskuussa 2007, ystävä tasan kaksi kuukauutta sen jälkeen ja taas kesäkuussa isä! päivä kerrallaan mentävä eteenpäin! iloa ja valoa sunnuntai-päivääsi:)

Hilkka Laronia:
Niin Taru, tämä on tuttua hommaa,
niin tuttua.
Valovoimallinen kiitos sulle rakas timantti,
oijjettä son tämä elämä,
ei saa lommaa
eikä voi paljon lakkoilla♥♥♥


Hilkka Laronia:
Kyllä tiiän, että elämä on luopumista hetki hetkeltä ja että
suru on oma kulkunsa,
nyt taas kulkee tuossa lähempänä ja
lähiystävät on menneet pois ja sisko ja äiti,
tuttua hommaa ja
uus aamu ja kärpänen tuossa ja
se ontto oloki on ja saa olla ja
on ihania asioita,
niinko vunukat ja naamaväärttit ja timantit♥♥♥


Hilkka Laronia:
Taas uus aamu
eikä Joonatania,
koira 16v nukku pois minun sylliin ja
se tuntuu hyvältä ja sillä oli net, joita se sai rakastaa ja
se tiesi olevansa rakas ja
minun liikkumisreviiri laajentu eilen pikkutrampoliinin ulkopuolelle,
kävin pyörällä ihanan ihmisen Mervin tykönä ja
tänhään meen vunukkaisen10v♥ jalkapallotalkoisiin.
Kiitosko oletta olemassa rakhaat timantit ja saan vinkua.


Hilkka Laronia:
Joonatan sai rauhallisesti nukkua pois ja
sillä oli varmaan ihana elämä,
se oli niin tärkeä ja tiesi sen.

Tet, jokka oletta yrittänheet ja elähneet ilman koiraa,
tet tiättä, että se koko ajan kotonaki tuntuu, että
tuossa ja tuossa se on ja
kuulee ja muistaa ääniä ja tuhinoita,
joita ei ees muistanu eikä tienny tietosesti.

Joonatan niin tuhahti tai aivasti aivanko ko
se tuli keittihöön ja
nytko mie vaikka tiskaan,
tullee se olo, että se tuli kans keittiöön.


Hilkka Laronia:
Niin on, elämä on luopumista hetki hetkeltä ja
suru on oma kulkunsa ja saa olla ja
mullaki on parhaat(?) ystävät menneet pois,
siis ihmiset ja sisko ja äiti, että
sillain tuttua hommaa ja
uus aamu tuli mulle ittele ja
kärpänen tuossa ja
se ontto oloki on ja
saa olla ja on ihania asioita,
niinko vunukat ja naamaväärttit ja timantit♥♥♥


Hilkka Laronia:
Mie pesen net kaikki rääsyt, jokka
sillä on ollu nuissa koreissa ja
minun ruususohtavan suojana ja
ompelen yhteen peitoksi ittele.


Hilkka Laronia 7. heinäkuuta 2011:
Sielä net ikiunessa vierekkäin,
Joonatan ♥ koira16v ja Kenna ♥ koira 14v.
Vastaa ei milloinkaan,
tuuli käy, hän pois on eikä palaa,
milloinkaan, ei kipittele kamarista tulla.
Ihan loppuun asti, Joonatan hyppeli ihan ilmaan, että nyt ulos ja Kenna ojensi eilenki vielä päänsä, että jospa lipasis vunukkaisen ruuat lautaselta, mitä se viime aikoina alko tekemään, ei lipase enää ja parempi näin on, vaikka niin tyhjää...


Hilkka Laronia timanteille:
Niin rakhaat mieki aattelen teitä ja uus aamu taas ja
hyvä mieli teän sanoista ja jutuista ja hyvä olo,
mutta se kans, että kaikki ei ole oikein,
joku on hoitamatta tai että jotenki väärin ja
se on se, kun ei Joonatania ollu illalla eikä ole nytkään.
Ei voi tajuta ko pikkuhiljaa, kyllä käsitän. Kiitos rakhaat♥♥♥


Hilkka Laronia 8. heinäkuuta kello 6:40:
Voi meitä pieniä, kyllä elämä on niin julmaa välillä ja
yhtä aikaa aurinkoinen aamu ja voih, miepä pyyhin taas naaman ja
meen hakkeen sen kahvin ja tuon teillekki, itkemä yhessä.


Liisa:
Olethan aina siinä, vieressäni, vain siinä.
Kuulen hengityksen korvassani.
Kuulen kuiskauksen lähelläni.
Kuulen sinut, kuulen vain sinut.
Avaan silmäni, olet siinä lähelläni.
Kosketan hiustasi, tunnethan sen, vain sen.
Katsot minuun, silmiin sinisiin.
Ne ovat meri sinulle, olet ranta minulle...
Liisa: Se olikin tosiaan sinulle Hilkka,kaikista minun runoistani♥♥♥


Kari: voi Hilkka on päiviä milloin haluaisi pitää jotain kainalossaan ja paijata,tänään on se päivä jolloin haluaisin nin tehdä sinulle ♥


Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.
(Kiitos Raili, tämähän oli sulta!)


Kun niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja
kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Tänä päivänä enemmän, kuin koskaan ennen,
rakkautesi punnitaan.
Anna minun mennä, kun aika koittaa.
Sinun täytyi tehdä päätös.
(Kiitos Arja, jotenkin näin se runo meni, jonka lähetit.)


Huomenta, uusi päivä! Otetaan se vastaan, niinkuin taidetaan. Olipa se paras tai pahin kaikista, aikanaan se on ohi. (Kiitos Arja, tämäkin on sulta!)


Timantit liikkeellä
Joonatan 4.7.2011

Timantit liikkeellä
Kenna ja Joonatan

Timantit liikkeellä
Kenna ja Pami 2005

Meän mettäkonfferenssit on lopussa!

Net lyheni vaivihkaa.
Niistä tuli hittaita.
Niihin tuli kaihomielisyys.
Ihmettelevä kiitollisuus.

Korpimettän polut ja pusikot kiitos teillekki.
Nyt luotoäitin vihreät helmat kukkii kauneimmillaan.
Kohta nousee sienet ja puolukat loistaa.
Sitte taas puitten lehet on aivanko sipsejä polun varrella.
Sillainhan mie katoin viime syksynä.
Katoin puonneita ensimmäisiä syyslehtiä sipseiksi.
Talvi tullee ja uus kevät ja kesä.
Luonnon ihmeet jatkuvat.
Vain meän mettäkonfferenssit on ohi.
Lopussa.

Nettei ennää Joonatan ole sinun arvoisiasti.
Muutama hias askel.
Pari kyykistystä.
Hauras perusasento.
Tiukka katse ylös minun silhmiin.
Apua, äkkiä kotia täältä ja joka paikasta!
Kevvein askelin kotia ja porthaatkaan ei tunnu missään.
Kotia, hopusti vain kotia ja omhaan korhiin.

Et ole ennää aikkoihin tykäny tulla authoon.
Päivystät ja vartioit vain minua.
Ihan vieressä.
Kyttäät joka askelta.
Vaihat huonetta minun perässä.

Välistä on ollu pakko jättää sinut hetkeksi kotia.
Ja solet hulluna huutanu.
Ei mithään haukkumista, ko epätoivosta huutoa.
Tärissy hengen häässä.
Jako taas näit minut, sie ryntäsit pakhoon pöytien alle.
Verhojen taka piihloon.
Vähän ajan päästä rauhotuit ja tulit muina koirina.
Hyppelit näkemisen riemusta.
Häntäki kippuralla selän päällä.
Ja taas seuraat ja vartioit alvarhiinsa.

Joonatan, sie tulit fiksun Pami-koiran kans.
Siittä on melkein tasan 16 vuotta.
Ja 14v sitte tuli hökeltelevä ihana Kennuli koira!
Olette lasteni koiria.

Ja sairaus vei Pamin aikoja sitte.
Ja 6 vuotta olen eläny Joonatanin kans kahestaan,
kun kuopus lähti sillon Helsinkkiin opiskelheen
eikä voinu solukämphään sinua viä matkassa!

Voi Joonatan 16v ja Kenna 14v!
Nyt on teän vuoro lähteä.
Ja vieläki niin kirkkaat silmät.
Mutta ulkona ennään askeleita vain tarpheitten verran.
”Niille ominainen liikkuminen on loppunu.”

Viiminen kevät.
Vielä tämä kuukausi.
Vielä tämä viikonloppu.
Vielä yksi aamu.

Ei voi mikkään estää.
Ei voi antaa minkkään estää.
Mikkään ei voi piättää.
Saatta mennä.

Nytton oikea hetki.
Teän vuoro.
Saatta nukkua pois.

Teillä on ollut erityisen pitkä koiranelämä, elämälle kiitos teistä! Netissä joku tuntematon eläinlääkäri muisteli, että koiransa menettäny tyttö 6v oli sanonu: ”Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta? No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.”

Voi rakhaat kaikki ja tet, jokka oletta rapsutuksia lähetelheet, aatelhaan toisia ja Kennan kotiväki, oijjoij, met ryömimä ja kiitämä. Ja hengitämä. Ja itkemä.

Rakkaudella Ämmi ja Joonatan, koira 16v, vielä hetken. Etusivulle!


Kiitos lohuttajille♥ 4.-6.7.2011:

Hilkka Laronia:
4. heinäkuuta 2011 klo 16.10
mie ryömin täällä,
huomenna Joonatania ei ennää ole,
näin on oikein,
käsitän kyllä ja
silti ihan kauheaa.

Susanne :'(

Merja Voimia sinne. On nuori tai vanhakoira,perheenjäsen kuitenkin. Ikävää

Eila Voi rakas ämmikulta...Oikein paljon voimahalia♥ Kyyneleet tulvahti heti silimiini.Tämä on viimeinen rakkkaudenteko jonka teet rakkaalle koirulillesi♥

Marjatta halit,voimia ♥♥

Irja ‎:( aika on tullut jäähyväisten, mutta monta muistoa on kun lohduttaa.....

Kari Otan osaa suruusi!

Irene Lämmin osanottoni jo etukäteen ♥♥

Bella Hilkka pieni. Jaksamista.

Kari Aika on. Jokaiselle joskus. Lämpimiä ajatuksia!

Tuire Voimia paljon Hilkka,olen äärettömän pahoillani.Menetys ja suuri kaipaus.♥ VOIMAHALAUS ♥

Marja-Leena Voi! Itse jouduin saman tekemään muutamia vuosia sitten, kun pikkuinen rakas Bichon Friseni Gigo sairastui pahaan sydänvikaan vähän vailla 11 vuoden ikää. Vieläkin tulee itku silmään kun sitä muistelen...Voimia Sinulle surussasi. Kuvitteelliset "tassun napsutukset" lattiaa vasten kuuluvat vielä kauan...

Nelli Voi häntä ja sua Hilkka.Voimia tulevaan ja haleja♥

Eija rakkaalle Hilkalle jatkuvalla jonolla ♥ ♥ ♥ ja mehän tämän tiedämme, elämän ilot ja surut! hengittelemme tämänkin läpi, annamme surun tulla ja tiedämme se menee vaikka aina kaikesta jää merkki sydämiimme, meistäkin, toisistamme!

Niina Paras lahja jonka ihminen voi antaa eläimelle,joka on ollut kauan perheen jäsen,on ikuinen vapaus ja se että olet lähellä myös ne viimeiset hetket.. ♥ voimia paljon ja jaksamista ♥ ikävä ja suru kulkevat kauan mukana,mutta onneksi muistot helpottavat ja jättävät tassun jäljet sydämmeen ♥

Marjo voi, ossaan kuvitella, mun beagle(profiilikuvassa) on jo 9 v. ja äärimmäisen rakas.Edellinen eläimeni oli kissa, jonka jouduin lopetuttammaan.

Kimmo VoimaHalit jaksamiseen Hilkka! ♥

Pirkko Vaikka välimatkaa paljo on, olen vierelläsi ajatuksissani, nyt kun menetit ystävän, kalliin viereltäsi. Meillä täällä olevilla on vielä aikaa edessäpäin, minkä verran, sitä tiedämme en. Siis katso tulevaisuuteen ja aina silloin palaa menneeseen ja muistele hetken helmiä Joonatanin kanssa.

Taina Halaus Hilkka kulta! Hirveän haikea juttu!

Mira Iso on suru menetyksen äärellä. :-( Voimia ja jaksamista, Hilkka - olet lämpimästi ajatuksissa!

Hannele Miten suloinen pieni olento.Halit sinulle Hilkka. Itku pääsi kun katsoin kuvaa.

Anna Voimia Hilkka ♥

Aila Raskas päätös ystävän parhaaksi, voimia

Ritva Varmasti Raskas mutta Oikea päätös Eläinkin kärsii kuitenkin ♥

Ritva Heleena Surullista. Minulla myös täällä sama tilanne pikapuoliin käsillä, teen jo vähän kuin saattohoitoa lemmikilleni..

Anja Voi surkeus. :(

Suvi Surullista. Voimia ♥

Hannele Joonatan lähtee tietoisena siitä että hänellä on ollut hyvä elämä luonasi rakastavassa hoivassasi ♥♥♥

Anne ♥ :’( ♥

Tuula Halit teille ♥♥

Lena Hilkkaa ajatellen ♥ ♥ ♥

Eila Hilkka rakas Ystävä ♥ :((( -voimia..itselläni suru aika ,rakas killi-kisu 17v lähti 2viikkoa sitten...-ei vaan pääse yli,kun ikävä ja suru..:(...ja itkettää väliin...♥-pienet ihanat perheenjäsenet♥

Maria ‎*pitää kädestä* *silittää olkapäätä* Raskaita hetkiä mutta tukena ollaan.

Nina Niin suloinen; aikansa silläkin elämään, raskasta luopua aina rakkaasta.

Helvi voimahali ♥

Marjaana Raskas päätös! Hilkka, olen pahoillani!

Kari Hilkka rakas voimaa sinulle ♥

Sinikka Voimia ja haleja.

Maili Voimia sulle.

Tuija Johanna rakkaat terveiset ja näkemiin Joonatanille♥

Aune Meidän kissa meni pois saman ikäisenä ja todella suuri suru ja kaipaus ja voimia ♥♥

Armi Kyynelet silmissä. Se on kamalaa viedä paras ystävä, kaiken vierellä kokenut ja mukana elänyt karvaturri viimeiselle matkalle. Kun viimeiset henkäykset tuntuu kämmenessä, sekunnit muuttuu tunneiksi, ja sydän särkyy, vaikka tietää että päätös on oikea.

Marja aika on eron ja jäähyväisten

Soile Paljon voimia sinulle. Itse koimme saman tilanteen kolme vuotta sitten juhannuspäivänä klo. 11.00. Vielä tulee itku silmään ja suru sydämeen kun sitä muistelee. Rakkaame oli täyttänyt 15 vuotta ja voimat alkoivat vähitellen hiipua. Kun tuli tilanne, että enää ei jaksa oli tehtävä suuri päätös ja päästää rakas pois vaivoistaan ja saatella "sateenkaaren päähän" tassusta kiinni pitäen. Voimia ja lämmin halaus...

Marjaana Kati Olen just menettänyt oman koiran vähän aika sitten ja ei vieläkään anna helpotusta. Voimia ja haleja♥♥♥

Tarvo Oman lemmikin menetys on aina sellanen kova juttu.

Tarvo Jaksamista. Olen kokenut omalla kohallani monesti.

Irma ‎;( ja oikein iso halaus sinulle Hilkka ;(

Anna voi ei!Otan osaa!

Raimo Voi Hilkka, ymmärrän täysin tunteesi. Koin jo pienenä saman "Mustakorvan kanssa". Sitä ei unohda koskaan ♥ ♥

Raili Halit ja enkelit teille kumpaisellekkin, näin se menee. On aika itkun ja kyynelten, mutta eläinten taivaassa on kaikilla helmiä jokaisen turkkikarvan päässä ja olo on siunattua ja kiitoksena siitä että on tullut rakastetuksi täällä matkaosuudella, syttyy tähti ikääväsi helpottamaan taivaalle, tuikkeellaan kiittää rakkaudestasi ja ystävyydestäsi. ♥ Enkelit ja halit ♥ ♥

Tarvo Hienosti sanottu.

Erkki T. Rankkaa se on, mutta ainakaan meillä ei auttanut, kuin hommata uusi kaveri (BOSSI), joka nyt rötköttää tuolla lattialla. Kiron 11 vuoden muistot säilyy sydämmessä !

Vuokko Hyvää matkaa Joonatan♥♥ ihan kauheeta on...voi että...kyllä se sattuu viel pitkään...vaikka oikein onkin...uskon että joonatan pikku-koira enkelinä sun vierellä tassuttelee ja voit sille haastella jos siltä tuntuu. paljon voimii huomiseen Hilkka pieni♥

Satu onnea

Margit ‎16 v. on koiraherralle jo hyvin korkea ikä. Oikein teit. Rakastavan teon. *ISOHALI* Monta hyvää muistoa sinulle jääpi. ♥

Hannele Olen pahoillani. Rakkaasta ystävästä on vaikea luopua. Mutta hän on saanut parhaan kodin, parhaan Hilkka- emännän eikä Joonatan itse olisi halunnut elää missään muualla.

Hemmo Koira on ihmisen paras ystävä -parempikin.

Arja voimia hilkalle kova suruhan sulle tulee vanha bkumppani uskollinen.jaksamisia ja sesselle enkeleitä.

Kaarina Viimeinen, ystävän teko . . .

Silja Eivät sanat riitä ilmaisemaan sitä surua mikä sinulla on,itsellä on ollut jo kaksi kertaa ,aina tulee mieleen kun kuulen että jokun rakas lemmikki on poistunut.jaksamista sinulle Hilkka,suren sinun kanssasi....

Ollitapio Otan osaa.

Kaisa i Voimia Hilkka raskaaseen luopumiseesi - olen itse joutunut monta kertaa luopumaan rakkaasta lemmikistä - varmasti oikea päätös Hilkka - rakkaat ovat vain " lainaa " ja meille jotain opettamassa yhteisellä matkallamme ! Olen ajatuksissa tukenasi !

Kaija Voimia Hilkka,minun kuvassa oleva Pepe nukkui pois tasan kuukausi sitten 14-vuotiaana ja joka päivä poika on mielessäni,monta kertaa.

Tarja Pitkään aivomme ja elimistömme "muistaa" asioita...kynsien rapina lattiaa vasten, ajatus ja odotus itsellä kotiin tullessa - iloisesta hännän heilutuksesta vaikka vain minuutin olisin poissa. Varjo sivusilmällä nähtynä, tunne...kaveri sohva...lla käpertyneenä illan hetkenä tai lenkkipolulla juuri siinä mutkassa...niin "todellista", että ihan pelästyy... menee ohi ajan myötä. Muistot jää ja itku tulee aikojenkin päästä, kun omia rakkaita muistelee. Onneksi olin niin vahva että sain tehtyä omalle koiralleni aikoinaan saman hyvän teon kuin sinä nyt. Vaikeaa se oli, mutta sen viimeisen kiitollisen katseen arvoista...olla läsnä viimeiseen hetkeen asti. Voimia sinulle Hilkka ja hyvää matkaa rakkaallesi.

Merja Minulla ei ole ollut koskaan koiraa, koska olen ololut vähän allerginen. Kissa minulla oli pienenä tyttönä, ja muistan vieläkin kuinka kipeästi sitä ikävöin kun jouduin olemaan sairaalassa useamman kuukauden. Oireeni johtuivat kait siitä kissasta :). Lapsen allergia voi olla kuumeiluakin, ilman muita oireita. Voin hyvin kuvitella, millainen möykky sinulla on nyt Hilkka sydämelläsi.

Anja Voimia Hilkka!Siitä on 3v.kun jouduimme lopettamaan sileäkarvaisen ystävämme vieläkin tulee kyynel silmään kun muistelen hyvää ystäväämme,Saimme pitää 11v.

Elina ‎;(..surullista..,woimia Hilkka

Laila Loppui mettäkonfferenssit, sydän särkyi - mutta rakkaus jäi.

Anitta Voimia sinulle Hilkka.Raskas on varmaan luopua lemmikistä, joka on kauan ollut perheenjäsenenä.

Helena ♥ ♥

Juha Jaksamista Hilkka, onhan nämä vähän kuin perheenjäseniä. Monen lemmikin kuoleman äärellä on parku päässyt...

Pertti Koirilla on oma taivas.

Hilkka Laronia 4. heinäkuuta kello 20:37:
Aatella miten se lohuttaa, että lohutethaan ja
ymmärrettään ja sanottaan,
oikea päätös ja kaikki tarinat ja
voimia saan - ja silti ihan kamalaa on...
Joka suru on omansalainen ja oma matkansa ja
tämä hetki ja ilta...

Ritva Hilkka Kulta Tämä on minullakin vain ajan kysymys Jasperin kohdalla ♥

Ritva Minun edellinen kiinanpalatsikoira oli 13 kun sairastui syöpään ja ei olisi enään kestänyt leikkausta jouduin Bigistä luopumaan Jenna oli pieni ja totesi että Bigi on nyt Taivaassa Papan kanssa ja tähtinä katselevat meitä ♥

Arja meilla lasten koiria kaksi kuollut suru mutta onhan ne selvinny. jaksamisia sinne.

Antsu Kyllä siitä on vaikea luopua mutta ei ole hyvä antaa ystävän kärsiä.

Elisa ikävää mutta muistot jää

Aini Minä jouduin luopumaan vuosi sitten melkein 14v koiraystävästäni kun kasvi kasvoi vatsassa jalopussa voimat meni,ruoka ei maistanut ja vesi ei mennyt alas.Luopuminen tuntuu vieläkin.Kaunis hautakumpu on mökillä ja kesällä vien kukkia,muuloin palaa kynttilä kun käyn ja aurinkokennolamppu muuloin.Eläinlääk sanoi,että koirien taivaassa ne saavat juosta vapaina vihreällä niityllä onnellisena.

Aila Oikein teet Hilkka , vaikka uinka pahalta tuntuu , päästää ystävä kärsimyksistään. Aika kultaa muistot ...nyt tuntuu raskaalta ja pahalta , mutta suru muuttaa muotoaan, tiedän , tulee ikävä ja ajatus...näin oli parempi , voimahali Hikka ♥

Minna Voimia!

Kerttu Tuskallista luopua eläimestä!!!:(:(:(

Katrimaria jos voisin käteesi tarttuisin ja hiljaa vierelläsi viipyisin . . . .

Satu Voi Hilkka,voimahali,luopumine​n on aina vaikeaa.

Jonna ‎:-((

Siru voimia hilkka! tiedän sen olevan vaikiaa! itse jouduin saman asian eteen viime vuonna rakas jeri tipsu poika poistui luotani 16.10-96-17.03-10! ikävä edelleen kova!

Siru syöpä vei rakkaani!

Virpi ♥

Tuula Todella surullista. Voimia sinulle Hilkka! ♥♥ Olet kovin älykäs, mutta kyllä luopunen koskee ja kaipaus ja tyhjyys täyttävät mielen. Ystäväsi pääsee vaivoistaan odottamaan sinua ihanaan paikkaan! Näin minä uskon. haleja ♥

Anita Voimia sinulle

Leena oi, varmaan haikeaa...Hilkka♥

Leena Olen kokenut saman monta kertaa, koirieni ja kissojeni suhteen...itken yhäkin ikvääni...mutta sinne pikku Ystäväsi lentää Enkeleiden luo ja haukahtelee siellä sinulle iloisena...ja luulen..että on mukanasi näkymättömänä aina...vahtien kuin ennen...Ystävyys ja Elämä on ikuista♥♥♥

Eija MEINAAKOS SE VANHUUS PAINAA PÄÄLLE

Marja Osanottoni, Hilkka, suureen suruusi, kun joudut luopumaan suloisesta Joonatanista! Oma Tepe-kissani(profiilikuvas​ sani) ilahdutti meitä 15 vuotta ja nukutettiin ikiuneen maaliskuussa. Uurna lasketaan lähiaikoina täällä maalla, missä se oli onnellinen.Eläinhoitajat suosittelivat kokemuksesta uuden ottamista ja nyt meillä on samanvärinen nuori kissa. Sen leikkisyys ja ihmisrakkaus lohduttaa, mutta Tepen muisto säilyy...

Pirkko onko pomeranian?..sulonen....:)​))

Kristiina Voimia sinulle Hilkka ♥ ♥

Jaana Nuku hyvin Joonatan ja rauhallista matkaa!

Merja ♥

Mari Voimahali Hilkalle!

Marjukka Voi ei,tiedän tunteen,voimia Hilkka,Joonatan säilyy sinun sydämessä ikuisesti,saitte elää yhdessä pitkän elämän,joskus tulee aika jäähyväisten ja nyt se on teillä,Joonatan muuttuu enkelikoiraksi,Halauksia täältäkin ♥

Liisa ♥

Kaarina Suurinta rakkautta on osata luopua kun sen aika on. Sydämellä mukana.

Marjukka Otan osaa ja yhdyn Kaarinan tekstiin. VOImia.

Katrimaria ei tiedä mitä kysyisi,sanoisi tai ylipäätään....mutta KUINKA VOIT nyt?

Tuija Kiitos Joonatanille ja Joonatanista...vaivat ovat poissa ja uudet seikkailut edessä♥

Ulla Ystävä 16 v. lähellä...vaikeaa on ero♥

Eila ♥ Rakas ämmikultani..Sinulla on nyt syän vereslihalla siitä surusta ja tuskasta mitä parhaillaan koet..En voi muuta kuin halata lämpimästi sinua.Minun ajatus ja sydän on luonasi.Rakkaulla sinun Eila♥

Pirjo Uskollisesta Ystävästä luopuminen koskee..- halauksia ♥

Hilkka Laronia 5. heinäkuuta kello 19.33:
Joonatan nukku minun sylliin,
piin sitä sylissä hauttaan asti.
Vunukkainen 8v hyppäsi sinne syvvään hauttaan,
mie en ois itte päässy sieltä ylös,
ja niin sievästi laitto Joonatanin sinne ja
hellästi peitimme.

Itkua riittää, mutta tuntuu, että
kaikki on hyvin ja oikein ja
tuntuu, että Joonatan on täällä ja
tet kirjotatta kauhniisti mulle,
kiitos rakhaat ihmiset, älkää ikinä aliarvioiko naamakirjaa, teän sanat on saattanu ja aivan selvää tietoaki.

Vunukkaiset silitteli Joonatania ja
mie käärin sen minun vanhaan sen mielivillapuseroon ja
haudalle maalasimme kiven.
Laitan joskus kuviaki.
Tuntuu niin hyvältä, ko tet välitättä,
välitämä toisista, elämä on niin ihmeellistä.


Anne Mirjam ♥

Suvi-Tuuli Maria Surullista :"(( oon kokenut saman kun meidän Affe koira kuoli :"((

Taru niin surullista, lämpöiset käteni ympärillesi laitan, pienen kukan hauvan rakkaan muistoksi taitan! koirien taivaassa, hän on hellässä huomassa!

Aila Rauhaa sydämeesi rakas ystäväin! En aiemmin kässännyt että pikku ystäväsi oli jättämässä tämän näkyväisen maailman. Otan osaa ikävääsi!

Soile Lämpimiä ajatuksia meidän porukalta!

Reija Otan osaa!

Jonna Suloineen ♥♥♥♥

Marja-Leena ‎-♥-

Kaarina Vilenius ‎=o(

Hilkka Laronia 6. heinäkuuta kello 19.24:
Soile ja kaikki,
nyt on kaikki koirat meiltä menneet,
Kennan vuoro oli tännään.
Voi tätä meän hommaa,
mutta oikein tämä meni,
molemmat väsyvät yhtä tahtia...


Jaana Ajatuksin mukana Jaana xxx

Hilkka Laronia Jaanalle hallus♥ Ja jokhaiselle, kyllä tet tiättä, miltä minusta tuntuu, son kumma, että sitä tietää niinko sen toisen olon, eikö vain ja se lohuttaa♥

Jaana Käteni ristiin laitoin eilen illalla, puolestasi, ajatuksiisi pyysin tulla, uniisi. Voimaa sinulle Hilkka rukoilen tänäänkin....olemme vahvoja ja hienoja...xxx

Hilkka Laronia Ihanaa Jaana, olhaan vahvoja ja hienoja ja ♥♥♥

Anita Kyllä lemmikin on hyvä päästä pois...

Etusivulle!