Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen Älä nujerru


Timantit liikkeellä

Pikku-Hilkka Laronia

LION Maailman paras ja ainoa
Hilkka Anneli Laronia,
asunu 35 vuotta Oulun kaupungissa,
syntysin Tornionlaaksosta Alatorniolta,
ensimmäisen polven Pöykkö,
toisen polven karjalainen Viipurista
ja kolmannen polven Vienan karjalainen.


Kaikilla ihmisen oikeuksilla

Olen vappaa ja ihminen, ajattelen, tunnen ja toimin sillä tavalla ja niin puhtaasti kuin se milloinkin on mulle mahdollista. Olen kärsivällinen ja myötätuntoinen itteäni kohtaan. Olen riittävän hyvä. Ja samat suon sulle.

Menetelmiäni ellää: Toisista ihmisistä välittäminen, hyväksyminen, aktiivisuus, sujuvuus, sosiaalinen arastelemattomuus, vaatimattomuus, sitkeys, syämmellä, silmillä ja järjellä näkeminen, itkeminen, nauraminen, puhuminen, asioiden selvittäminen ja hoitaminen, toisen moraaliton kuunteleminen, auttaminen.

Kiinnostuksenkohteita: Ihmiset, luonto, rakennuttu ympäristö, yhteiskunta, maailman ilmiöt ja ihmisiksi eläminen.

Intohimoja: Toiset ihmiset, elläimet, kasvit, kivet, työ, kodinhoito, trampoliini, hyötyliikunta, kirjoittaminen, lukeminen, musiikki, maalaaminen, puhdetyöt ja Suomen Lappi.

Työkokemukset: Vuodesta 1967 kaupallisia, konttorellisia ja sosiaalipuolen töitä julkisella ja yksityisellä sektorilla. Kolmannella sektorilla kolme useamman vuoden puheenjohtajuutta. Yksityisyrittäjä, johtaja, työllistäjä ja työntekijä.

Opintoni: Kaupallisen, terveydenhoidon, sosiaalipolitiikan, sosiaalipsykologian, sosiologian, steinerpedagogian, hoitopedagogian opintoja, perehtyneisyyksiä ja seminaareja. Ylioppilas, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, yo-merkonomi, lastenhoitaja, energiasisustaja® ammatillinen diplomikoulutus, juhlapuhujan koulutus, hygieniapassi ja uimamaisteri.

Opettajani: Kaikki, mitä ja joita olen elämäni aikana nähny ja kohanu, joka asiakas, äiti, isä, sisarukset, kläpit, vunukat ja kaikki sukulaiset, Kimmo Takanen, Jari Sarasvuo, Heleena Raatikainen, Olavi Tähtelä, Leena Westergren, Anthony de Mello, hei hei pai pai pus pus ja hallaus

t. Hilkka Laronia, luonnollisen, paineettoman ja tietoisen elämän monipuolinen, sosiaalinen ja inhimillinen kannattaja.

Ota yhteyttä, jos haluat: hilkka@laronia.com

t. Pikku-Hilkka

Timantit liikkeellä

Olen maailman paras ja ainoa Hilkka Anneli Laronia
Kaikilla ihmisen oikeuksilla vuesta 1952
Oman elämäni supermalli
Ämmi
Onnentyär
Pienpösilö
Kukkapurkkikimppu

Synnnyin revontulten ja tähtien kautta
Alatorniolla Tornionlaaksossa
Kasvoin väylän varressa ja väylässä
Kiitän äitiä ja issää, teän voimia ja valoa
Kiitän koko elämääni, joka on mulle lahjaksi annettu
Ja joka on minua joka päivää suojellu ja kantanu

Hilkka Laronia & Timantit Liikkellä
Työtä luonnollisen elämän puolesta vuesta 1996
Timantit Liikkeellä = yritykseni virallinen nimi vuesta 2007
Timantit tarkottaa meitä kaikkia
Liikkeellä sitä, että käytämme lahjojamme

Timantit liikkeellä

Olen monia kuunnellu
Aika kauan eläny ja ihmetelly
Nähny, kohanu ja kuunnellu
Feispuukannu, tviitannu ja somettanu
Niin toivottavasti molen ittekki jotaki oppinu
Ittehän tämä suurpösilö näitä sivuja ja valmennustansa tarttee
Viishaat ossaa ja oppii muutenki


Timantit liikkeellä


Timantit liikkeellä

No tässä minun joukkueeni eikä tässä ees kaikki!


Piämä yhteyttä, kiitos ja tervetuloa!

hilkka@laronia.com

Seuraa Hilkka Laronia   




Hilkka Laronia

Visa Hilkka Laronias profil på LinkedInLiity verkostooni!

Instagram




Pikkuhilkat

Timantit liikkeellä

Takaraivossani vaikuttavat aina ja joka hetki eri-ikäiset pikkuhilkat, joita kuuntelen, lohdutan, ilahdutan, suojelen, pidän turvallisissa rajoissa, no siis siinäpä sitä elämäntehtävää ja toimivaksi ja vastuulliseksi aikuiseksi kasvamista!



Ämmi Hilkkapien Onnentyär

Leikkivä pikkuhilkka niinko kuunsillalla vilistävä kahvitilkka
Ulvova ääni niinko joen jäätä halkova potkukelkka
Köröttelevä polku niinko laphiin köpöttävä loppupalkka
Plokkaava runo niinko koivun kylessä lepattava maakuntapolkka
Hämmästelevä pilke niinko politiikon salkussa kujertava pottupelkka
Itkevä honolulu niinko pitkin taihvaankantta sukkuloiva freelance pulkka

Kaikilla ihmisen oikeuksilla vuesta viiskytkaks
Niinko sipulia kuoriva laivapoikamoks
Niinko polulta eksyvä saapasteks
Niinko ulalle oistuva teeseremonia
Niinko lapsuusmuistoja kultaava ämmiharmonia
Niinko väylällä soutava kaislamonotonia
Niinko somessa kukkiva hellyysaronia
Semmonen son Hilkka Anneli Laronia
Maailman paras ja ainoa Hilkka Laronia
Niinko sieluja syleilevä aatoshöpönötiä

Oman elämänsä supermalli
Onnentyär hilkkapieni ja tarmomanni
Rakhauella Ämmi niinko viherspämmi
Kerrashaan ja kerrottuna!

Ota yhteyttä, jos haluat: hilkka@laronia.com



Rohkean kulkemisen matkasaarna

Timantit liikkeellä

Tässä on Laronia. Tässä olen minä, Hilkka Anneli Laronia. Näkijä, sanoja ja tekijä. Syntyhjään väylän varresta, niinko onnellinen ihminen hyästä unesta. Assuu nykyhjään Suomessa, Oulun kaupungissa.

Suhtaudun vakavasti elämään. Olen tosikko ja tarkka. En hyväksy pilaamista, tuhoamista enkä tappamista.

Kerään itseeni ja elämääni kaikenlaista mikä eteeni tulee, käytän omalla tavallani, omiin oikeisiin paikkoihin ja lopulta jätän jälkeeni alkuaineita. Elämän etusia ja kuoleman jälkeisiä en tietona tai totena toreilla todista.

Olen vapaa ajattelija ja tämän ihastuttavan sanaparin mukaiset käskyni ovat:
AJATTELE LARONIA, AJATTELE, VAPAASTI LARONIA, VAPAASTI!

Edes omien rajojeni vangiksi en ala. Heti kun rajani näen, alan huvittaan itseäni keksimällä miten menen yli. Kenenkään ARKKI-vapaa-ajattelijan varjeluksen alla en kulje. Suuttuu vain, jos rajansa ylittää.

En huoli kielelleni suojelijaa enkä ketään jumalakseni ota. Nuori tai vanha nainen Mariaksi tai edes Jeesuksen morsiameksi en vapaan ajattelijan hommassakaan ala. Enkä opetuslapsia helmoihini kerää.

Hyväksikäytän kaikkea ja kaikkia mitä ikinä pystyn. Hyväksi, en pahaksi, jos vain pystyn. Minuakin saa hyväksi käyttää. Kunhan ei pahaksi käytä.

Nautin elämästäni, rakastan elämää, maailmaa, ihmisiä ja eläimiä eivätkä mitkään kaikkivaltiaat kaikkivaltiaana tarvitse tunnustuksiani, olen osa heitä tai he ovat osa minua, olemme kaikki yhtä suurta kaikkeutta.

Tai ehkäpä olen erehtynyt. Ehkä viimeisellä portilla Ukko-Pietari katsastaa ja tuomitsee Hilkka Anneli Laronian hyvin käytetyn elämäni. En tiedä.

Minä uskon ihmiseen, itseeni ja ihmisen henkiseen kasvuun. Suhtaudun hyvin itseeni ja kaikkiin erilaisiin ihmisiin. Kaikkein läheisintä, itseäni, hellästi hoidan, rakastan ja kasvattelen.

Hyväksyn itse itseni, ettei minun tartte ympäriinsä itseäni hyväksytellä. Teen asioita niin kunnolla ja loppuun asti, kuin vain voin ja ihan luontoystävällisessä järjestyksessä. Elän ja toimin sillä tavalla, että voin itse itseäni kiittää ja kunnioittaa.

Olen täysin vastuussa itsestäni itseni edessä. Tämä on kilvoittelun tie ja sopii vain henkisesti ahkerille.

Kaikki henkinen, henkevä ja syvällinen on koko ajan paikalla, tässä ja nyt, koko juttu pienessä ja arkisessa elämässä eikä missään taivaissa. Elämä on juhlaa ja pyhää joka hetki.

Jos vaikutuspiirissäsi on tilaa, niin ilmoita minulle; pidetään ROHKEAN ELÄMÄN -ilojuhlat. Vahvaminäisyyttä, selväpäisyyttä ja tiedostamista lisäävä hetki, jossa ketään ei käännytetä eikä tuomita. Sillä,

ONPA MAAILMASSA TARJOLLA AIKUISILLEKIN,
JOTKA ELÄMÄÄ PELKÄÄVÄT,
PYHÄT USKOT JA PUHTAHAT AATTEHETKIN,
ARVOT, JOILLA HE TAISTELEVAT.

Elämä on ihanaa. Tutki, kyseenalaista ja uusiksi rakenna kaikkea itsessäsi ja ympärilläsi. Valmiista ja annetusta saamme vain järjestelmien järjestämää, hallitusten haluamaa ja ihan mitä sattuu.

Herätkää ja valvokaa! Ajan- ja tilanteenmukaistettavaa on. Ja keskenkasvuisuudessa löytyy. Eikä ikä auta mitään!

Hoopoilun selittelyt, kaikkitietäväisyyden sokeus ja yhteen tai toisten totuuteen uskominen on syntiä.

Jumaloi omaa elämääsi, älä tapaasi elää. Älä pidä muita jumalia kuin totuudentunto, suhteellisuuden taju ja liikkuva ajattelu!

Sanat on sanoja. Ei niistä kannata auktoriteettia tehdä. Kuten ei yhdestäkään ajatuksesta. Mutta kannattaa tarkoittaa sitä, mitä sanoo ja elää kuten opettaa.

Kellä kiire? Uusien ajatusten enkeleillä, meitä, pikkusieluisuudesta taivutella, uskovaisuudesta herätellä, pelokkuudesta suostutella, omaa tietä kulkemaan, itse ovet avaamaan ja sulkemaan.

Ala harhoista itseäsi herätellä, olo turvaton itsensä höntittäjällä. Nouse, nosta pääsi ja näy. Tietäsi ei puolestasi enkelit käy.

Kulje rohkeasti, elä elävästi. Ala heti rohkeasti elämään kaksin käsin omaa elämääsi, riittää, kun kilvoittelet vain itsesi kanssa, riittää, kun elät omien unelmiesi mittaista elämää. Kiitos ja Amen. Ja lopuksi:

SAAPUU KEVÄT, LOSKA KELI, LINTU MULLE KAUPUSTELI,
TULE, KATSO JA KEKSI, KAUNISTU ILOISEKSI!

2. maaliskuuta vuonna 1991 Hilkka Laronia

Ota yhteyttä, jos haluat: hilkka@laronia.com



Rukoukseni Don Miguel Ruizia mukaillen

Timantit liikkeellä

Hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen. Itseäni tuomitsematta ja arvostelematta tai edes arvioimatta.

Hyväksyn tunteeni, sekä kaikki toiveeni ja unelmani sekä niiden puuttumiset. Hyväksyn oman olemiseni, persoonallisuuteni ja yksilöllisen olemukseni. Hyväksyn kehoni juuri sellaisena kuin se on, näen sen kauneuden ja täydellisyyden.

Rakastan Pikku-Hilkkaa itsessäni niin, etten enää torju enkä kadota Pikku-Hilkkaa enkä päästä tyrannia oman onneni, vapauteni tai rakkauteni tielle, vaan lähetän kahvit ja pullat tarjottuani matkoihinsa koko kammottavan, ruman ja hirveän otuksen.

Maailmani ihanin ja onnellisin asia on, että 56 vuotta sitten syntyi Pieni-Hilkka ja iloitsen joka päivä itsessäni Pikku-Hilkan olemassaolosta.

Pikku-Hilkka on rakkaus ja minä itse. Aikuinen Hilkka on se, joka turvaa, lohduttaa ja huolehtii Pikku-Hilkasta. Aikuinen Hilkka on se, joka puhuu nyt ja jota Pikku-Hilkka kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa.

Tästä päivästä lähtien annan jokaisen tekoni, reaktioni, ajatukseni ja tunteeni tulla ja sitten mennä.

Pikku-Hilkka saa itkeä ja suuttua ja kärsiä täysin vapaasi ja minä lohdutan ja kuuntelen ja huolehdin ja kannustan ja ymmärrän ja Pikku-Hilkka elää päivä päivältä tyytyväisempänä, iloisempana ja huolettomampana.

Rakastan Pikku-Hilkkaa, siis itseäni niin paljon, että koko elämäni uni on muuttunut peloista ja ristiriidoista rakkaudeksi ja iloksi.

Huomaan päivä päivältä nopeammin tyrannin, joka yrittää saada minut uskomaan, että elämässäni tai maailmassani on jotain vikaa tai etten ole tarpeeksi hyvä, vahva, älykäs, kyvykäs tai riittävä.

Aloitan keskustelemalla Pikku-Hilkan kanssa ja huolehtimalla hänestä todella hyvin ensin. Sitten perään heti kahvitan tyrannin ja lähetän sen pois. Puhdistan oloni tai mieleni tyrannin tuomista myrkyllisistä tunteista ja itsesyytöksistä, jotta voin elää rauhassa ja rakkaudessa. Sitten ratkaisen ongelman, jos se vielä on edessäni siinä hetkessä.

Rakastan itseäni niin suuresti, ettei minun enää tarvitse elää muiden ihmisten eikä minkään tyrannin näkemysten mukaan.

Luotan itseeni ja arvostelukykyyni. Rakastan itseäni, uskallan ottaa vastuun elämästäni ja ratkaista eteeni tulevat ongelmat. Toteutan toiveeni rakkauteni voimalla.

Tästä päivästä lähtien rakastan itseäni niin paljon, etten enää koskaan luo tilanteita, jotka ovat itseni vastaisia.

Voin elää elämääni omana itsenäni sen sijaan, että yrittäisin esittää jotain muuta toisen hyväksynnän saadakseni. En enää tarvitse muiden hyväksyntää tai kehuja, sillä tiedän kuka olen.

Nautin näkemästäni joka kerta, kun katson peiliin. Hymy loistaa kasvoillani ja vahvistaa sisäistä ja ulkoista kauneuttani. Tunnen niin suurta rakkautta itseäni kohtaan, että nautin aina omasta itsestäni.

Rakastan itseäni ilman tuomitsemista, sillä tuomitseminen saa minut syyttämään ja rankaisemaan sekä itseäni että muita, jolloin kadotan rakkauteni.

Voin antaa kaiken ja mitä vain, jos sellaista on, itselleni anteeksi. Muistan, että ei ole koskaan mikään ihme, että niin kävi!

Itseäni, siis Pikku-Hilkkaa kohtaan tuntemani rakkaus on muuttanut elämäni unen. Tämä uusi voima, itseni rakastamisen voima, muuttaa jokaisen ihmissuhteeni, alkaen siis suhteesta omaan itseeni. Olen vapautunut kaikista ristiriidoista.

Nautin kaikesta mitä minulla on. Lapset, lapsenlapset, tämä koti, tuo rakas vanha koirakulta ja tuo ikkunasta näkyvä metsikkö. Vietän iloisena aikaani yksin. Tai mukavien ihmisten tai rakkaimpieni kanssa, jos ja kun heitä haluan tavata.

Rakastan lapsiani, isääni, sukulaisiani, eläviä ja kuolleita, rakastan ystäviäni täysin ehdoitta ja koen ihmissuhteeni myönteisesti ja rakastavasti.

Olen jämäkkä suhteessani ihmisiin ja myös suhteessani itseeni. Luon uusia kanssakäymisen tapoja, koska minun ei enää tarvitse pelätä, mielistellä eikä uhrautua, jotta minua rakastettaisiin. Rakastan itse, iloitsen ja elän sopusoinnussa.

Suhteeni perheeseeni ja ystäviini perustuu kunnioitukseen ja iloon, koska minun ei enää tarvitse pelätä eikä jännittää, miten ajatella ja käyttäytyä heidän kanssaan.

Hyväksyn muut juuri sellaisena kuin he ovat, heitä tuomitsematta tai pelkäämättä, sillä torjuessani heidät torjun myös itseni tai pelätessäni pelkään Pikku-Hilkan tunteita. Torjuessani itseni torjun juuri sinut Pieni-Rakas-Hilkka, ja sitä en enää tee.

Tämä päivä on uusi alku. Aloitan joka aamun itseni rakastamisen voimalla. Nautin elämästä, ihmissuhteistani, koen uutta, otan riskejä, elän ja uskallan ilmaista rakkauttani. Avaan sydämeni rakkaudelle, uskallan todella rakastaa sinua Pikku-Hilkka – se on synnyinoikeuteni.

Olen Kiitollisuuden, Anteliaisuuden ja Rakkauden mestari. Nautin kaikesta luodusta ja olevasta. Aina ja iänkaikkisesti, aamen.

28.3.2009 Hilkka Laronia

Ota yhteyttä, jos haluat: hilkka@laronia.com



Tosirakkaus ja minä

Timantit liikkeellä

Tässä minä elän ja toimin ja enemmän itseni takia kuin minkään muun takia. Edesautan itse itseäni elämään itseni kanssa tai en auta. Rakastan tätä kaikkea ja sitä, että jonakin päivänä luovutan, lopetan, vaihdan, lakkaan, kuolen tai teen jotain muuta.

Olen innostunut. Olen haltioitunut. Rakastan ottaa koppeja saamistani päähäni pälkähdyksistä. Rakastan väistämistä, ohittamista, perääntymistä, unohtamista ja paikalta pakenemista.

Teen yhteistyötä tai en tee. Yhteistyö kanssani on kaikille osapuolille vapaaehtoista. Jos tahdot, koet tai ajattelet toisin, ole hyvä.

Teen, yritän ja erehdyn. Eikä minulla ole minkään valtakunnan valtuutusta eikä lähetystehtävää tai sitten on. En paranna maailmaa enkä toivo sinun tai mielipiteesi tai maailman muuttuvan minun ansioistani tai sitten toivon ja se tulos on kyllä sinun asiasi sinun omalta kohdaltasi.

Rakastan haluamista ja tahtomista ja sitä, että en tahdo, en jaksa, en kehtaa, en viitsi, en tiedä, en tohdi, en ehdi, en saata, en voi enkä uskalla.

Rakastan vaikuttamista ja sitä, että en vaikuta mitään ja sitä, kun minulta kysytään tai kun ei edes kysytä.

Olen elämäni huippuamatööri. Olen pyhä yksinkertaisuus ja keskinkertainen ja moninkertainen asiantuntija ja osaaja ja ylhäinen ja alhainen tai en ole ja enemmän itseni takia kuin minkään muun takia.

Olen mukana, olen osallinen, otettu ja suosittu tai en ole eikä minulle mikään kelpaa. Olen usein täystörttö ja umpitollo ja enemmän itseni takia kuin minkään muun takia.

Itseni kautta olen osallinen tähän kaikkeuteen kuolemaani asti. Elän niin ehyenä tai särkyneenä, fiksuna ja filmaattisena tai niin häpeällisenä ja syyllisenä kuin olen tai en ole. Sellaista se on eikä minulla taida olla muuta vaihtoehtoa kuin elää ja toimia oman itseni kautta. Eikä taida olla sinullakaan muuta vaihtoehtoa? Rakastan, että se on sellaista.

Tosirakkaus rakastaa minua ja enemmän minun itseni takia kuin minkään muun takia. Tosirakkaus rakastaa kaikkea. Se rakastaa rakkauttani, onneani, pelkoani, hätääni, tuskaani, suruani, mielipahaani, puutteitani, rajoittuneisuuksiani, köpöyttäni. Tosirakkaus kiittää, kunnioittaa ja antaa pyytämättä anteeksi kaiken. Eikä nyt tule sitä, että tai ei rakasta, se rakastaa aina. Tosirakkaus rakastaa kaikkea itsekkäästi, itsekeskeisesti ja ehdottomasti, eläköön ja bravooooo!!

11.4.2011 Hartaasti rakastaen ja toistaiseksi eläen Hilkka Laronia

Ota yhteyttä, jos haluat: hilkka@laronia.com

Tunnen vähän kuolemaa, kohanu pelkoa, löytäny vihhaa enkä mie taijja olla oiken mikhän. Tosikko ja kovin tavalinen pienpösilö. Syntyny Alatorniolla ja nyt kulkee, kiittää ja rakastaa Oulussa tai jossaki Lapissa. Itteä ja teitä!


Etusivulle!




27.12.22 KIITOS LÄPIT

Rakhaat Tuomas, Saara ja Anttijuhani ja teän rakhaat perhheet, kiitosko aina rohkasetta minua kohtaahmaan maailmaa, kompuroihmaan ylös, kultivoihmaan itteä, näkehmään kauhneutta, uskomhaan hyvhään ja rakastamhaan.

Tuomas, esikoiseni, piit hienon synttäripuhheen ja vain tet voitta keksiä tuommosta: ”Lahjotama sulle kirjan painatustyön ja sisällön saat valita itte.”

Teän lahja vahvistaa minua, silittää päätä, virvottaa syäntä, muhheuttaa huntteerauksia ja tönäsee nokahleen etheemppäin ja mikä parasta, riemastuttaa.

Kiitos, kiitos, kiitos, ko tootta! t. Ämmi 26.12.2022


27.12.22 KIITOS KAIKILE ELÄMÄNJUHLAKAVEREILLE

Matti, rakas pikkuveli 68v, tuli Torniosta minun 70v syntymäpäivänä 28.11.22 ja juhlakuukausi alko syänten kohtaamisella. Istuima ja iloittima, itkimä ja kiitimä äitiä, issää, siskoja ja elämää. Illalla menin Santerin 18v, rakhaan vunukan, kans ulos syöhmään.

Koko syksyn hellin ja vappautin itteä olehmaan mie. Mie vain. En oo ulkonen itteni, en tarinat elämästäni, oon vain mie ja elän täälä maailmassa ja oon saanu niin paljon. Laihnaan.

Olin mie olematta mikhän ja kuttuin sukulaisia, kavereita, viestintuojia, protomalleja ja minun elämän arkkityyppejä juhlihmaan minun kans ja tet tulitta.

Tootta minun elämän valo, ilo, kauhneus, tothuus, rakhaus ja pyhhyys. Yhtheenkokkoontumiset oliko jumalanpalvelusta. Itkimä ja nauroima ja mie sain sanoa äähneen, miten näen teät ja itteni ja maailman. Ei mulla mithän tunnustuksia ollu, kohan söpöttelin.

Onnittelut, hallaukset, runot, laulut, sanat, valokuvvaukset ja lahjat kohotti korkeale ja menit päähän. Mie ja minun koko koti heilahima uushiin energioihin. Soli mahtavvaa. Son vieläki mahtavaa.

Toivon kaikile uskallusta toihveikkuutteen ja sisäsheen ja ulkosseen rauhhaan ja rakhautteen! t. hilkkapien

Sivujen alkuun tästä