Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen


Timantit liikkeellä
Keskusteluja äitin kans, runoja Airi Pöykön kans!

Minun Lappini!


Timantit liikkeellä




Elämä tanssii minun syämmen läpi
Niinko aurinko antaa kaikki näyt ja värit
Noin vain

- Hilkka Laronia




Toinen runo nahkakantisesta kirjasta:

Tullee kyynelheet silhmiin,
on niin paljon aihetta kiitokseen,
niinko vaikka se,
että saan hakea Oskarin leikkikoulusta
ja jutskailla sen kans,
onko syksy,
onko Merikosken suihkulähteet panossa nukkuun.

- Hilkka Laronia




Tänhään mie ostan kaupasta
kaks konepestävvää räsymattoa
ja paan net lattiale,
alan kunnon kansalaiseksi
niinko muukki kylän vaimot,
niilon aina mattoja lattioilla.

- Hilkka Laronia




Mulleijjole kiire
Huomaan askeleeni
En mene asioitten eelle
Tiän, että tämä hetki on se tärkein
Ihmiskunnan tärkein

- Hilkkapien




Sinun pittää kattoa joka ihmistä lempeästi
Sinun pittää olla luja imartelun ja vihan eessä
Luovu toihveista ja vaatimuksista sinua kohtaan
Niistä varsinki, joita et halua täyttää
Luovu kaikista niistä poluista, jokkei ole sinun polkujasti
Kule rauhassa ommaa polkuasti
Mie piän sinua käestä

- Hilkka Laronia




Anna sie kuule pallaa, anna mennä - ja muista pelätä
Muista pelätä ja hyväksyä pelkääminen
Muista erehtyä, nolostua, hävetä
Nolostu ja häpeä rakkaani rauhassa
Niinko pikkukoira, jolla vähän lirahti keskele laattiaa
Nolostu, häpeä, pelkää ja anna mennä, hyväksy kaikki, ihan kaikki!

- Hilkka Laronia ja Levollinen mieli!




Teitä mie kiitän inspiraatiosta
Teän kans innostuu
Kiitos ja tervetuloa kaikile timanteille

Rakastavin, kunnioittavin ja ilosin terhveisin
t. hilkkapien onnentyär ämmi




Katon ikkunasta ulos
Katon ympärilleni
On aamu
Aurinko paistaa
Kaikki hyvin

Hilkka Laronia




Häpeä rakhaani rauhassa
Häpeä vakavasti
Häpeämä porukalla
Ekkös ossaa hävetä - ookkos kuullu
Häpeämä rauhassa
Annama ilon nousta häpeän alta pinttaan

- Hilkka Laronia ja Mitäs meilolikhaan kainalossa




Myönnymä omhaan elähmään
Arvokkaasti tuli mitä tuli
Kunnian miehinä ja naisina
Tässä ja nyt
Reaalitoellisuuessa
Itkien ja nauraen
Eikä tule aika pitkäksi huh huh

- Hilkka Laronia




Tiäks mitä tuli miehleen
Oispa mulla kenkälaatikko
Panisin sinne kaikki opetttavaiset lorut ja liirumit
Viisastelut päänsisästen höpinöitten kans sinne loohvaan vaan
Ja sitte jättäsin sen työhuohneen hyllyle
Ja alkasin elähmään reaalitotta pientä elämääni

- Hilkka Laronia ja Kippista vaan minun rakas elämäni!




Heips ja mitä kuuluu tähän pirthiin
Jokhainen saa olla mitä mieltä on
Ja uskoa mitä uskoo
Vai saako
Ja saako toisia pilkata ja rienata
Kyllä on vaikeita hommia
Mutta pelkäähmään ei aleta
Tsemppiä ja rohkeutta Timantit
Ja olettakos muistahneet pysyä kauhniina ja kommeinta
Oujee ja kiitos ja tähän päätty päivälähetys kahvitunnilta tämän ämmin toimesta
Voikaa hyvin älkääkä antako periksi




Josson hyvä keskustelija
Kykenee keskustelheen kaikkien kans
Ihan kaikkien kans

- Hilkka Laronia ja Keskusteluja maailmanrauhan puolesta




Taihvaat maat pilvet tähet tietää
Aurinko kuu puut kannot kaikki kertoo
Olet tärkeä siunattu ihana pyhä ja niin rakas
Kaikki käy hyvin
Täydellisellä tavalla

- Hilkka Laronia




Olet pyhä rakas ja täyellinen
Aatteleppa sitä

- Hilkka Laronia ja Mitähän tänhään!




Mulla vaan nyt haluttaa kirjottaa näin:
Uskalla uskoa unelhmiisti
Mutta älä jää niitten vangiksi
Jätä net elämän tai maailman
Tai Jumalan halttuun, jos sullon Jumala
Unelmoi, unelmoi ja unelmoi
Ole hyvälä päällä
Niinko kissa liukhaalla jäällä
Ja kiitos ja hallaus
Ole vain oma ittesti
Tehet aina parhhaasti
Kiitä ja kannusta itteästi
Tai eikö - hyväksy, hyväksy ja hyväksy
Ittesti ja kaikki
Ja nyt loppu lappaminen, pai pai pus pus!

t. hilkkapien




Joku oli saanu siipeensä
Joku oli löytäny siipensä
Ystävät hyvät ja rakhaat
Suima siipemme
Ja lähemä lenthoon
Siinähän sitä täksi iltapäiväksi
Sallaisuuet saa kaikki pittää
Energiat pittää jakkaa
Avuttomia pittää pelastaa
Katsekki voi auttaa
Ja taas jatkama matkaa
Vaikka kontaten
Met kyllä ossaama ja uskallama

- Hilkka Laronia




Kuinka nöyräksi
Ihmisen pittää tulla
No itteksi vain
Prenikat oppiarvot
Tittelit vakaumukset
Rahat kupit kilkuttimet
Leimat ja arvot pois
Ottalamppu saa jäähä
A vot mikä vaphaus

Hilkka Laronia




Nauru

Aivanko kulkukoira pyörähtäs
tulla nurkan takkaa

Aivanko auringonsäe tuikahtas
lauan raosta

Aivanko uitonvene putputtas
vauhila virtaa alas

Niinko koskena kohisis
puttouksesta alas ja alas

Niinko höyhentyyny hajoais
tuuliselle kartanolle ja taihvaalle

Niinson nauruko yks paukhaus

t. hilkkapien 31.8.2015 klo 19.10




Olet suojelussa
Älä sorru
Pysy polullasti hilkkapien

- Hilkka Laronia




Kaunein runo

Mikähänse kauhnein runo ois
Son kuulkaa kaikki net epäonnistumiset
Kaikki harhapolut
Kaikki virhheet
Kaikki seko ei tieny, että ees jotaki tapahtuu
Kaikki kaks askelta tyhjän päälle
Siinä se kauhnein runo syntyy
Ko ei tiä, kulkee vaan
Ei tietosia päämääriä
Ei tavotheita
Son se justseko sanottaan
Täyttä elämää

- Hilkka Laronia




Oli pöytä, oli kuppi, on kahvikuppi
Oli ämmi, oli aamu, on kesäaamu
Oli onni, oli tie, me käymme onnen tiellä
Oli iso pieni sisko, oli äiti ja isä, ne on jo tallella siellä
Oli joki, oli mettä, oli taivas, oli kukkuva kello
Ne kirkkomme on ja meillä punapaula verraton
Me tanssihin käymme
Ja keitäs te ootte te nuoret ja tuohreet
Uuet ja vanhat
Nyt nostakaa kenkien kannat
Leivot pienet kaunokaiset
Timantit suloiset
Rauha nyt kaikille tulkhoon
Rauha meilä olkhoon
Siunausta ja onnea koko päiväksi
Olhaanpa olemassa
Nyt taisi tulla koko soppa
Mutta jospa meilonki se onnen kauha
Hei hei pus pus

- Hilkka Laronia 15.7.2015




Lännen pöllöin
Kyllon vaikeaa pittää puolensa
Sanoa liikoja selittämättä
Vesittämättä itte ommaa viestiä
Uuuuh ja kuinka helpottunu olo
Olin rehellinen ja avoin
Olin tosi heän ja itteni eessä
Sehän on melkein valehtelemista
Jossei ilmase kantaansa
Mie ilmasin ja ihan sievästi, hyvä mie

- Hilkka Laronia 13.7.2915 matkalla vaphautteen!




Kesä kepetteli kepsetteli
Vettä sattaa satsutteli
Pieni aurinko pilvien alla
Peiniä pilviä kaikkialla
Pieni kesä pyytelevi
Minne menen kesäpieni
Kesä pieni kepsettelen
Menen niityille niittämähän
Menen junahan jutskaihlehen
Menen kahvia kaatamahan
Kuppisehen pienoisehen
Timanttikansalle sulosella kaunoiselle
Jospa kesä silti kaikkialla
Ompa kesä kaikkialla
Kaikkialla kaappienki alla
Syämmissä ihmislasten

- Hilkka Laronia ja Timanttikansan pieni kesä 14.7.2015!




Huomenta, minne meekki rakas timantti kauhnoinen kommeus koko ihminen semmosenako olet sie itte, ota matkhaasti ystävyys, toivo, unelmat, päämäärät ja paljon hyvvää tahtoa ja uskoa ja menet kuin ittesthään sinne, mihin sinun on tänhään mentävä!

- Hilkka Laronia ja 13.7.2015 sanan mahti!




Mitä pitäs tapahtua
Että syvästi käsittäsit
Kuinka hyvin kaikki on käynyt
Ko muistat jotaki surullista, pahhaa, kurjaa, väärää
Älyäisit kokea, että se on se sinun elämä
Se kaikki on tarvittu, että olet tässä ja nyt

- Hilkka Laronia ja Kiitos siunattu minun oma ihana elämäni!




Niinko net hauskat elämän lahjat
Tullee justko sullei olis aikaa
Justko sullei ole rahhaa
Justko olisit aivan toissaalla
Olit sopinu aivan muuta
Puun takkaa
Justko olit unohtanu sen
Semmosena ettet ikinä ois luullu
Niin rumissa käärepapereissa
Justko olit äärettömän pettyny
Justko et jaksais
Että kippistä vaan elämä

- Hilkka Laronia ja Elämän lahjat




Uusia asioita

Uusia aihoita maailhmaan
Koko ajan lentää
Ihmiset antaa niille kenkää
Kunnes tullee joku
Joka ossaa ja uskaltaa
Lähestyä
Sitte onki koko Keikyä
Tutustumassa
Siinä olkhoon joku tasapaino
Kuinka paljon uutta
Kuinka paljon piämä vanhasta kiini
No sitte kuitenki aina tullee uus automopiili
Mennee uusiksi vanha diili ja siili
Kelposuusmääritelmä siivottaan
Uutta kehuttaan
Märkkelit uusiksi katottaan
Kaikki tarppeellinen leivottaan
Mikkään tärkeä ei mene ohi
Rinssit ja rinssessat ja joen lohi
Jäätietä kulkee
Tai jään alle suosionsa sulkee
Tähet meile othaan
Kiitosmerkit rinthaan
Tässä olhaan elämä
Antaa tulla vaan!

- Hilkka Laronia ja Hiijjohooi näin on!




Mie tiesin
Tunsin ittessäni
Tullee uus aika
Tullee uus päivä
Alkaa syntyä uutta
Noin vain
Paineettomasti
Etukäteen määrittelemättä

Mie en tiennyt
En tiennyt
mikä lie liennyt
mutta en tiennyt
että yhteistyössä
on alkuvoimaa
kun vain alkaa
ja kulkee yhtä jalkaa
tulosta syntyy

- Hilkka Laronia




Eilen kattelin kuuntelin juhannusaattoiltaa
Juttelin keijjuille ja menninkäisille
Rakentelin suhetta Mettä-ämhiin
Jonka sain vasta tiettää
Että semmonenki täälon
Luontoäitinhän mie tiesinki
Mutta että meitä ämmejä on enämpiki
No tiänhän mie Soilen ja teitä muitaki
Mettä-ämmistä en ollu kuullukhaan
Häätyy laajentaa tajuntaa ja singguttaa sielua
Että senki niinko löytäs
No mie aloin vaan rakentaa suhetta siihen
Ja sitte mie vaan täälä pyöriskelen ja ihmettelen
Ja ihan ittekseni liikutun täälä
Millon mistäki keijun kuiskauksesta
Että siis voiko ihmisellä olla näin ihanaa ja onnellista

- Hilkka Laronia ja kohta kukkii suopursu ja rahkasammal soi!




Ihmeellistä tosiaan
Perusasioitten toistaminen
Tärkeintä
Arkiasiat
Kuten Tami Tammiset ja Jari Sarasvuo jankkaa
Nyt mie jotenki taas tajuan
Että niinhänse tosiaan on
Tehhään kunnolla pieniä järkeviä asioita
Lapissa hyvä viisastellakko kaikki melko yksinkertasta
Hei hei hauskaa ihanaa iltapäivää
Ihana someväki armas ja kaunis

- Hilkka Laronia ja Iltapäiväkonfferenssi menninkäisten kans!




No missässe perilä sitte on
Entä mitässe perille pääseminen sitte on
Entä minkälainen ois hyvä päivä
Tai minkälainen joku ihminen on
Tai minkälainen näkymä nokkasti eessä oikeasti on
Ei kuulkaa met vain luulema, että näemä
Että näemä sen näkymän
Tai jopa näemä toisen ihmisen
Tai tajuaisima hyvän päivän
Emmä met paljon mithän näe
Emmä tiä emmäkä tajua
Näemä oman mielikuvan siittä
Tajuama omien kriteereitten läpi jotaki vain
Ja jos tämän älyäisimä
Näkisimä ja kokisima kauhneutta ja rakkautta
Koko ajan rakastasima
Oisima onnellisia
Vaphaita ja villejä
Sillain ihan rennosti omala lailla jokhainen
No entäsitte
No ois hyä olla
Ei oltas ympäristö haitta muile
Lähheisilläki ois parempi olla
Elämä maistus
Maistus hyvältä aina jollaki konstilla
Sielä missä olhan
No entäs millonkas moltas perilä
Yhessä satukirjassa oli tarina keijusta, joka etti kessää
Antteeksi, mutta etsin kessää, se sano vasthaantulijoille
Ja jokhainen yritti sille sitä sitte selittää
Nyt on kesä
Nyt olhaan perilä

- Hilkka Laronia ja Aamukonfferenssi maahisten kans!




Muistama tehä tänäki päivänä
Monta virhetttä
Epäonnistua
Erehtyä
Ja sillainse elämä pyssyy tuohreena ja terhveenä
Ko ei mittaa asioita virheitten erehysten ja epäonnisttumisten kautta
Annama pallaa vaan
Mitä tuota mittaihleen ja arvostelheen koko ajan!

- Hilkka Laronia ja yks pieni kesäsaarna kukkapurkin vierestä!




Mie olen mie itte
ja sie olet sie itte
ja son hyvä niin
ja son riittämiin
ja kannustukseksi
ja sepä on enemmänkö tarpheeksi
Oleee, oleeeee ja heips ja hallaus ja pyhäaamun trallaus!

t. hilkkapieni ja syänmerkki ja kesänaamat kaikile Timanteille!




Pussataruttaa ja pussatarallaa ja hallaa
Mitäs universumin kauhneimmat ja parhhaat Timantit
Talkkoissiin tulin sieltä Euroopan katolta
Tänne Ouhluun
Ja vunukoitten kans leikkihmään
Monien kyläpaikkojen
Ja ihanien kohtaamisten kautta
Teitäki T ja Anne olipa kiva nähä
Nyt uus kaunis ja hauska huomen ja aamu
t. hilkkapieni onnentyär ämmi
Kuppi kahvia, pala taivasta ja mielenrauhaa
Ja teile kans kaikile ja jokhaiselle
ja kohta ylös ja ulos
ja son kesä ja linnuilla pesä
vaikkei niin lämmintä vielä olekhaan
mutta mitässe haittaa
ei mithän
ei meitä ainakhaan
eihän!
Elämä on elämistä varten
ei arvostelemista ja arvioimista varten
eikä meitä itteäkhään saa arvostella
siittei hyvä seuraa, jos aina arvostelhaan toista!
No kyllä met kelpaama
vaikka kyllä tullee arvosteltua joskus ihan kaikki
antheeksi pyyä
ja muista välilä syää
hahhahhaa ei loppunu tämä aamutervehys hevin
mutta nyt mie suljen suuni naamoin hymmyilevin
hei hei pai pai pus pus!




Rakastamalla on aina toivoa
Rakastaen asiat vaan hoituu
Rakhauella mahotonki mahollista
Rakastavasti voi vihanki käsitellä
Kaikella rakhauella kärsimykset haihtuu
Rakastava näkkee
Kuulee
Maistaa
Haistaa
Iloittee
Nauttii
Itkee
Nauraa
Ja sulkeutuu suosioonne
Oleee oleee ja avot
Nyt mie tehin päivän runon
Saut ja maalaukset jäi huomisseen
Ja meilon muutenki aikaa koko elämän

- Hilkka Laronia ja Mukavaa iltaa Lapin mökissä 3.6.2015




Yks päivä menny täälä lapin mökissä
Jokohan minun sielu on kereny tänne
Tämä taivas, tämä maa
Mikä hiljasuus ja hittaus
Tuuli vain humisee
Aikaa on

- Hilkka Laronia ja toin tuon ruusupurkin kassissa sieltä parvekheelta, voikossen viä ulos täälä?!




Mitä kylvää
Sitä saa niittää
Niin kauanko elämää riittää
Ja kyllä kestää
Kiittää
- sannoo Tuure Kilpeläinen ja Lapin ratio, kiitos siittäki!
- enkä mie mitenkhään itte ole kylväny näin hyvinko mitä mullon, että olen päässy taas tänne lapin mökhiin, mökki on lämmin eikä haittaa yhthään mithään, että on aika kylmä ulkona, vettä sattaa ja tuulee, oooh elämä on ihanaa!




Olhan ihan umpirakhaita
Täysin omapäisiä
Koko päivän
Huomenta!




Mikä mikä meininki
Enhänmie
Sunkhaan
Meinaa
Lusmuilla
En
Pikkutauko vaan
Riemastuttaa
Sulostuttaa
Ihastuttaa
Että muistasin
Mitäsmolin tekemässä!




Kultahiekkaa riittää vain hetkittäin
Meän on kestetttävä sorat ja kivikot
Emmä välitä
Keskitämä voimat
Met kyllä kestämä
Niinko meritähti
Se, jolloli tuhat tonnia vettä yllä
Ja se sano, että kestää kyllä
Sillon paihneen kestävät pakarat
Ja muutenki viishaat kakarat
Ja jotaki semmosta
Nyt mie kiitän ja hallaan sinua
Heips sie ja mukavaa iltaa
t. hilkkapien onnentyär ämmi ja keveät jalat ja paihneen kestävä pää ja sammaa toivon sullekki, jos soppii




Leiki leiki lapsonen
Tanssi tanssi aikunen

- Hilkka Laronia




Kesä kepetteli kepsetteli
Vettä sattaa satsutteli
Pieni aurinko pilvien alla
Peiniä pilviä kaikkialla
Pieni kesä pyytelevi
Minne menen kesäpieni
Kesä pieni kepsettelen
Menen niityille niittämähän
Menen junahan jutskaihlehen
Menen kahvia kaatamahan
Kuppisehen pienoisehen
Timanttikansalle suloiselle kaunoiselle
Jospa kesä silti kaikkialla
Ompa kesä kaikkialla
Kaikkialla kaappienki alla
Syämmissä ihmislasten

- Hilkka Laronia ja Timanttikansan pieni kesä!




Vähän väärällänsä käärällänsä
Ja on kaks miljoonaa tappaa tehä se
Mutta tehtäskö ensteks yks upea värillinen maanantaipäivä
Tai ei tehtäskö, vaan oltasko vaan jonaki
Luvassa heti selkeämpääkö saahan vähän kehrättyä
No hei hei pai pai
Työniloa ja päivän suloa
Jess ja syänmerkki kaikile




Opetttelin olehmaan pelkäämättä
Opin, ettei omia tuntteita kannata pelätä
Mutta mie unohin
Unohin järjellä aatella
Voi sattua melkein mitä vain
Se on todellisuus
Paljon ei ole omassa käessä
Eikä vieläkhään saa alkaa pelkäähmään

- Hilkka Laronia ja Elämäse vain opettaa!




Unohin järjellä aatella
Voi sattua melkein mitä vain
Se on todellisuus
Paljon ei ole omassa käessä
Eikä silti saa alkaa pelkäähmään

- Hilkka Laronia ja Elämän opetukset




Kiitos ja tervetuloa
Uuet vanhat nuoret tuohreet
Ja parasta pyhäpäivää kaikillein
Ystävällein tuttavallein humtadidahumta
Rakastan sinua jeee
Parantumista voimistumista hyvinvointia
Hei hei pai pai




Olkaamme iloksi ja voimaksi toisillemme ja koko tämä naamakirja olkhoon ja tulkhoon tueksi ja henkiseksi turvaksi ainako tarvetta on ja ihanaa päivää sulle ja raikkaillesti
Naamakaverit ja koko väki on oikeasti yksi ihminen kerralhaan enkä itte hylkää kettään, jossei ala hankalia kirjottelheen mulle täälä. Siis tarkotan, että ei taakaksi taakkojemme päälle!
Monet ja me kaikki olhaan pikkusia ja herkkiä, koitama treenata tääläki sietokykyä, elämähän on kärsivällisyysharjotusta!
Kärsivällisyyen mestari on muittenki asioitten mestari, sannoo Sarasvuo
Kiitos, sainpa taas sanoa, eikä mithän asiaa, tulin ehkä vähän provosoiduksi, jess ja nyt olhaan kaikki porukalla täyellisiä ja harmooninen kokonaisuusko tarpheeks kaukaa katothaan

t. hilkkapien höpöttäjä




Emmie oikeasti uskonu
Että elämä vieläki
Voi tehä tämmöstä

- Hilkka Laronia ja Järjen käyttö sallittu ihan kaiken aikaa!




Nyt ei muutako vuoria vallottamhaan
Pieniä tai isoja vuoria
Niitä käsillä olevia tehtäviä tekehmään
Varsinki niitä ylittepääsemättömiä
Yks asia ja yks askel kerralhaan
Yks pieni askel ja taas pieni askel
Ja sittesse vuori on vallotettu ja hymynaama ja syänmerkki

- Hilkka Laronia ja AamuhöpötysRohkeilleRakhailleSuuruuksille




Se hetki
Ko et voikkaan miettiä
Haluanko mie tätä vai en
Tai voi ja voi
Voihan sitä tulla katkeraksi
Välinpitämättömäksi
Kovaksi niinko kivi
Ivalliseksi
Narriksi
Tai sitte voi
Myöntyä siihen mitä on
Mitä tullee
Pehmeänä
Joustavana
Henggittävänä
Olla tosi
Kohtalonsa kans yhessä

- Hilkka Laronia




Tuli se päivä
Joka kadotti viisastelut
Hienostelut
Kiertelyt
Se hetki
Se päivä
Toinen päivä
Ko elämä ja kuolema
Katto ihan liki
Eikä antanu kääntää katsetta pois

- Hilkka Laronia




Laulavvaa lankalauantaita
Eikä kuvia kumarrella
Nyt olhan tosissaan
Oman oikean kans
Ja annama toiselekki
Oikeus omhaan oikeaan
No ei siis mithän asiaa
Halusin vain Timanteillekki
Jotaki höpistä
Ja on satu kirjottamatta
Runo lurittelematta
Taulu maalaamatta
Mutta nythän on aikaa koko päivän
Jess kiitos ja hallaus ja syänmerkit kaikile!




Kellokeskiviikko ja iltapäivä
Eikä huolen häivä
Tai on mulla ongelma
Ratkasematon kysymys
Johon pitäs aika äkkiä saaha vastaus
Se vastaushan on jo jossaki
Ko hoksaisin
Siis nytton kysseessä ahneus
Kaikkea ei voi alkaa eikä saaha
Aina ei voi voittaa
Eikä ees joka kerta
Nyt voisin kyllä voittaa
Mutta tuliskohan mulla jo ähky
Voih, nyt on kiintosa ongelma
Kommentoin sitte, oliko vastaukseni joo vai ei
Siis sitähän pitäs aina myöntyäkko elämä kyssyy
Mutta jos katon tarkoin, mihin olen myöntymässä
On jo aika monta projektia, otanko vielä yhen
Ai aiko mieli tekis
Tämä kevät menis...
Heips ja kiitosko sain julki taas puhua
Kummasti jotenki saan paremmin kiini...
Kiitos rakhaat timantit




Menny tämä elämä juhlimiseksi ihan
Vaikken ees juossu poikki pihan
Oskarin kans päivä
Sitte sielä ja täälä höpöttäny
Jäi saut ja runot kirjottamatta
Taulut maalamatta
Mutta onhanse päivä maanantainaki
Jossei viikonlopulla kerkiä
Ko tullee isoja sukulaisia kaupunkhiin
Juhlaa juhlan päälle
Onse lystiä tämä elämä
Hyvvää yötä, nukkukaa hyvin, nähkää kauhniita unia
Sittekko meettä nukkuhmaan
Ja turvallista matkaa juhliin tulijoille
Sekä etelästä että pohjosesta
Ja Sulle Sie Itte Rakas ja Paras ja syänmerkki




Nuttu nurin, onni oiken
Taulu vinhoon, elämä valhoon
Kiitos ja hyvänyön toivotus
Timantit non parhhaat ja arhmaat
Nukkukaa hyvin ja nähkää kauhniita unia ja syänmerkit kaikile




Anna elämä minun ilmentyä täälä elämässä
Niinkuin mulle ittele ja maailmalle
Parasta on

- Hilkka Laronia ja Iso toive!




Ystävyyttä
Iloa
Rakkautta
Toivoa
Uskoa
Tyär, olen ylpeä sinusta

- Hilkka Laronia ja Ittele kaunnustuksia!




Pieni onni
Hyvällä pellaamista
Hyppää täysillä
Aukasee pandorranliphaita
Unohtaa pelätä mithän
Noin vain
Löytää elämän aidot aartheet

- Hilkka Laronia ja Ajatusaihioitten tallennukset!




Pieni onni
Näytönpaikat meni jo
Tyytymättömyyet painukaa helvettiin
Ärsykkeet sammaa tietä
Suoritusvaatimukset hei hei
Just parasta tässä ja nyt
Tänhän on koko päivän onnenpäivä
Osote oma syän ja mieli

- Hilkka Laronia




Eijjole helppoa
Mie tässä kerran sain päähäni
Tai siis Pikku-Hilkka sano, että 2000 tykkääjää ois kiva
No mie aloin aktiivisemmaksi
Huomauttelheen ihmisille, että tykätkää Timantti-sivuista
Ja hahhahhaa eijjoo tosiaan helppoa
Ensin fb vähensi yli 100 tykkäystä
Sitte viime torstaina silmieni eessä yli 50 tykkäystä pois
Siis, entä net, jokka oikeasti maksaaki tästä lystistä
Ja hommaa tykkäyksiä...???
En tiä
Mutta itteni tiän
Kerroin Pikku-Hilkalle, että nytton vielä 450 tykkäystä vailla
Pikku-Hilkkaa ei haittaa yhthään
Matkalla ollaan
Päämäärä ei ole tärkein
Matkustaminen on
PIämä hauskaa matkalla, jookos Timantit




Ainutlaatuset, ittenäiset, uskomattomat ihanat, rohkeat Timantit
Tietää ja ossaa ihan tarpheeksi
Ihan kaiken mitä tarttee ja pittää
Lepo ja rauha ja panhan toimeksi
Hei hei ja ihanaa päivää!




Vai oiskohan lauvvantai-illan laulu
Ja hymyssä timanttien naamataulu
Sopiskosse semmone
Mitässitä piättelemä
Hymmyilemä vain ja annama illan maistua ja syänmerkki!
t. hilkkpien onnetyär ämmi ei-mikhän tai siis pösilö ainaski, tietäsittäpä tämänki päivän jutut, ei ei, mutta semmosta son minun kans ja voikaa hyvin kaikki ja joka sorkka ja nokka, niin ja sarvikuonot!




Yks vanha inkkarijuttu oli semmonen
Että met ihmiset synnymä hyväihosina kaikin
Mutta muutamassa vuessa iho mennee rikki
Tullee haavoja ja yhä uusia haavoja
Ja haavat tulleeko meitä komennelhaan ja arvostelhaan
Ko meitä kasvatettaan kaiken maailman kahjokulttuureihin
Ja niin meilä ihmisillä on jo aikusuuen alussa iho täynä haavoja
Siis kaikila aikusilla on iho täynä haavoja
Ja siksi met emmä leiki emmäkä hallaa toisia
Tai leikimä ja hallaama oiken varovasti
Eikä toiset uskalla leikkiä meän kans
Eikä kukhan ennää oiken hallaa meitä
Ko net pelkää, että meän haavoihin käy kipeää
Ei leikitä eikä halata ja elämä on tylsää ja hankalaa...
Ja sitte met voitas jonaki aamuna herätä
Ja kaikki haavat ois parantunheet?
Tai jossei sitä aamua tule niin sois hyvä tietää
Net haavat paraneeko niihin koskee
Haava kerralhaan paha tulis pois, ko joku koskis niihin
Ja haava kerralhaan meän iho pääsis parahneen
Ja lopulta olisima ihan ehheitä ja hyvänahkasia
Voisima laulaa ja leikkiä ihan vaphaasti
- Hilkka Laronia ja yks vanha inkkaritarina, niinko mie sen muistan!




Hei emmäpä unoha
Meisson supervoimat
Älkääkä olko huolissanne misthään
Kaikki järjestyy

- Hilkka Laronia ja Torstaipäivän ilmotus




Hauskaa ja kaunista huomenta rakhaat parhhaat Timantit
Täyelliset ja just semmosetko oletta
Olkaa onnellisia ja rakastakkaa ja itteä ensteks
Eikä mithän asiaa
Norwaigen on lentämässä huomena jeee
Ämmi ja Santeri 10v rakas vunukkainen
Lähtee rakhaita Eija ja Kuopus tervehtiin
Huominen on huomenna
Olhan ittemme puolella tänhäänki
Ja nyt oiskosse onnellisten ja ilosten timanttien keskiviikko
Syrjästä kiini ja siittä se lähtee
Pala taivasta ja mielenrauhaa




Hahahhaa näitä minun vanhoja runoja:
Rakastan.
Oishan se ko oppis rakhauet.
Ois kokohnaan rakkautta.
Mie suren.
Muullosten molen suruton.
Mie sanon, kirjotan ja piän puhheita.
Oishan se ko oppis kaiken.
Ossais kaiken.
Sillon oisin kuollu tai jumala.

- Hilkka Laronia




Mitesson päivä menny
Älykhäät nokkelat upeat hämmästyttävät ujot ja urheat
Timantit sie itte Hymiö heart rakas ja hyvä Hymiö heart
Kuulut ihmiskunnan pitkään ketjuun
Näkemystä on, rohkeutta, luovuutta, viissautta
Niin son, ei mithän nauramista
Kehittymässä ainaki
Jossei vielä nyt, huomena sitte




Aamusatu kirjotettu jee hyvä mie
Ja olipa sielä uusia satuja ilman minuaki jeee ja jess
Ja kello jo nuin paljon
Nyt tulikos meile vähän hoppu
No onneksi tämä päivä eijjole vielä loppu hei hei pai pai
Ihanaa antosaa sulosta ruhtinaallista päivää sulle
Ihan rauhassa ja luottamuksella

t. hilkapien




Minun äiti ruukasi aina sanoa: Joka aamu on armo uus!




Mitäs täälä suosikkityttäret ja pojat
Väsyttääkös teitä, miten minua näin väsyttää, nosamasesille
Yks sai oiken kivan työprojektin ja siittä voima kiittää koko elämää
Ja onnittelen nyt sitte kaikkia teitä ihan siksi, että olet olemassa
Kiitos ja onnea ja mukavaa viikonloppua
Pysykää kauhniina ja kommeina niin kauanko taas nähhään




No entäs Timantit, mites tet oletta tämän päivän pärjähneetko tuo Luonto-Äiti taas riehunukko mikäki, vettäki sato ja liukasta ja märkää, mutta mitäpä met, rauhaa ja rakkautta kaikile, erityisesti siskoille ja veljille, pysymä ittessämme ja ittemme ylimpinä ystävinä, nojoo heips ja hallaus ja hyvvää yötä rakhaat sarvikuonot ja siloposket ja ryppynaamat, kaikki hyvin




Muistattahan Timantit, että son olemassa se oiken iso essu ja siinä se tasku, johon saa luovuttaa surunsa ja kaikki tuskat ja murhheet tänäki päivänä ja alkaa vaan ihan täyellisessä rauhassa vasthaan ottahmaan elämisen riemua ja iloa ja runssautta ja rakkautta ja hyvvyyttä ja onnea ja syänmerkki jokhaiselle teile sie itte rakas ja hyvä!

- Hilkka Laronia ja Levähyksiä surujen ja kolhujen välissä!




No mie näin yhtä ystävää
Se selitti, kuinka tykkää tehä sitä ja tätä ja son niinko terapiaa hälle
Sittesse kysy, että mikä minun elämässä on niinko terapiaa
Ja mie sanoin, että mulle joka hetki on yhtä terapiaa
Se oli tukehtua nauhruunsa
No Timantit, käsittääkös teistä kukhan, mitä mie oiken aattelen?

- Hilkka Laronia ja Keskusteluja ystävien kans




Annamakos tähänki pirthiin uuen ajan tulla
uuen taihvaan ja uuen maan kuvittelulla
ja son ilmasta iloa
kattoa saa ja koskettaa
itteänsä itkettää ja naurattaa
antaa uuen vaphauen koittaa...




Sokissa eilisestä ‪#‎a2ilta‬
Kaikki kiemurtelematta
Tyhjiä säälimättä
Suorin sanon
Hyväksyen ittensä ja toisensa
Ja mikä riemu
Syänmerkki!
Siis puhun siittä vammaisillasta eilen kakkosella telkkarissa
Itkin ja nauroinko katoin
Eikä mikhän surun asiako ilon, se tuli selväksi




Elämä son yhtä muutosta
Tai sei ole elämää eihän
Ja muodonmuutosta son kans
No mitä mie oiken aloin kirjottaan
Mukavaa lauvvantaita
Säkenöiville sulosille tyrmääville
Häikäseville hellämielisille äkäsille
Luutuajille
Reissaaville
Löhöäville
Olet yks upeimmistä mitä maa päällään kantaa
Soppiikosse niin
Ok ja syänmerkki ja ilonen hymynaama ja jess!




Eikä muutako rakkautta runssautta rikkautta
Ja lissää tulleeko sillain uskoo
Suojelhaanhan niitä liito-oraviaki
Hiijjohooii ja huomenta!




Oottakos muistahneet tehä virhheitä tänhäänki
Tuololi hieno runo, ettei virheitä olekkaan
Emmä ainakhaan pelkää niitä
Tehemä parhaamme joka taphauksessa
Ja se onnellisuuskihan tullee perässä
Hauskaa iltapäivää rakhaat kaikki Timantit




Tästä lähtee hyvän päivän toivotus:
Ystävyyttä rakhautta iloa toivoa kiitollisuutta ja kooko päivän
Mene minne sinun kulluki mennä, tee työsi ja ota vasthaan mitä tullee
Minne meetki, ole ilonen ja silonen ja hymyä naahmaan ja syänmerkki
Niin terhveisiä Helsinki - Tallinna -reissulta
Henrik rakas vunukka 14v parasta matkaseuraa ikinä
Komenttivarasto ehtymätön, pettämätön hyväntuulisuus
Kaikki museot ja taidenäyttelyt kiinostaa
Ja Kuopus ja Eija parhhaat ophaat ja seuralaiset ja isäntäväki
Ja het kaikki jakso reiphaasti kävellä ja kävellä, ämmistä ei niin taikaa
Oooh ihanaa päivää, elämä olkhon ja maistukhoon ja jess ja kiitos!




Aaaa ihana aamu, huomenta kaikile ihmelapsile
Ja nyt tämä ihmelapsi juo toisen kupin kahvia
Tuonkos mie sullekki!




Olhan iloksi toisile
Kaikile joile kelpaa
Joilon vasthaanoton auki
Mukavaa iltaa timantit
Niinko ainaski somat ja somet!




Hyviä kulminaatioita kaikkien timanttien planeetoille
Ja kyllä tämä eläminen vaatii sielunvoimia
Rohkeutta ellää ja toimia täälä surujen ja ilojen maailmassa
Rohkeutta kokea ja tuntea net tunnot, jokka millonki tullee
Vai vaatikkosse
Aattelen nyt sitä suruviestiä, jonka kanssa eilen myöhään illalla sain
Jonka kanssa vietin pienen pyhän elämänhetken
Sitä hetkeä, ko itkin ja aatelin lähtenyttä
Aattelin rakkaitaan lähheisiään lähtenheitä
Aattelin niin monia lähtehneitä
Lapsuuen maisemia naapureita taloja ihmisiä
Niin monet on jo lähtehneet
Vapahtavvaa keveää matkaa lähtenheille
Aattelen sitä kaunista valokuvvaa talvipimeästä hautakummusta
Aattelen niitä kynttilöitä ja jäätyneitä kukkia haualla
Sitä ristiä, johon kauniilla kirjaimilla oli kirjotettu sukunimi
Rohkeutta se vaatii kohata omia tuntoja
Rohkeutta vaatii päästää tuntheet ja olot menehmään
Rohkeutta ja opettelua vaatii oppia antamaan kaiken tulla ja mennä
Pysyvää täälei ole mikhän
Antaa elämän jatkua
Jatkua niin kauanko se kenenki kohala jatkuu
Antaa uusien puolien ja ilon tulla
Antaa surujen ja murheitten vuorotella ilon kans
Tähänki päihvään kaikile voimia ja iloa
Siunausta onnea iloa naurua hauskuttelua
Voimaa ottaa vasthaan sitä mitä tullee
Kykyä nauttia siittä mitä on ja mitä voi
Käsittää henkisten ja konkreettisten askelten kalleus
Joka ihminen elämä kohtaaminen hetki on arvokas semmosenako on ja tullee
Kiitollisin, rakastavin kunnioittavin ajatuksin
Mielenrauhaa timantit
Tätä se elämä on
Täälä kauhniissa hyvässä oikeuenmukasessa maailmassa
Kaikesta huolimatta
Pärjäihlään
Kaikki hyvin
Kiitos ja tervetuloa timantit
Kiitos siittäkiko on naamakirja ja tämä hetki
Ja se että sain ja voin kirjotella, vaikket ikinä näkiskhään
Mulla oli tämmönen aamuharttaus tässä nyt tällä kertaa ja taas
Jokhaiselle erikseen ja kaikile yhessä kiitos
Ja hyvvää huomenta maailma!
t. hilkkapien onnen-suosikki-tyär suurpösilö ämmi ja nyt vielä pikkukuppi kahvia




Kertokohan se aamun tähtikartta kaikkea kaunista ja hyvvää
Tänhän on näkyny ja kuulunu ja tuntunu niin ihania juttuja
Ja eilenki, ihanaa elämää, kyllä jess
Taitaa olla menossa aika ihanat kulminaatiot planeetoilla
Ja auringgoilla ja kuu-ukoillaki
No mukavaa iltaa söötit ja möötit
Lauvvantai-illan huumaa ja syänmerkit kaikile




Ystävyyttä iloa rakkautta toivoa uskoa unelhmiin
Siivoamista rentoutta hymyä tarttumista loistamista
Kahvia kuphiin ja mielenrauhaa
Keikka on lyhyt ja nopeasti ohi, anna pallaa, rakasta, nauti
Lennä, olhaan kaikki vappaassa pudotuksessa, lennä...




Rauhaa rakkautta onnea iloa
Monta energistä kiloa
Ja mitä tullee unelhmiin ja päämäähriin
Net onnistuu
Ko niile annethan mahollisuuksia
Ko net panhaan pienile lapule
Ja laput plakkahriin tai korvan taka
Ja ilmestymä vain sinne
Minne meän kuuluuki millonki ilmestyä
Asiat sujjuu kyllä
Ko on villasta alla ja yllä
Ja välistä pistämä ittekki tuulehmaan
Omana ittenä ja ihan hymyhuulena kaikkea luulehmaan
Aina jotaki kivvaa kuulehmaan
Ja sitte päivinä joinaki itkemä ja konttaama solkehnaan
Niinson nokkelat vahvat rohkeat timantit meän kans
Ja sie itte ja sinun aivot syän jalat sie kaikkinens
Solet erityinen erityistaphaus ja harvinainen onnen sakhaus
Niin että nyt tässä matkalla tähthiin
Olhaan elämän säkenöiviä ja häikäseviä suosikkityttäriä ja poikia
Ja menoks ja heips ja hui hai ja pai pai
Ja tämä aamuse tämänki aikhaan sai




Loistavvaa aamua
Mulla meinas jotenki sammaltaa
Ja sitteppä törmäsin keskustelhuun pelottelusta
Ja pelkäämisestä
Ja siis häpeähän se löyty
Oonkos mie pöljä
Nolo
Hävettikös minua
Jooo kyllä
Mie ihan kompuroin (noin niinko henkisesti)
Eikä ollu ees kahviin maitoa
Jase riittiko hoksasin sen, että häpeä ja nollous oli tulheet kylhään
Heti helpotti
Samantien tämän pikkupöljäkheen selkä oikeni
Mieli kirkastu
Alko tulla olo, että hei mie, kaikkihan molhan pikkusia pöljiä
Ja järkiki alko toimia
Oiskos ämmillä hommia
Ois kyllä, anna pallaa
Äläkä ees itteltä sallaa
Ittesti moiti ja aamuasti pillaa
Son keskiviikko eikä mithän ehtoja
Ehottomasti keskiviikko ja kaikki hyvin
Voi hyvä päivä alkaa
Huomenta ja muistama tehä niitä virheitä
Virheistähän ei tartte välittää
Pääasia ellää ja nauttia ja iloita ja mennä
Heihei paipai




Vastuu on aina vallankäyttöä

- Hilkka Laronia ja Keskusteluja maailmanrauhasta




Pakko johonki saaha sanoa
Ihmeellistä kuinka ohimennen näkkee ihmisiä
Ja sitte kuinka törmäilee niihin samoihin täysin toissaalla
Ja mitä pitemmälle elämä kulkee, niin näitä tullee lissää
Kertyy tai siis tapahtuu ja niitä muistaa yhä enämpi
Tekkee vähän hiljasen olon
Son pyhä asia
Kenet millonki näkkee, ei ole mitä sattuu
Siksi mie en yhthään aliarvioi näitä virtuaalisuhteitakkaan

- Hilkka Laronia ja Elämän ihastuttavat ihmeellisyyet




Muistakaa ihmiset tehä
Mitä itte haluatta
Älkää hyytykö vaikka mikä tulis
Aina vain tehemä
Sen minkä voima
Mikä meile on mahollista
Rauhassa, tyynellä mielellä
Sisäsesti hymmyillen

- Hilkka Laronia ja Onkos tämä hullua puhetta!




Kaikkien halujen ja haluamisten perässä ei kannata juosta
Syän ja järki sannoo, mitä ihminen itte oikeasti haluaa

- Hilkka Laronia ja Haluamiset!




Kiitosta vaan Luontoäitikö teit meile kunnon talven
Lähetit viimat ja kylmät meitä sylleihleen
Täälä met nyt haukoma henkeä ja olema rivakoita
Vaikkei meilole ees sivakoita
Mikässonko mennä ulos vain
Ei mikhän, son leikin asia
Panna kaikki vaatheet pääle
Ja loput tuulen puolele kainahloon
Tarethaan kauhniit ja komeat, nähhäänpä
Ja varsinkiko son vieläki vasta tiistai
Kerkiämä mitä vain!




Viime päivinä yhä uuesthaan on mulle tullu vasthanse
Ei toinen ihminen parempi toista
Yhä uuestaan olen saanu tai joku muu on saanu minut kiini
Siittä kuinka nostan jonku paremmaksikko muut

- Hilkka Laronia ja Karkaileva tasa-arvo




Loistavvaa aamua
Mulla meinas jotenki sammaltaa
Ja sitteppä törmäsin keskustelhuun pelottelusta
Ja pelkäämisestä
Ja siis häpeähän se löyty
Oonkos mie pöljä
Nolo
Hävettikös minua
Jooo kyllä
Mie ihan kompuroin (noin niinko henkisesti)
Eikä ollu ees kahviin maitoa
Jase riittiko hoksasin sen, että häpeä ja nollous oli tulheet kylhään Heti helpotti
Samantien tämän pikkupöljäkheen selkä oikeni
Mieli kirkastu
Alko tulla olo, että hei mie, kaikkihan molhan pikkusia pöljiä
Ja järkiki alko toimia
Oiskos ämmillä hommia
Ois kyllä, anna pallaa
Äläkä ees itteltä sallaa
Ittesti moiti ja aamuasti pillaa
Son keskiviikko eikä mithän ehtoja
Ehottomasti keskiviikko ja kaikki hyvin
Voi hyvä päivä alkaa
Huomenta ja muistama tehä niitä virheitä
Virheistähän ei tartte välittää
Pääasia ellää ja nauttia ja iloita ja mennä
Heihei paipai




Rauhaa rakkautta onnea iloa
Monta energistä kiloa
Ja mitä tullee unelhmiin ja päämäähriin
Net onnistuu
Ko niile annethan mahollisuuksia
Ko net panhaan pienile lapule
Ja laput plakkahriin tai korvan taka
Ja ilmestymä vain sinne
Minne meän kuuluuki millonki ilmestyä
Asiat sujjuu kyllä
Ko on villasta alla ja yllä
Ja välistä pistämä ittekki tuulehmaan
Omana ittenä ja ihan hymyhuulena kaikkea luulehmaan
Aina jotaki kivvaa kuulehmaan
Ja sitte päivinä joinaki itkemä ja konttaama solkehnaan
Niinson nokkelat vahvat rohkeat timantit meän kans
Ja sie itte ja sinun aivot syän jalat sie kaikkinens
Solet erityinen erityistaphaus ja harvinainen onnen sakhaus
Niin että nyt tässä matkalla tähthiin
Olhaan elämän säkenöiviä ja häikäseviä suosikkityttäriä ja poikia
Ja menoks ja heips ja hui hai ja pai pai
Ja tämä aamuse tämänki aikhaan sai Hymiö heart




Mukavaa päivää kaikki nokkelat älykhäät hämmästyttävät urheat timantit




Kertokohan se aamun tähtikartta kaikkea kaunista ja hyvvää
Tänhän on näkyny ja kuulunu ja tuntunu niin ihania juttuja
Ja eilenki, ihanaa elämää, kyllä jess
Taitaa olla menossa aika ihanat kulminaatiot planeetoilla
Ja auringgoilla ja kuu-ukoillaki
No mukavaa iltaa söötit ja möötit
Lauvvantai-illan huumaa ja syänmerkit kaikile




Hyviä kulminaatioita kaikkien timanttien planeetoille
Ja kyllä tämä eläminen vaatii sielunvoimia
Rohkeutta ellää ja toimia täälä surujen ja ilojen maailmassa
Rohkeutta kokea ja tuntea net tunnot, jokka millonki tullee
Vai vaatikkosse

Aattelen nyt sitä suruviestiä, jonka kanssa eilen myöhään illalla sain
Jonka kanssa vietin pienen pyhän elämänhetken
Sitä hetkeä, ko itkin ja aatelin lähtenyttä
Aattelin rakkaitaan lähheisiään lähtenheitä
Aattelin niin monia lähtehneitä
Lapsuuen maisemia naapureita taloja ihmisiä
Niin monet on jo lähtehneet

Vapahtavvaa keveää matkaa lähtenheille
Aattelen sitä kaunista valokuvvaa talvipimeästä hautakummusta
Aattelen niitä kynttilöitä ja jäätyneitä kukkia haualla
Sitä ristiä, johon kauniilla kirjaimilla oli kirjotettu sukunimi

Rohkeutta se vaatii kohata omia tuntoja
Rohkeutta vaatii päästää tuntheet ja olot menehmään
Rohkeutta ja opettelua vaatii oppia antamaan kaiken tulla ja mennä
Pysyvää täälei ole mikhän

Antaa elämän jatkua
Jatkua niin kauanko se kenenki kohala jatkuu

Antaa uusien puolien ja ilon tulla
Antaa surujen ja murheitten vuorotella ilon kans

Tähänki päihvään kaikile voimia ja iloa
Siunausta onnea iloa naurua hauskuttelua
Voimaa ottaa vasthaan sitä mitä tullee
Kykyä nauttia siittä mitä on ja mitä voi
Käsittää henkisten ja konkreettisten askelten kalleus

Joka ihminen elämä kohtaaminen hetki on arvokas semmosenako on ja tullee Kiitollisin, rakastavin kunnioittavin ajatuksin

Mielenrauhaa timantit
Tätä se elämä on
Täälä kauhniissa hyvässä oikeuenmukasessa maailmassa
Kaikesta huolimatta
Pärjäihlään
Kaikki hyvin
Kiitos ja tervetuloa timantit
Kiitos siittäkiko on naamakirja ja tämä hetki
Ja se että sain ja voin kirjotella, vaikket ikinä näkiskhään
Mulla oli tämmönen aamuharttaus tässä nyt tällä kertaa ja taas
Jokhaiselle erikseen ja kaikile yhessä kiitos
Ja hyvvää huomenta maailma!

t. hilkkapien onnen-suosikki-tyär suurpösilö ämmi ja nyt vielä pikkukuppi kahvia




Pittääkö käsityksesti oikeasti paikkansa?

- Hilkka Laronia ja Hyvät kysymykset!




Olhan iloksi toisile
Kaikile joile kelpaa
Joilon vasthaanoton auki
Mukavaa iltaa timantit
Niinko ainaski somat ja somet!




Aaaa ihana aamu, huomenta kaikile ihmelapsile
Ja nyt tämä ihmelapsi juo toisen kupin kahvia
Tuonkos mie sullekki!




Kiitos ja tervetuloa
Uuet vanhat nuoret tuohreet
Ja arvakkaapa kaikki
Huomena mennään, huomena menhään
Helsinkkiin, muttei tietääkseni Korkeasaahreen
Hauskaa päivää kaikile!




Tästä lähtee hyvän päivän toivotus:
Ystävyyttä rakhautta iloa toivoa kiitollisuutta ja kooko päivän Mene minne sinun kulluki mennä, tee työsi ja ota vasthaan mitä tullee Minne meetki, ole ilonen ja silonen ja hymyä naahmaan ja syänmerkki




Nyt ei muutako vuoria vallottamhaan
Pieniä tai isoja vuoria
Niitä käsillä olevia tehtäviä tekehmään
Varsinki niitä ylittepääsemättömiä
Yks asia ja yks askel kerralhaan
Yks pieni askel ja taas pieni askel
Ja sittesse vuori on vallotettu ja hymynaama ja syänmerkki

- Hilkka Laronia ja AamuhöpötysRohkeilleRakhailleSuuruuksille




Oottakos muistahneet tehä virhheitä tänhäänki
Tuololi hieno runo, ettei virheitä olekkaan
Emmä ainakhaan pelkää niitä
Tehemä parhaamme joka taphauksessa
Ja se onnellisuuskihan tullee perässä
Hauskaa iltapäivää rakhaat kaikki Timantit Hymiö heart




Eikä muutako rakkautta runssautta rikkautta
Ja lissää tulleeko sillain uskoo
Suojelhaanhan niitä liito-oraviaki
Hiijjohooii ja huomenta!




Olihan meilä puhettaki
Että muistasima tehä virhheitä
Nyt selvis, että olen vuosikausia tehny yhen jutun väärin
Sillain koko homma on melkein menny hukkaan
No onneksi tekemistä riittää ja virhheet tärkeitä
Ko tekkee paljon virheitä, saa joskus onnistumhaanki
Jos varroo virheitä, ei kerkiä tehä paljon mithän muutako varoa
Annama pallaa ja jess ja nyt ämmiä naurattaa ja syänmerkit kaikile
Hauksaa iltapäivää ja huippuihanaa viikonloppua
Jookos, sano tämä kookos ja lähti nyt tästä höpöttämästä
Hei hei pai pai




Elämä son yhtä muutosta
Tai sei ole elämää eihän
Ja muodonmuutosta son kans
No mitä mie oiken aloin kirjottaan
Mukavaa lauvvantaita
Säkenöiville sulosille tyrmääville
Häikäseville hellämielisille äkäsille
Luutuajille
Reissaaville
Löhöäville
Olet yks upeimmistä mitä maa päällään kantaa
Soppiikosse niin
Ok ja syänmerkki ja ilonen hymynaama ja jess!




Suojaksi ja lämpimyyeksi ja turvallisuueksi
Kasvaminen ei ole helppoa
Mutta son sen arvosta jopa meile isoile vai
Siis huomenta ja syänmerkki ja onnellinen hymynaama




Aiko son helppo sanoa
Annama elämän koskettaa
Muttako rohkasee mielenstä
Aattelee ihan lophuun asti
Tuntheet on tuntteita
Kaikki hyvin
Kaikesta huolimatta
Ja toistaa ja kertoo ittele yhä uuesthaan
Pärjäihlään
Vähitellen koko varominen ja kiertämine katoaa

- Hilkka Laronia ja Epäselvästi sanotut ittensä rohkasut




Marraskuu 2015

Kyllästykkää vaan minhuun
Minun hymyihin ja itkuihin
Sano vain, että molen rasittava
No siis molen tieny jo suunilheen 8 vuotta
Että mullon oma pieni onneni
Jotei multa voi kait kukhaan ottaa pois
Lakkasin niinko höntittämästä itteä
Molhan kaikki pikkusia rakhaita ja ihania
Ja niin vappaita, ko kukin on
Toimihmaan hyvin

- Hilkka Laronia ja Pieni onni 20.11.2014 klo 8.04




Kunnianosotus

Kippis sie minun puu
No, ethän sole oikeasti minun puu
Luoto-Äitin ihmeellisessä huostassahan solet
Mie vain seuraan sinua
Ja tänhän sie seisoit koko päivän pimeässä
Hämärä vain kävi vähän päivällä
Ainako mie menin ohi, sie seisoikko ei mithän
Sitä mie kunnioitan
Sie vaan totteutat itteästi sielä
Sielä sie nykki pimmeyessä seisot
Ekkä yhthän mieti, onko sulla kivvaa vaiko ei
Sulla on aina kivvaa
Sielä sie vain pimeässä itteästi kunnioitat ja rakastat

- Hilkka Laronia ja Kyllä mie ihmettelen 19.11.2014 klo 20.14




Onse kummako just tämmöset rääpähleet
Kulkee omia kummia teitä
Eikä nuot viishaat ja tietäväiset
Joilon voima ja valta
Joku jako siinon joskus käyny

- Hilkka Laronia




Ossaisinpa olla
Alkamatta taistelheen
Tuulimyllyjä vasthaan
Käyttäsin vain rauhassa hyväksi
Kaikki maholliset energiavirrat

- Hilkka Laronia




On tämä elämä semmonen rääkki
Näilä minun valinnoilla ja evhäillä
Sitei tyhjänpäiväset varmistelijat ymmärrä

- Hilkka Laronia




Kiitollisuuesta syntyy vappaus
Ilosta arjen ihmeet
Hyvästä mielestä tässä ja nyt läsnäolo

- Hilkka Laronia




Puhu ja käyttäydy varovasti
Meän unelmat on levählään

- Hilkka Laronia ja Luonnonlait




Jos pyörität päässästi
Samoja asioita
Samalla lailla
Ko ennenki
Kuinka voit oottaa
Tai ees toivoa
Jotaki muutako ennenki

- Hilkka Laronia ja Päivän satoa 6.11.2014 klo 17.05




Tuolon yks puu
Mie seuraan sitä
Nyt siitton kaikki lehet lähtehneet
Son niinko mie
No mie en ole mihinkhään lähteny
Mutta niin monet on minun maailmasta lähtehneet
Ja niin monet turhat toihveet ja oottamiset
Siinäse puu ellää paikahlaan
Semmosenako se millonki on
Ei se mieti, miteppäin seisos tai kasvas
Eise tutki, onkosse onnellinen vai ei
Sielä se rauhassa vain töröttää
Töröttää ja on olemassa kaikella, mitä siinä on
Ja se puu tietää, että siinä ja sen ympärillä on kaikki
Kaikki, mikä sille on tarpheen
Tietää, että aina tullee uus kesä
Tai tietää ja tietää, siinä on se, että tullee uus kesä!

- Hilkka Laronia 5.11.2014 klo 18.07




Kiitos ja tervetuloa uuet vanhat nuoret ja tuohreet
Mukavaa lauantai-ilaa
Tsemppiä teile, joilon ongelmia ja hättää
Ja mullaki vähän tiukkoja asioita
Ja siis nyt tämä peukun pitämisen kerjäläinen kiittää
Ja oletta kyllä hyviä hukuttaan multa minun murheita ja huolia
Siis jotenki vain selviän mukavamminko vinggun välilä
Mitähän met keksimä vielä
Reenaama tolkullisuuen ja helpotuksen toivossa
Solekko alkaa aina jonkulaiseksi
Ja kelvata sitte ittelensä
Siinä tulle elämisenrohkeuski perässä
Onnea ja siunausta viikonlophuunne
Ai mikässe naurattaa
No vaikka seko joku oli taas istahtanu väährään authoon
väärän kuskin viehreen
Hyvä meininki ja pipo pois päästä, ettei kiristä
Välitämä toisistamme, jos satuma jaksahmaan, mie jaksan

- Hilkka Laronia ja Lauvvantai-illan saarna




Kyllä son niinki minun kans
Että mie vaan kuuhastelen täälä
Mie haikuilen ja vetistelen ja mitä millonki
Ja siinä sivussa, kuulkaa hommat hoituu ja maailma rakentuu

Rakastavat ja yksinkertaset terhveiset
siunausta
ja rauha kanssanne

t. ämmi hilkkapien onnentyär




Pyhäaamun rauhaa
Mie en muuten tykkääkkö
Toivotettaan rauhallista jotaki
En välitä semmosesta
Mielenrauhaa tarkotan
Pyhäaamun mielenrauhaa!

- Hilkka Laronia




Eläköön kaikki kirotusvireet
Ja kaikki ajatuskatkeilut
Ja itku ja nauruki eläköön
Son mielenrauha ja onnellisuus tärkeintä
Jeee ja kiitos maailma ja tet kaikki!

- Hilkka Laronia




Miese en vain viitti ees sanoa
Mie romahan
Romahtelen joka päivä

- Hilkka Laronia, itkuun purskahtajanainen.




Ei mulle ole tapahtunu mithän
Eikä lähheisille
Mulla vain on tämä itkhuun purskahtelun taito
Ja nyt pisti oiken vihaksi

- Hilkka Laronia, joka ei saanu ittestä ajoissa kiini, ja itki.




Jos joku selittää mulle omia asioita
tuola ihan vaikka tienposkessa
mie hyväkäs alan märsäähmään, uuh

- Hilkka Laronia ja itkemisen taito




Huh onneksi kello ei ole vielä kaheksaakkaan
Pyhäaika meni somasti
Nyt alama arkisille
Hyvvää huomenta luomakunta
Tsemppiä ja iloa!

- Hilkka Laronia, tavalisen arjen rikas ja rakas ämmipien




Annan jokaisen tekoni, reaktioni, ajatukseni ja tunteeni tulla ja sitten mennä.

- Hilkka Laronia




Uus tanssikauppa

Nyt menhän lasikattojen läpi
Menhän rajojen ja raamien yli
Tai annassie raamien jäähä vaikka alle
Vappaasti kattele kaikkialle
Anna aikojen kulua
Anna kukkien muuttua
Annassie syksyjen syleillä sua

Vielä tarttethan sinua ja minua
Monet jo lähti
Mutta meilon vielä jälelä jokhaisen oma pikkusampo ja tähti
Vielä näkemättä muutamat johan nyt on -markkinat
Vielä jokku ankarat talvet ja mikäs esitys tämä on -kysymykset
Kiireettömät syämmien syrjäkylien räpistykset

Annassie hiljasuuen saapua
Anna uskalluksen kantaa salhaista kaapua
Anna vaikean tuntua
Anna vauhin laantua
Anna päivien hiipua

Anna tanssin taas jytistä
Anna rytistä ja paukkua
Anna ravan roiskua
Anna hien tippua
Anna kaula-aukosta tursuta

Anna tanssille vauhtia
Anna sen kaunistua
Anna kiiltää ja loistaa
Anna sille tulla hoppu
Anna sille jokaikinen väärä askel ja onnen hippu

Jako sen vauhti tippu
Anna sille lähtölippu
Ennenkö son kokohnaan loppu

Ennenkö tullee se valmis oma tanssi
Eikä solekhan mikhän välilanssi
Eikä rapatanssi
Se on sitte se täyellinen viiminen valssi

Mutta meile keskeneräsille
Meile on tarjolla yhä uuet tanssit
Ja yhä uuet tanssien lunnaat
Ja niimpä meile huomena aukasthaan taas uus tanssikauppa

- Hilkka Anneli Laronia ja sen elämisen lahjat ja valssit




Joku minussa sano hetikko heräsin
Heti valahti tajunttaan
Kyllä mulla on niin ihanaa tämä elämä
Ja sitte aattelin, että son vain tunne
Monta on ihmeellistä asiaa minunki elämässä!
Monta kysymystä, valinnanpaikkaa ja tekemistä
Mutta tuntheet on omia ja noin vain
Ei tartte suunnitella, pyytää, tehä
No hauskaa ja kaunista huomenta
Mie muistan sinua

- Hilkka Laronia




Taihvaat maat pilvet tähet tietää
Aurinko kuu puut kannot kaikki kertoo
Olet tärkeä siunattu ihana rakas

- Hilkka Laronia




Kävin Lapissa silittelemässä sieluani
Nyt matkalla ihmisten ilmoille
Singguttelheen sielua

- Hilkka Laronia




Jos lapsi leikkii itteksensä
Sitei saa häiritä eikä hoputtaa
Sen sielu kehittyy siinä

- Lapin ratiossa sanottiin ja siittä mieki tajusin kattoa omanki sielun tillaa!




Kukin tekkee karsinansa ihan itte
Aukasemasta kuiteski omat energiatilit
Silkinpehmeitä ja epätavalisia sankarisuosikkeja ootta kaikin
Ei muutako pääpyörälle ja lounastauko päättyy kohta
Fanitama toisia
Inhimillisesti
Emmä oota emmäkä vaaji mithän
Ei itteltäkhän
Meissei ole mithän vialla
Olema viattomia vaikka viinkejä ja piämä viattomien klubia
Koko päivän
Hei hei pai pai!

t. hilkkapien höpötintti ja syänmerkki!




Usseinse elämä tuo paremman vastauksen
kuin met ikinä oisima itte keksihneet ees kysyä

- Hilkka Laronia ja Aamuhämmästelyt 5.11.2014




Älä loukkaannu ihmisille, jokka jättää sinut
Jotaki on ehkä toisin, muuttunu
Ne ehkä säikähti sinussa jotaki
Nei saa hallittua sinua
Tai nei voi määräillä sinun sanoja
Pelkäävät
Eivät ole valmiita siihen, mitä sie itte olet
Anna heän rauhassa mennä
Ja anna lempeästi antteeksi
Ole vappaa

- Hilkka Laronia ja Nämon taas vain ajatuksia 29.10.2014




Luontoäiti se tietää ja huolehtii
Ja luonto mettätonttuja vilisee
Ja jälkeä tullee
Minun ei tartte tietää
Eikä ymmärtää
Nauttia vain
Ja luulla ihan mitä sattuu
Onkohan se syksy tulossa

- Hilkka Laronia 28.8.2014




Laulu tytöstä ja siittäkö taihvaat soi

Joku ihme minut tänne maailhmaan kanto
Ja itte luua ommaa elämää käski ja lapionki anto
Ja kaikki ihmisen oikeuet mulle katto
Ja kaikkea kaunista elämän järjellisyyestä kerto
Ja hyvin ja oikeuenmukasesti mulle kaiken laitto

Ja tehen, tehen niinko elämä etheen tuo ja inspiroi
Ja kehun itteä ja toisia, että taihvaat raikuu ja kaikkialla soi
Ja mieli uusia höpötyksiä heilimöi

Vaikka välistä jokku huonot multa evhäät syö
Mie vain jatkan ja alkaa uus aamu ja uus päivän työ
Koirat nostaa jalkaa ja auringon sätheet tahtia mulle lyö

Ja tekemistä riittää ja taihvaat kiittää ja taasen soi
Ja nyt kuppi kahvia ja jollekki sitä alkaa vaan voi
No oltaskos taas vaan jonaki, niinko uuen aamun uus koi
Koi, joka innokkaasti lenteli ja täyttä kurkkua nauraa
Hei hei ja pai pai, tämmösen virren tämä tyär nyt laulaa!

- Hilkka Laronia 31.8.2014 klo 07:53




Viikot kuuntelen Lapin Ratiota aivan riemuissani
ja viikonloput Ylen Ykköstä aivan onnessani
ja aika mennee arvellessani ja päivät päätä käännellessäni
etten muuta kerkiäkkäänkö keijut ja meninkäiset puhutella
ja sitte mie ihan liikutun ittekseni täälä
että voiko ihmisellä olla näin ihanaa ja onnellista

- Hilkka Laronia, Enontekiöllä 29.6.2014 klo 13.05




Sitte tullee aina miehleen jotaki
Niinko äskötten semmonen kulho
Äiti oli maalanu semmosen
Missähänse seki on, mie aattelin
Sitte mie hoksaan, kuinka paljon
On kampetta menny minunki käsien kautta

- Hilkka Laronia




Sitäki mie ihnettelen
Ettäko tämä kamari on nyt näin täynä
Se pyöreä keittiön pöytä on nyt täälä
Pitihän minun saaha tälle konheele pöytä
Niin sitte nuot isot nojatuoli ihmetyttää
Mie oikeastaan nauran
Tämä pikkumökki on niin täynä
Ei nauras minun isä, jos tietäs
Sei tykäny rojuista eikä himphampuista
Ei sitte yhtään
No toin sen toisen pöyän liiteristä tuone köökkiin
Pittäähän se ruokapöytäki olla
Ja nuot isot nojatuolit
Eihän mullole omassa koissakkaan nojatuoleja
Mutta täälä niitä nyt sitte on

- Hilkka Laronia




Eikä minua ilahuta mikkään muu
Niinko oman menneisyyen elonkorjuu
Niinko napit lasipurkissa
Niinko hevonen kotinurkilla
Ommaan pihapiihriin palatessa
Ja koko ajan lennän
Niinkö lokki
Pihasta pois ja takas
No siinähän son mulla se loistava tulevaisuus
Henggittää ja lentää

- Hilkka Laronia


Etusivulle!

Onnitteluruno Pikkuveljelle 60v!

Joku son sanonu
että vuet tuo meihin ryppyjä
mutta jos kaotama innostuksen
mennee meän sielut ryppyyn!

No eihän sulla sitä vaaraa
ajelet vain sitä kakspyörästä kaaraa
ja aattelet ajatuksia sinisiä
ja joskus muistat aikoja entisiä
ja syän kiittää ja laulaa
ja mieli ilakoi.

Niin mie toivon
ja tapahtukkoon niin.

Niinko mieko löysin nämät sinun
Pikku-Matin aikoihnaan tekemät piirustukset
niin tietenki mie innostuin
ja hoksasin, että häätyy nämät sulle toimittaa
että näet ittekki
ja ihmettelet, kuinka taidollinen olit jo pikkusena.
ja aiheet, mitä net kertookhaan sinusta!
Tiesit jo pienenä mäkihypyt...

Vuosia ja tekemisiä tulkhon lissää
ei tunnu missään
eikä näy
sie onnessasti tietästi rakas veljeni käy!

Ja oikeasti vanhuus on vasta sittekko
et muista Anjakosse sano vai mie ittekko.

Kyllä son sullaki just nyt elämä parhain
kohan itkemä ja iloittema
millon illasta millon aamusta varhain
ja elämän kulkemiset ja antamiset
kiitoksilla kuittaama
ja ilola matkaa jatkama!

Tässä on sulle tuo kirja
ja olkhon se jotaki vaan
sehän on sieltä päin
ja fiiraki sielä mainittiin!
Enkä kirjota siihen mittään
että voitta laittaa
kierrätykseen!

Rakastavin onnitteluin isosiskosti Hilkka 61v

P.s. Runo ja kirja toimitettu
teän ulkorakennuksen ovisyvennyksheen
sillonko sulloli syntymäpäivästi
tethän olitta maailman tai Suoman matkaajina
taas kerran
sen kakspyöräsenne kans.
t. sama onnensiskosti ämmi-hilkkapien


Etusivulle!




Mitä rajottunheemmaksi tulen sitä kovemmin
uskon yhen-oikean-auktorieteetteja.
Valitten omista ajatuksistani yksilmäsiä toistoja.
Piän kiinni oikeassa-olomisen harhasesta riemusta.
Arvostelen, häiritten ja riistän itte itteäni.
Pillaan omia elämäni päiviä.
Rauhotu
rauhotu
rauhotu!

- Hilkka Laronia




Maailmassa suuressa
elämässä pienessä
kaikki on kutsuttuna
eläväiset käskettynä.
Sielon olenttoista monenlaista
ihmistä laulavaista
kaikille kiitokset
ja kannukset ja prenikat
ja mitalit suurenmoiset
ja torstain toivotukset!
Hauskoja leikkejä kaikile!
t. ämmi, jokon oman pikkulapionsa ja pikkuämpärinsä kans
lähössä maailman pikkusille hiekkalaatikoille!




Oleee OLEEEE-eeeeee-EEEEE RAKHAAT
Meän on aika karkottaa suet ja sekundat
Aika antaa runssauen, rakkauen ja menestyksen virrata elähmäämme
Meän on luotettava itteemme
Emmä hyväksy mitä sattuu miten sattuu
Molema jämäköitä asioitten ja ilmiöitten kans
Ihan rauhallisesti aukastava silmät ja piettävä puolemme
Met toimivat, hilpeät ja ittevarmat timantit
Näilä evhäiläkö mitä meilä on
T. Ämmi onnentyär hilkkapien, se joka tässä päivänä muutamana sai Toopeli-tomppeli-palinnon suurpösilöytensä kunniaksi!




Itku on ilon nuppu.
Itkun sisällä ja perässä ja alla on ilo.
Kyynelnoroja myöten tullee elämisen hauskuus.
Heippatirallaa rakhaat ja hyvvää yötä ja nukkukaasta hyvin!

- Hilkka Laronia Ämmi Hilkkapien Suurpösilö




Onnellinen on se, joka on onnellinen oman onnensa kans.

- Hilkka Laronia




Tunnelma tiivistyy, pikkutauko kiitos.
T. Hilkkapien




Älä tehe kusipään kans yhteistyötä
ei minkhäänlaista yhteistyötä
ellet ole ihan satumainen mestari!

- Hilkka Laronia




Elä ja tehe niinko itte haluat
Älä loukkaa itseäsi, anna muiden olla
Älä kato liian pitkään hölmöilyjä

- Hilkka Laronia ja päivän motto




Ehdollistettu elämä on orjan elämää.
Oman elämänsä uhri sannoo, että ois onnellinen, jos!
Jos ois niin tai näin ja valmista ei näytä tulevan
Ja siinä se elämän autuus oottaa ihan liki?




Tullee miehleen se Mika ja Turkka Malin Valhe ja Tottuus
Niin on, son niin totta, niin totta
On hommia ja asioita, joissa oletko vappaata riistaa
Saa kuka tahansa selittää repiä nyysiä ja pilkata
Ja niin käy monessa kohin tätä ihmeellistä elämän keikkaa
Sanat on sanoja ja tosiasiat tosiasioita

Ja sitte sielä jossaki on sie itte ja mie itte
Sitä ei selitetä eikä voi selittää
Joku minuus tai peri-minä
Sen varassa sitte
sie itte
ja mie itte
päihvään tähän
eikä sole vähän
son koko elämä
päivä vain ja hetki kerrallansa!

Kiitos rakas upea ystäväin
Jatkethaanpa tätä elämää vaikeaa ja kummaa
Pilvistä näkkyy valkeaa ja tummaa!

Isolla ilolla ja rakhauelle tähänki aahmuun
Vaphaasti ja niiko ossaama ja taijjama
Se riittää elämälle ja meille ja kaikile!
t. ämmi hilkkapien suurpöljäke




On tosiasia, että olet hyvä, rakastettu ja täyellinen ja sellaisena kuin juuri nyt olet. Elämme kaikki suurenmoisessa maailmassa. Parantelematta täydellistä todellisuutta. Tässä ja nyt. Jos niin tahot. Mie tahon.

- Hilkka Laronia




Rakkaus on rakastamista
Ystävyys on sitä, että on ystävä
Molemmat tehhään itte
Nettei ole kaupankäyntiä
Net on ykspuolista valintaa.

- Hilkka Laronia




Huomenta ja kaikki molhan laulun arvosia

Jokhaisessa meisson se pikkuhilkka, joka tarttee huomiota ja lohuttamista ja mitä millonki lempeästi ja huoltavasti, että meän hyvä ois täälä maailmassa vaeltaa

Hinta ja ominaisuuet on meilä kohihlaan, hintana elämä ja meän ominaisuuet kyllä soppii ja riittää, oukkei

Son perjantai ja tämä oli aamusaarna, kiitos ja tervetuloa. Ja voikaa hyvin, uus upea aamu upeine maailman asukkaihneen alkamassa, voiskos olla ihanampaa



Saakhon unelmat mahollisuutensa
joko totteutua tai sitte ei
tapahtukhoon tahtonsa
ryttääntyä tai totteutua!




Hyvät evhät tähän vuotheen
Hymy ja kyynel ja pari ryppystä unelmaa
Vapautta
Olen mitä olen
Kaikki hyvin




Maailma on kaunis ja rumakihan son
ja valot ja varjot kuuluu asiaan.




Ämmi itte teossa: ilahutti ja elähytti ittehään.




Valolle kelpaa kaikki valaistavaksi.
Entä kelpaako tämä elämä melle elettäväksi.
Vai onko sanomista?
Pari ehtoa ja muutama vaatimus tulee heti mieleen.
Tiedämme niin paljon,
miten olisimme hyviä,
mitä ja miten asiat
ja elämä pitäisi olla.
Ja kaikki turhaan?

Jos sulla on oma oikea, pidä se.
Jos sulla on sanomista, sano.
Arviointi ja arvostelu on joka tapauksessa
yksi vahingollisimmista opeista,
mitä meille on opetettu.
Meille on opetettu ja selitetty aivan liikaa.
Meidät on harhaopetettu.
Olemme hukanneet itsemme?

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa?
Ei yhtä ainoaa täydellistä
mittakeppiä, oppia, menetelmää, jeesusta eikä ihmistä.

Tule, rohkaise mielesi ja käy.
Tule tähän ainutkertaiseen,
koskaan enää takaisin palaamattomaan,
ohikiitävään elämänhetkeen
ja se on siinä!

Tämä hetki on se elämä,
joka meille ihmisille on annettu elettäväki.
Tämä on se päivä ja tämä on se vuosi,
joka meille on annettu.

Älä tuhlaa päivääkään elämästäsi
odotusten ja pettymysten alttarille
tai kaiken maailman vanhojen asioiden
ja käsitysten ja kritisoimisten kaatopaikoilla.
Ala elää!

Elä hetkessä, mutta älä tarraa siihen kiinni.
Elä vapaasti, älä ota kiinni.
Älä jää kiinni mihinkään.
Älä roiku turhissa harhoissa.
Anna mennä, päästä irti, luovu hetki kerrallaan.
Päästä menneestä irti, äläkä tulevaan kurkota, elä!
Elä tässä ja nyt!

- Hilkka Laronia jotensaki selvällä suomella murtheitten vastustajien kunniaksi, näessie!



Elämä on maailma
olkhon maailma siunattu
ja rauha kaikilla sen olennoilla.



Jako mie aattelen tätä meän ja teän elämää: keskeneräsiä aikusia, kurittomia kakaroita, pyykin pesua, vaatteitten miettimistä, ruuan hommaamista, toisten alentamista, vertailua, pilkkaa, tylyä kohtelua, kilpailemista, epäoikeuenmukasuutta ja erilaisuuen sietämistä ja sietämättömyyttä, mahottomia toihveita ja epätoellisia vaatimuksia, loputonta tekemistä, väsymistä ja pelkäämistä. Hyväksymättömyyttä ja rakkauen puutetta. Ulkopuolisuutta ja ilkeitä sanomisia.

Yritystä ymmärtää. Yritystä luottaa ja uskoa. Kaipuuta, että joku ymmärtäs, joku auttas ja tekis puolesta. Toivoa, että oltas eheämpiä, viissaampia ja terhveempiä ja kypsempiä ja jotenki elämä parempaa ja, että tulis hyvä joulu.

No, mutta nyt rakhaat rintamäkeläiset
ja sie ihminen, joka luet tätä,
sehän on se joulu jo ovella
ja miepä nyt toivon meille - armollista joulua!

Semmosta joulua,
joka on aivan ommaa luokkaansa!
Tai luokattomuutta.
Siis ihan vappaasti semmostako sie itte haluat!
Semmosta Jouluako sulle on mahollista.
Ja mulle.

Niin hyvä tavatonko tämä elämä on ihanaa!
Mie ja sie itte olema ihania.
Met olema kumpiki uppein ja paras ihminen.
Paras ja ja ihanin ihminen.
Omassa maailmassa itte kukaki paras!

Rakastama itte itteä emmäkä välitä mistään!
Alama kaikkia ja kaikki saa rakastaa meitä!

Kiittävin, Onnellisin ja Rakastavin Hyvän Joulun Toivotuksin
Hilkka Laronia




Oltasko tänhään ihan epäonnistunheita, luvattoman pöljiä ja hillittömän hyväntuulisia eikä välitettäs mistään?



Olen olemassa ittele
hyvinä ja pahoina hetkinä.



Huomenta
Silitin pöytäliinan tuohon ruokapöyälle
Voi tämäki päivä alkaa
Juhlapäivä elämän kunniaksi voi tulla
Antaa elämän soijja
Jatkukoon elämäni tanssi
Terveuloa oma elämä
Olen tässä
Tämmösenäkö olen
Jess!



Timantit liikkeellä


Etusivulle!






Paras sie itte!

Missä ikinä oletki, toivon sulle vähän mielenrauhaa, vähän onnea, vähän paistetta, vähän iloa, sie olet hyvä, muista se aina. Sie onnistut kyllä kohan piät ittestästi kiini.

On olemassa tyttäriä ja poikia, jokka saa asiat sujuhmaan, erottuvat joukosta, saa meät hymmyihleen, tekevät vaikutuksen, saavat meät pysähtyyn, ovat nokkelia, vahvoja, rohkeita, älykkäitä, on olemassa ihmisiä, jokka muuttavat maailmaa olemalla oma ittensä, semmosinako non. Net ellää.

No tässä ois jotaki joka kertoo sinusta: ihmeellinen, hyvä, säkenöivä, sulonen, tyrmäävä, hunajainen, häikäisevät, aivan ommaa luokkaasti, olet yks upeimmista, jonka tunnen. Muista pysyä kauhniina missä ikinä olekki, kunnes taas näemä toisemma, merkittet mulle paljon.

Niin ja on vain yks sääntö, se elinehto a la Tommy Tabermann, värisevvää sielua ei saa tallata ja sie kuule vielä tämä, ko sie kulet maailman halki, muista, että solet valaseva tähti, riittää mitä olet, just semmosenako nyt siinä olet.

Kuuntele, kattele aina välilä itteästi niinko sisäsillä silmillästi ja hymmyile hellästi ittelesti, olet paras sie itte!

Kasva isoksi ja iloseksi!

Ensteks ja heti alkhuun
ja suohraan sanoen
yks luonnonlaki tullee tässä:

- aina ei ole vastausta.
- ei mittään ratkasua.
- ehkäpä kellään ei ole taaskaan mittään vastausta meille.
- saattaapi se olla niinki, että nyt on just elämäsi paras aika.
- jos sie elätki kaikesta huolimatta ikimuistoista hetkeäsi eikä ole mittään ongelmaa.
- vaikkapa hetken päästä kysymyksemme ei ole minkkään arvonen.
- voi olla, että just nyt muljahat uuen kynnyksen yli ja kysymys katoaa.
- entäpä jos asia ei olekkaan yhtään sitä, mitä luulet.
- ehkä seuraava hetki muuttaa kaiken.
- entä jos asiasi onkin kohta ihan muuta kuin miltä nyt näyttää.

Miksei tuuli tyyntyny jo eilen, miksi pakkanen paukkuu eikä lauhtunu tänhäänkkään, miksei se tullu jo viime viikolla, miksei se jo mene, miksi posti ei tule, miksi valot ei vaihu, miksi on niin paljon kaikkia turhia ja vääriä ja onnettomia kysymyksiä ilman vastauksia!

Mikähän meitä vaivaa, matoko kaivaa?
Meillä on jatkuvasti kysyttävvää.
Haluama vastauksen kysymyksiin.
Koko ajan yritämä ratkoa ja parantaa asioita ja niitten laitoja.

Heti, ko hoksaama jotaki epämukavaa,
se pittää yrittää ratkasta heti.
Alama heti ratkohmaan asioita.
Jos jotaki on jotenki kummasti,
niin heti siihen jostaki joku järjelle kelpaava selitys.

Kuvittelemme, että jossaki on joku apu.
Jossaki muualla on se ihmeratkasu.
Täytyyhän jonku tietää ja osata.
Jonku velvollisuus on auttaa minua.
Joku virkamies kyllä tietää.
Ongelmani kuuluu aina jollekki muullekki.
No kyllä varmasti son jonku tahon vastuulla, se minun ikioma ongelma!!?

On paljon ja enimmäkseen turhia murheita.
Asioita, jotka pitäisi jättää omaan arvoonsa.
Laskea viehreensä.
Unohtaa.
On ongelmia, joita ei pitäisikään yrittä ratkaista.
Kysymyksiä, joita ei edes pitäisi kysyä.
On asioita, joiden kanssa ois hyvä oppia elämään.

Tai ehkä ongelmatehtailu on menetelmäsi elää?
Anna palaa, nauti hommastasi tai luovu siitä?
Anna itsesi luopua ongelmista edes joskus.
Edes pikkuhetki ilman ongelmia?

Ehkäpä ongelmat on vain elämää, joka kannattas vain hyväksyä!

Rainer Marie Rilke sannoo runossaan, että eläkää kysymystenne kanssa.
Eläkää kaiken ratkasemattoman kans, kunnes pystytte eläytymään vastaukseen.
Tai jotaki semmosta se sannoo.

No, monastikkaan ei vastausta tule.
Monasti kysymyski unohtuu.
Tulee uusia kysymyksiä ja ongelmia piisaa.
Elämä on valintaa.

Usein elämä ratkasee ja vastaa.
Elämä tuo paremman vastauksen kuin ikinä oisima itte keksineet?

Elä kysymystesi kanssa tai valitte toinen näkökulma.
Asioihin ja ihan mihin tahansa 12 eri näkökulmaa.
Tai enemmänkin.

Suhteellisuudentaju ja luottamus voi kasvaa pelkkiä näkökulmia lissäämällä.

No kasvama isoksi ja iloseksi, mieki kasvan!
Ja siinä sivussa se elämänilo kasvaa ja vahvistuu!
Kaikki hyvin, yksinkertaisesti hyvin!

Isolla rakkaudella t. ämmi hilkkapien




Timantit liikkeellä

Pala mielenrauhaa, saiskos olla!

Parasta ja armasta aamujen aamua!
Sulle ittele ja mulle ittele ja kaikille isoille ja pienille ihmisille!
Meille ja meän rakhaille ja arhmaille
ja kauhniille Timanttinaisille ja hunajaisen kommeille Timanttimiehille!

Parasta se elämä meille tänhäänki antaa,
hyvät ja huonot meille kantaa!
Täysillä oikeuenmukasuuen santaa ja lantaa meän päälle sattaa ja lattaa.
Luvassa on ylenmäärin oiken ravintorikasta lantaa ja paskaa,
just itte kellekki sopivaa ja parasta!

Ei meän auta löysiä lääräillä eikä tyhjiä vinkua.
Emmä vastusta kultaa, kunniaa emmäkä ees potaskaa,
elämä son semmosta ja sentahtista ripaskaa,
että ei autakko kiittää ja ottaa jokhainen elämänsä päivä tuntoihneen.

Että siis ilo pinthaan
eikä meän syämmet märkäne!
Met ja net syämmet onnensa löytää pienestä valosta
ja kynttilän liekin kajosta
emmäkä muruihin tyydy hiiret,
vaikkois pienet elot ja pihojen piirit.

Meillon koko elämä!
Koko elämä ja tämä hetki,
niin kauvvanko hetkiä riittää
ja hyvä tavaton siinähän ja tässähän son,
meän oma pieni kullanarvonen oma elämä!

Tsemppiä ja mielenrauhaa rakhaat!

Tsemppiä ja mielenrauhaa,
sitä riittää,
käytämä sitä!

t. Hilkkapien-ämmi ja iso hallaus!




Timantit liikkeellä

Arkinen elo kunniaan ja kukoistukseen!


Parasta huomenta maailma,
son kesä vieläki ja suurin on rakkaus
ja ajatelhaan elämä hyväksi ja kauhniiksi
ja saama itte valita tämän päivän kelpo päiväksi
t. kelpo ämmi rakkain ja raikkain ja rohkein terhveisin!


Paista päivä ihmisille,
lapsille ja vanhemmille
hoivaten kuin äiti lastaan
rakastaen ainoastaan,
helli helle, paista päivä ihmissydämiin!
- ja hauskasti ja käytännöllisesti hyvvää tiistaiaamua rakas timanttini mun!


Yhtenä aamuna maapallo havahtu,
se ravisti ihmiset harteilttaan
ja maailman parantajat kans, aivanko kuu ja tähet
ja joku porvari ja joku rähisevä kommari niinko höyhen.
Jako soli vappautunu, se huokas syvhään,
asettu leppoon ja alko tuottaan hyvvää satoa.
- Eeva Kilpeä ulkomuistista!


"Ne jotka syvästi rakastavat, eivät vanhene.
He saattavat kuolla iäkkäinä, mutta he kuolevat nuorina.
Rakasta niin sinua rakastetaan.
Rakkaus tekee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia."
- Kiitos Pepe ihanuus nuista lainauksista ja nyt tämä lähtee kellopatterin osthoon!


Ämmin valtakunnassa kaikki hyvin, pyöräilty, käytännön hommia ja töitä ihanien ihmisten kans ja ihania ihmisiä maailma täynnä, mikäs tässä meän on iltaa jatkaa, siispä ihanaa iltaa rakhaat timantti-väärttit mun!


Henggitämä vappaasti emmäkä anna periksi
ja mikä ihana ilta,
voi tapahtua mitä vaan
ja met olema vielä enemmän ja just nyt eikä myöhemmin
ja met kohtaama tämän illan
ja itteä emmä hylkää ikinä, met olhaan parhaita jess rakhaat timantit!


Hurmaavaa aamua hurmurit eikä huviveroa,
arki on parasta ja arki kukoistaakhoon tänhäänki,
tervetuloa keskiviikko ja mettässä kultappiskut ja syysmaitiaiset mustikoitten ja vatukoitten kans totteuttaa olemassaolonsa riemua ja sitä sammaa meille!
Ilosin ja rakastavin aamukahviterhffeisin Ämmi


Mie luotan sinhuun, just semmosenako solet
ja merkitset mulle paljon
jako sinun häätyy mennä, älä epäröi,
meillä on jokhaisella oma paikka maailmassa, koko ajan.
Oletta loistavia rakhaat timantit!
Rakhaasti ja riemukkaasti toivoo ja uskoo hyvän viikonlopun viettäjä Ämmi!



Ota ilo matkhaan!

Minne tahansa menetki,
ota ilo matkhaan!

Poimi se siittä vierestä ja
usko päättäväisesti ommiin unelmiisti.

Luota itteesti,
ennen kaikkea omaan ittteesti!

Ittestä ja toisesta välittämistä.
Yksinkertaisesti ja ilosesti, välitämä toisista.

Rakhauella Hilkka




Ota yhteyttä minuun!
Sähköstini toimii aina: hilkka.laronia@gmail.com

Vesisae suosii Hilkka-likkaa,
sie Timantteihin ittesti klikkaa,
tuosta alta pikkukuvasta ensin
ja sitte siellä sivulla sieltä ylhäältä oikealta,
tekstin- Hilkka Laronia & Timantit Liikkeellä perästä - "Tykkää"!
Ämmi sinne juttuja teän kans lykkää
ja teistä ja ittestä tykkää!

Älä anna maailman kesyttää!

Älä minkhän suosion ja tykkäämisen takia kessyynny!
Älä anna kunnian ja maihneen kesyttää sinua.
Älä anna aihneen kesyttää sinua.
Älä ihmisten anna kesyttää.
Ei kenenkhään eikä minkhään.
Miekhän en anna.

Emmä anna myöten väärissä kohin.
Annama pallaa.
Aina.
Lophuun asti.

Hauskaa matkaa!
t. ämmi hilkkapien omasta puolesta ja kaikkien pikkusten ja hullujen ja pörröjen ja typerien puolesta ja silti tykhään kaikista

Etusivulle!

Ruusu Äidille!

Äiti, tässä on Sulle runoruusu.

Äiti, on kevät taas,
aurinko paistaa
ja minun authoonki on taas vaihettu kesärenkhaat.
Ja jarruvalotki laitettu.
Ja kuule, on muuten uus vunukkainenki syntyny.
Pikkuruinen suloinen ihana kirppuvunukkainen ooih.
Äiti vielä, met pesimä eilen isän kans ikkunat sen kothiin.
Mie sanoin sille, että sen koti pesi silmänsä.
Meitä nauratti kumpaaki.
Ja aika useasti meitä itkettääki.
Kyllä sie tiät.

Minun äiti tietää.
Minun syämmen äiti.
Tai en tiä mikä äiti, mutta niin on hyvä.
Äiti tietää.
Met muuten taijjama laittaa ruusuja hauvvoillekki.
No sitä ei vielä tiä,
Semmosta son,
kaikkea ei tartte tietää
ja kaikki hyvin.
Kaikki hyvin Äiti.

Kiittävin ja rakastavin ajatuksin
Hilkka ja runoruusu Äidille!


Etusivulle!

Pala joulurauhaa ja hyvvää Tapania rakhaat ihmiset, met pikkuset!

Pala rauhaa,
saiskos olla,
no sais.
Ja joulurauhaa met katama
tämän päivän elämänpöythään!

Pala rauhaa a la Jaajo
ja on aamulypsykki loppuhneet.
Koitama pärjätä!
Netki navettareissut on sitte taakse jäänyttä elämää.
Kyllä met pärjäämä.

Niin monet polut umpeutuu,
niinhän se elämä mennee.
Ja uusia luuhaan niin kauvvanko elämää riittää.

Pala rauhaa tämänki päivän pöythään.
Pala rauhaa,
mielenrauhaa,
joulurauhaa!

Tapaninpäivänä ajethaan reellä,
tapanin ajelua,
menhään kyläreissulle.
Tai ennen ainaski ajethiin ja käythiin.
Muistaakohan kukhaan muuko mie ja minun isä 83v!

Tai niinko nykyhjään
ja niinko mie,
methän ajama autolla.
Ja mie ajoin jo,
kävin jo heti aamusta puoli kuuelta,
kävin viemässä jouluviehraita junalle
ja räntä roisku ja hiljasta oli.
Ja sitte iltapäivästä menhään oiken kylhäänki!

Nyt kynttilä pallaa
ja toinen kuppi kahvia
ja kiitollista joulumieltä!
t. ämmi


Etusivulle!





Timantit liikkeellä

Syksy on saapunu kaupunkkiin!

Syksy on tullu maalle ja merelle.
Ja meille ja teille
ja tämä on uuden tarinan alku.
Joka hetki on uusi alku.
Alkaa uus säe ja saaga.
Olipa syksy tai kevät tai mikä sää tahansa!

Ja kuulkaas ämminrutjaketta,
kuulkaas tet äijänturjakheet ja naisentypykät,
tet nuorisonirsokheet ja teinikaunokaiset!
Elämä on paratiisi.
Met elämä paratiisissa.
Aina jostaki pilkistää valopilkku,
paratiisin valo.

Ja välilä menhään itkun ja kivun kanssa.
Välilä kolistelema kellarinporthaita alas.
Välilä ilottomassa ja valottomassa helvetissä.
Seki on totta ja oikein.

Ja meilähän on kaupungit ja maaseudut,
parvekkeet ja terassit,
lapsia, joita halata
ja ihmisiä monenlaisia,
eri puolilla ja tahoilla
ja ostoista saama vielä Plussiaki.

Monilla on pitkät nauravaiset
lapsuuet vieläki,
on väriä ja laatua,
riitasointua ja harmoniaa,
köyhyyttä ja rahhaa puhtaana kätteen,
on nälkää ja evhäitä jääkaapit täynnä.

Mutta met emmä vettäydy,
emmä mene suppuun!
Ko pelottaa,
met hengitämä ja hengitämä sen pelon kans
ja pelko haihtuu pois!
Pelko haihtuu pois Rosmariinit ja Reimannit,
ja met otama tuulesta kiini
ja hoijjama hommat kothiin.
Hoijjama omat hommat!

Käytämä vanhat konstit
ja äidin neuvot
ja keskusvarastojen tyhjennykset.

Veisaama vaikeuksista viis,
ainaski turhuuksista kuus,
met veisaama yhteisen elämän ylistyksen!

Rullaama lahkeet ja sioma huivin tiukemmin päähän.
Met luotama, että kevät tullee sittenki.
Met olema myötätuntosia ittele ja toisile.
Met olema hyviä ja kauhniita.
Ihania ja mahtavia, täydellisiä ja kelvollisia.

Käsitämähän met!
Met ymmärrämä, ettei Onni -nimistä pakettia ole olemassa.
Eikä ole mielenrauha -nimistä pakettiratkasuakkaan.
On vain elämä.
Olema vain mie ja sie.
Ei muuta.
Met ja meän jokhaisen oma hengitys.
Niin kauvvanko on.

Systeemit ja tallousjärjestelmät net meitä kuluttaa.
Tekkee meistä kuluttajia.
Yrittää tehä ihmisistä kuluttajia.
Ja sitte kuluttaa meitä.
Ja kulettaa.
Ihanhan net meinaa meät viä.
Meinaa muka meät viijjä mennessään.
Vievät kauemmaksi ittestä.
Vievät pois meän omasta elämästä.

Kaikenmaailman viissauet kans!
Niitten kans met hakkaama ommaa päätä seihnään.
Ja toisia päähän.
Ja hommaa riittää.

Hommaa riittää, ko yritämä olla niin viissaita.
Ja tärkeitä.
Ja niin hiiskatin hyviä.
Ja voih sitä korvaamattomuuden korvennusta!
Met pikkutraasut yritämä olla liikaa jotaki.
Olla liikaa jonaki.

Höh, miksi pittää matkassa kaikkea tärkeää ja viisasta.
Ei ole mithään tärkeää eikä viisasta.
On vain oma pieni ja herkkä elämä.

Nappaa maistuva hetki!
Ota kuponkietuna omasta elämästä kiinni.

Ota oma elämä ittele.
Omhaan yksityiskäythöön.
Ota se ittele taltheen, äläkä päästä irti!
Elä konkreettisesti.
Elä todellisuudessa, reaalitodellisuudessa.
Ole aito ja rehellinen ittele.
Emmä kuseta itteä.
Emmä sumuta itteä.

Snif mie itte ja sie!
Silitämäkös omia poskia!
Silitämä ja kiitämä itteä met pikkuset ikisielut!
Oiken innostuma.
Vaalima iloa.
Vaalima sitä ommaa intohimoa.
Ja hengitämä.

Met hengitämä - ja se riittää!

Mikä ihme mulla olikhaan asiana,
ei mithään asiaa.
Parasta huomenta ja ihanaa iltaa Sulle Rakas Timantti,
kaikki hyvin, yksinkertasesti hyvin.

Isolla Rakhauella t. Ämmi


Etusivulle!





Timantit liikkeellä

Syysherätys!

Kesäunohus on ohi
ja nyt tullee syysherätys, vai mitä!

Nyt se alkaa syksynen aherrus!
Eikä mikhään vaikerrus.
Son ilo ja voima,
ko saa alkaa vaan homhiin.

Eikä sitä meän tartte olla muka itteänsä isompia eikä viishaampia.
Eihän sitä kuitenkhaan itteänsä kummempi ole.
Eikä tartte ollakhaan!

Olhaan mitä olhaan
ja tehhään mitä ossaama ja voima
ja mikä meile ittele millonki on mahollista.

Kyllähän tuntuu hyvältä!
Olhaan ulalla tai ihan missä vain,
kohan otama nurkasta kiini
ja alama hommiin.

Nytton kyllä lauvvantai-ilta
ja kaikki niin hyvinko olla ja taitaa,
yksinkertasesti hyvin.

Parasta syksyä kauhniin kukkakimpun voimalla!
Isolla ja ilosella rakhauella!
t. Hilkka


Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Kesäunohus!

Kesäunohus
ja suvikukahus,
niinko hetken nukahus,
siinä son se meän lepo ja levähys.

Tässä sulle kukka
niinko nurmennukka,
jokos kesäloma alkaa,
hypättäänkös tasajalkaa!

Hiivittään perhosten perässä
ja olhaan kesäterässä
ja aurinkokerässä
ja puhjettaan villiin ja vappaasseen
loistoon ja kukkaan
ja ihan menhään kaikki hukkaan.

Annethaan katseen karata ja levetä ja kaveta
ja elämän revetä ja suveta ja saveta
kesäihanaan laateluun ja liitelyyn
ja nyt kesä-ämmi lähtee kesäilyyn
kanssa auringon ja tirlantarlantirlantyyn!

Alkaa voimien kohennus ja hamstraus
ja järkeilyn ohennus
ja viisasteluista putsaus ja petraus
ja saituuksien ja pihiyksien ratsaus
ja auringon sarastus
ja koko elämän rakkaudella terästys
ja silmien siristys.

Jatkuu energian kerräys ja täydennys
ja silmien hivellys
ja mielen sulo sivellys
ja hellyydellä mälläys
ja rinssessamekkojen tälläys
ja röllimettän mellastus ja rälläys.

Niin niin kesä-ämmi,
kesä-ämmi-pien kuulehan sie,
missähän son se sinun kesänen tie!
Valossa ja ilossa ja elämän menossa ja missä lie.
Tullee hiki ilmojen mukhaan,
sitäpä ei tiä kukhaan.

Met vain nukahama kesäunen taikhaan
ja ihanaisseen suvimakujen saikhaan
ja välilä löyvvämä itkun ja mannauksenki paikhaan
ja rakastama itteä ja kaikkia ja parhhaasseen suven aikhaan.

Emmä silti unoha toisia,
mie sinua ekkä sie minua!
Met olema semmosta kuosia,
että jaksama toisiamme suosia
ja kumpiki kesämielellä
niinko kesäkaste kielellä!

Pää tyhjänä ja mieli keveänä tämä tätiämmi
lopettaa kirjotustunnit eikä ennää lämmi
ja loppuu piirustelu-spämmi
ja jatkuu huomenna tai joskus tai ei koskaan!

Huippuihanaa kesäelämää rakhaat rintämäkeläisväärttini mun!
t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Kukille lannoketta!

Liikaa puhuminen on sontaa.
Liika sanominen on saastaa.
Liika kirjottelu potaskaa.
Jos pittää liikaa ääntä,
son paskaa.
Liika on aina liikaa.

Ei aleta silti pidättelheen.
Emmä ala mykiksi.
Eikä pihtareiksi.
Emmä ala laskehmaan joka sannaa.
Jossei sano mithään, mennee tukhoon koko ihmisriepu.
Ehei, methän sanoma, ko on sanomista.
Methän elämä runssaudessa
ja annama elämän virrata ja soljua.
Met elämä elämän rikkauksissa, joka suhteessa!

Niin, että emmä met voi saitureiksi alkaa.
Pellot tarttee lannoketta!
Son elämänkiertokulkua.
Luonnonlaki.

Emmä ala muittenkhan sanaseppojen vartijoiksi,
ko meppiämä huolen omasta kukkapellosta.
Ei toisele voi sanoa,
että mitä ja miten pitäs sanoa.
Jokhaisella on oma kukkaketonsa.

Niin jako sana lähtee suusta niin, son menny kans.
Takasin ei tule, siinä ei auta mikhään, sinne meni.
Ei parane yrittää perua eikä voi purkaa.
Sanottuja sanoja ei voi syä takassiin ittele.
Kukkakedolle päässyttä sontaa ei voi hakea takasin.
Levitettyä paskaa ei voi pois koota.
Sielä on ja vaikuttaa!

Eikä parsimalla parane.
Noo, vähän voi yrittää korjailla.
Nöyristellä, että emmie kukkarakas tarkottanu.
Saatama muka kaunistella.
Mutta siinä on ja sinne meni.
Sanat kuulijan korvissa ja päässä ja syämessä.
Ja kukkaketo sai ravintonsa.
Sinne meni, että humahti.
Korvien pesu ei auta eikä peltoa voi pestä.
Eikä elämänkelloa kääntää taaksepäin.
Kävi niinko kävi.

Huh, onkos nyt
paras aukasta silmänsä ja korvansa ja
panna suu kiinni.

Nokka kiinni sinä kelvoton kukko,
löylytti Lyyli Lallia luutulla,
ko Lalli laulo Lyylille lemmestä!

Sitä sitä niittää, mitä kylvää!
Niin kävi Lallille ja
niin käy Hilkka Laronialle,
kiitos kaikesta,
kaikki on tarpheesseen tullu ja
lissää saamani pittää!

Heips ja hallaus ja taas tuli kukkasille lannoketta!
t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Nähhäänkös lennossa!

Son kesä
ja linnuilla pesä
ja meillä siivet
ja naamalla voipuneet hymyn viiveet!

Lennämä ja pörräämä
met oman elämänsä prinssit ja prinsessat!
Lennämä ja nautima!

Ei sole niin helppoa nauttia.
Nauttimisessa ei ole apua tietämisestä.
Ei mistään viisastelemisesta.
Ei opeista.
Ei sääskistä eikä kärpäsistä,
paitsi jos olet sääski, tiedemies tai kärpästutkija.

Meän häätyy olla vain ihan itte sitä nauttimista.
Olla itte se nautinto.
Hetki kerrallansa.

Menemä itte itheemme kotia.
Sillon on joku meilä ittelä kotona ja
panema valokki päälle tai
ainaski veämä verhot pois ikkunan eestä ja
eikö siipiä vain aukohmaan!

Kaikile meile on annettu siivet
ja hymynpilkkeet ja niitten viiveet
eikä niitä passaa alkaa määrittelheen,
olkhoon semmoset hymyt ja siivet ko on.
Vaikka pikkuajatuksen kokoset ja mittaset.

Lennämä omila siivillä omhaan elähmään,
sitä ei estää voi mikhään
ja siittä met itte vaan nautima menehmään!

Lento on niin pitkä ja lyhyt ja semmonen just,
ko meile on mahollista itte kellekki
ja se riittää ja on parasta
ja ainaski hymmyilee soilikki ja leinikki
ja orvokki, jaakko, mirja, neea ja erkki!

Hyviä lentoja tänäki kesäpäivänä rakas ihminen ja
mie itte!

Nähhäänkös lennossa! t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Jaarittelua heltteisessä iltapäivässä!

8.6.2011 klo 15.31
Joskus mullon kipeänä käestä yks kohta.
Olkapään alapuolelta tai siinä
olkapään ja kyynerpään puolessa välissä.
Niinko syvältä sieltä.
Son kumma paikka.
Siihen ei saa milhään venytyksellä niinko kontaktia.
Vanha juttu se on jo ja
sitä mie vain meinasin sanoa, että
mie porisen sen kans.

Mie puhun sen jonku kipeän kans.
Son suru sielä, kyllä mie tiän.
Mutta molen aivanko en tietäs.

Jos mie puhun niinko tietäsin,
eihän siittä mithään keskustelua tulis.
Se olis niinko hyvvää päivää kirvesvartta.
Tai että hauki on kala, hauki on kala.

Mie sitä varten aina puhun aivanko en tietäs, että
tullee jotaki enämpi.
Tai uutta niinko näkösälle.

Mie sanoin just äskön, ko hoksasin, että
oikea käsi taas silitteli sitä kohtaa vasemmassa,
niin mie sanoin, että terve, siekös sielä olet.

Se niinko sano sitte, että täällä mie olen.
Mie sitte kysehleen, että tänhään on oiken hellepäivä,
vaikka haittaisko tuo vaikka satas vettä.
Se vastas, että ei se välitä ilmoista.
Mie siihen, että sama suunta rahikaisella,
emmiekhään välitä.
Mutta mie tahon välittää kaikesta muusta vähän liikaaki.
Se sano, ettei sitä sekhään kyllä kiinnosta,
son minun oma ongelma.
No mie siihen, että aivan oiken,
älä sie minun ongelmista välitä.
Joo ja se voi ollakki minun vahvuus ja
siittäkhään sinun ei tartte välittää.

Sillon se sano yhtäkkiä, että son vihanen.
(Koskhaan ennen sei ole ollu vihanen,
son ollu surullinen,
välillä ihan pakahtuakseen surunen.)
Mie niinko muina naisina sanohmaan siihen sitte, että
ai siekös olekki vihanen,
sehän on uutta.
Se sano, ettei se mithään uutta ole,
ei vain ole tullu ennen puhheeksi tai niinko ilmi.

Sitte se selitti, ko soli suuttunu,
ko minua oli koheltu tylysti.
Soli siittä ollu vihanen, mutta sitte se sanoki, että
sei ennää olekhaan vihassa.
Se sano, että son ihan sama oikeasthaan, jos
joku on tyly mulle,
kohan ei lyö halolla päähän.
Ei päähän eikä käsivartheen, missä se kipu joskus on aina.

No semmonen stoori
ei tullu valhmiimpaa tälläkhään kertaa, mutta
kesäkehltheitten kunniaksi kuitenki justkailthiin.

Piä sieki ittestästi huoli, kuuntele itteästi ja se riittääki vissiin.
Sillon tietää, onko jano tai nälkä tai vaikka hellyyenkipeä ja
sittehän son vain toimeksi ja teoksi.

Ilosin ja rakastavin terhveisin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Ikkasin taas pikkasen!

30.5.2010 klo 16.49
Olipa taas pikkuitkut vuorossa.
Itku oli käytössä.
Joka päivä mie itken.
Ja marisen.
Muistelen vääryyksiä.
Kärsin epäoikeuenmukasuutta.
Kadehdin ja riudun.
Enkä sillonkhaan ollu kukhaan.
En kelvanu.
Kukhaan ei pitäny minhään.
Niin ja seki homma.
Säälin taas itteä.
Kukhan ei tykkää.
Hättäilen.
Pelkään.
Suren.
Kaipaan.
Häpeän.

Siittä on joku vuosi ko se alko.
Se vasiten valittaminen.
Aloin valittaan kaikesta.
Valitan itte ittele.
Asiasta tehen pysähyn itteni kanssa.
Käyn läpi mielennousemia.
Itken asioita ja asioitten vierestä.

Minkä tahansa ääressä mie märsään.
Itken ja märisen.
Rämisen ja useasti samojaki asioita.
Itken mitä sattuu.
Kyyneleet valluu.
Purskahan itkuun, ko joku selittää jotaki.
Itkun kans luen sähköpostia.
Puhelun lopuksi veän henkeä ja itku pääsee.
Vinggun ja kiemurtelen.
Vääntelen käsiä.
Tyrskähtelen tillaisuuen tullen.

Harjotus tekkee mestarin.
Tiän hetikkö on itkun paikka.
Itken sittekkö on mahollista olla hetki itteni kans.

Sitte pesen silmälasit.
Ja aurinko paistaa.
Olen elossa.
Paskasta se kukkaki kukkii.
Itku on ilon nuppu.
Itkun sisällä ja perässä ja alla on ilo.
Kyynelnoroja myöten tullee elämisen hauskuus.

Heippatirallaa rakhaat! t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Rivit harvenee.

27.75.2011 klo 14.45
ja ensin mie panin tuohon huutomerkin
ja sitte vaihoin pisteen.
Piste on hyvä tuohon.
Sei ole mikhään läpihuutojuttu,
kun rivit harvenee.
Puhun siittäkö joku on kuollu.

Mulla on taas pitkin olohuoneen pöytää
vesivärejä ja pensseileitä ja paksua paperia.
Molen aikoja sitte alkanu itte tekheen kaikki
sururunot ja muistoadressit.

Annan itteni niinko sillain pysähtyä
ja jotenki aatella tätä elämää.
Semmosella minun tavallani aatella poislähtenyttä.
Aatella sitä ihmistä.

Vuosi vuelta enämpi olen runoja ja kortteja tehny.
Aina vähän päästä olen ollu tekemässä uutta korttia.
Tuttua hommaa.

Välilä hoksaan oiken laskevani, ketä on vielä jälelä.
Niinko siinä Eeva Kilven runossa,
keitä meitä viimisillä oksilla istuukhaan!

Sillain niinko herrään tähän elämän mennoon.
Aivanko elämä herräis mulle paremmin.
No, miten mie sanosin, aivanko itte eläsin enemmän
siittä hyvästä, että pysähyn muistelheen
ja pysähyn suremaan.
Siinä olen rauhassa niinko jonku ihmisen elämän äärellä
ja samalla kaiken eläväisenki ääressä
ja se elävä elämä tullee näkösälle paremmin niinä hetkinä.

On mulle ittele hyväksi,
että son ollu hyväksi mulle ittele, ko tehen tämmöstä.
Jotenki ovelasti vappaudun
ja ilostun loppujen lopuksi.
Ulospäin kumman näköstä ois, jos näkisit:
siinä ämmi häärää ja märisee
ja pyhkii naamaa ja hymmyilee välistä ja lopuksi.

Tuommonen höpö-höpö tekeminen
ja siinä mie kiittelen ja hyvästelen.
Milloin mitenki.
Eikä ole mikhään läpihuutojuttu.

Minun ommaa surua ja haikeutta ja luopumistahan son.
Lääräilen omia vanhojaki suruja.

Aika ittekästä puuhaa.
Rehellisesti sanoen itken omia ajatuksia.
Itken muistoja ja haikeutta.
Eikä sole niin tärkeää.
Elämä on mitä on ja nautima menehmään.
Nautima välilä niinko Uuno Turhapuro
tai tämä kevhään sulo
ja itkemä välilä
ja nyt loppu tämä sepustus
ja lähtee hyvän viikonlopun toivotus!

Lohduttavin ja rakastavin terhveisin Hilkkapien

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Hilkka-frouvva kylvyssä!

24.5.2011 klo 13.44
ja kookosöljyä kylpyveessä
ja kylven omassa ikivanhassa ammeessa,
ikiomassa kylpyhuoneessa
tässä ikivanhassa talossa.

Lattioille ei mene vettä,
ko lattioille ei saa mennä vettä!

Net ei ennen ollu kuullukhaan kosteussuluista
eikä mistään pitkin lattioita loiskutteluista,
niin, että mie se kylven siististi
ja nautin kylvystäni sillain fiinisti!

Niin ja kiitos Maarit kaunokainen,
on mulla ihana postikorttinainen:
”Unelmoin, siis olen”
filosofinen Luxus-Maija!!

Se kortti on seinällä kylpyhuoneessa
ja keltaisissa raameissa
ja kuvassa tietenki se Maija ammeessa.

Se siinä filosofoi
ja kylvystänsä ilakoi
ja kynttilä pallaa ammeen laijjalla
ja viinilasi on kädessä sillä Maijalla.

Mullei ole kynttilää ammeen laijalla,
ko son ylhäällä vanhan vessan peilin alla.
Eikä ole viinilasiakhaan tällä Hilkalla,
mutta aatteluissa löytyy
ja sehän onki selvä pyy
kaikkea kaunista ja ihanaa mieleen kumpuaa
ja runosuoni pulppuaa
ja päällimmäiset vesien kans viemäriin uppoaa.

No tämä tästä tänhään tuli
ja mun sydämeni suli,
sie olet tärkeä ja arvokas
ja olhaan jokkainen itte ittelle rakas
ja toistan: olhaan itte ittelle niin suurenmoisen ikirakas!

Rakastavin kylpyaatoksin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Mettäkonfferenssi!

23.5.2011 kello 17.06
Oleee oleee ja hiphurraa son elämä lystiä vaan
ja välilä märistään
ja nyt son päiväkahvin aika eikös jeh!

Ensin juoma kahvit,
sitte on rehevit
ja näyttäs, että kohta sattaa vettä,
satheenvarjo mukhan että!

Mulla on kahvikuppi isoa sorttia
ja kohta käyn kohti porttia,
joka minut hurttuuen tielle vie,
uskoksie!

Son mettäkonfferenssin vuoro,
laulaa lintukuoro
ja non net rehvit mettän ja pusikoitten kanssa,
eikä sielä ihminen tee pahojansa.
Luontoäitin hommia vain kattelee
ja päätänsä kallistelee ja kaikkea ihastellee
ja lämpimästi lämpimikseen kiittellee.

Mie sielä oikeasti ja ihan äähneen
niitten korpikuusien kans käyn keskustelheen.

Mie niitten kans porisen
ja monesti kans märisen
ja koiraki niille viestejä vie
ja tuttu on meille se polkujen tie.

Sieltä net löytyy minun henkilökohtaset tottuuet
ja jos minkäkilaiset minäkäsitykset
ja syämen tykytykset
ja tanssiaskellukset.

Sielä on koottuna syyt ja selitykset,
mettä ei moiti, ei kiitä,
ei vaadi, ei syytä.

Ja taas mie meen kathoon, mitä se mettä mulle kertoo
ja mitä minusta ittestä sielä kirpoo,
että se nyt tämä siittä mettästä sitte.

Mie olen mie itte
ja sie olet sie itte
ja son hyvä niin
ja son riittämiin
ja kannustukseksi
ja sepä on enemmän kuin tarpheeksi!

Oleee, oleeeee ja heips ja hallaus ja methään tallaus!
t. Hilkka 58v ja Joonatan, koira 16v

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Sanomalehet ja vanha tiskiharja!

20.5.2011 klo 6.20
Mie laitoin sanomalehtiä kenkien alle.
Etteisseen.
Jopa asiakkaille.
Ois pitäny ottaa kuva niistäkö
mie oiken askartelin semmosia kenkäalustoja.
Sanomalehistä.
Aina koko aukeamia päällekkäin, tiäthän.
No, voitkohan sie ees kuvitella!

Sittekkö kävin isän tykönä kylässä,
ehotin isälle 82v, että mikset sieki laita
ja se sano, että lehistähän lähtee painomustetta.

No mieki älysin jälkheenpäin,
että kaikkea sitä tekkeeki
ja lopetin sanomalehtileikin.
ainaki tällä kertaa ja tässä muodossa.

Ja tulipa miehleen toinenki juttu,
tiäksie, että vanha tiskiharja on parempi ko uus.
Isällä oli semmonen, josson harjat vähän läjässä
ja mie taas konsultoihmaan muka ja
siihen taas isä, että kokkeileppa vain
son parhaimmilhan just nyt!

Ja mie älysin taas jotaki.
Uus harja ei ole yhtä hyvä!
Eikä net basillit kuumassa Fairyveessä pysy,
siittäki mie tulin varmaksi, ko vähän tutkin asiaa.
Kyllä isä tietää!

Että tämmöstä minun älystä ja älyämisistä ja minun isästä
ja minun sisäisestä elämästä,
oivallusta elämästä elävästä
eikä ole tästä mithään taikaa,
onkohan tässä ees laitaa,
sanois Pöllöpököpääki oksaltansa jos näkis.

No vielä yks asia,
vain itte sitä tietää,
kiertääkö hyvvää kehhää,
pyörittääkö kelpo ympyröitä,
aatteleeko tuohreita aatoksia,
puhhuuko tosi juttuja
ja löytääkö elämän opetuksia.
Itte sen tietää, ei kukhaan muu voi tietää,
tiänkö mie nyt, että ei sanomalehet niin tärkeitä
ja vanha tiskiharja on parempiko uus.

Itte sitä vain tietää, jos vaikka lakkaa jännittämästä.
Jos vaikka oppii puhuhmaan julkisesti sanottavansa.
Tai oppii kieltäytymmään toisten vaatimuksista.
Itte sen tietää.
Itte sitä pittää arvostaa, mitä itte tietää.

Itte pittää omat valonsa löytää.
Aina net auringonsätteet jostaki pilvenraosta kurkkii.
Jossei kurki, net voi kuvitella.
Muistella aurinkopäiviä!

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Hyvät kengät!

18.5.2011 klo 7.06
ja aurinko paistaa
ja elämä maistaa
ja hyvvää huomenta ja kiitos ja hallaus
ja nyt alkaa tämän keskiviikon tallaus.

Päivä son taas pyörähtäny käynttiin
ja sie kerkiät kyllä kyyttiin,
saat olla hidas ja vaikka hiljaa,
olhaan jokhainen parasta viljaa.


Tarjolla elämää yhen keskiviikon verran
ja vain tämän ainokaisen kerran!
Illalla päiväämme kiitämme
ja muistoihin liitämme.

Son vain elämän hommaa tämä haipakka
ja parasta mieli loihakka
ja hyvät kengät vain jalkhaan ja
rasvaa lastenvaunujen ja rollaattorien rattaissiin
ja kaikenmoissiin keissiin.

Hyvät kengätkään ei aina ole ittestään selvä juttu
tai on kantapäässä kipeä suttu.

On muuten olemassa musiikkikappale semmonen,
”Kiviä kengissä” ja son hollantilainen.

Että nyt kansa timanttinen,
muistaa olla ajattelevainen,
ottaa kivet pois kengistä ja hengittää syvvään,
tai maailman kohelluksiin meijjät myyvvään.

Täältä tullaan keskiviikko ja sillon matkassa kaikki,
mitä tarttee hyvvään elähmään tämä sakki ja Maikki!

Luottavaisin ja onnellisin aamutervehyksin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Satteen pitävät vaatteet!

17.5.2011 kello 9.40
Miepä alan pitämään jonku aikaa päiväkirjaa tänne,
kirjotan sulle vain pari sannaa
eikä mithän taihvaan mannaa.

Vettä sattaa ja kesä tulossa
emmäkä vaella alakulossa,
ko methän kulema intohimossa.

Jo senttään pikkusen kevätvihertää Oulu
eikä lopu meiltä elämänkoulu.

On satteen pitävät vaatteet
ja elämää kestävät aatteet!


Me ollaan tänhään sankareita kaikki,
sankareita kanssa Leijonain
ja aatoksin aidoin ja omin
ja yhteisvoimin.

Toivon ja lohdun sävelin
mie tähän äsken kävelin
ja aattelin sitä, ettei met niin paljon päätetä päivistämme
ja ihan siksiki met tarttema omat hullutuksemme!

Emmä anna minkkään opin emmäkä viisastelijan
viä meiltä pois vappautta omhiin aatoksiin.
Emmä anna omia hullutuksia matkhaan jonku ulkokohtaisen tyylikkyyden
eikä perhään minkhän valtakunnan nuoruus-kauneus-ihantteiden.
Omat pikkuhullutuksemme me tarttema itte,
olhaan niin pörröjä ja pösilöitä ko olhaan
ja entäs sitte!!
Nyt varmasti riittää tämä tähän,
mie siirryn äärelle toisen tehtävän.

Parasta tiistaita ikinä sulle rakas lukijani mun!
Isolla ja ilosella rakkaudella
t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Omalle Äidille!

Äiti, tässä on Sulle ruusu.
Mie tehin sinun kunniaksesti tämän ruusun, ko
on äitienpäivä tulossa
enkä nyt pääse hauvvallasti käyhmään.

Niin, ei sulle tartte selitellä eikä puolustella.
Ethän sie kyttää minua tai minun muistamisia.
Sulla on muut kiinnostuksen aiheet. En tiä.
Ei sinua ennää tartte minun ruusut kiinnostaa.
Mie en sinne rajan taka vaatimuksia esitä.

Niin, et sie Äiti oikeasti mithään huomioita kaipaile.
Et harrasta kilven kiillotusta,
son ihan sama muistanko mie sinua vai en.
Et tartte mithän hyvvyytesti osotuksia.
Ei sulla ole mittään ruusujen kerräämistarvetta.
Sinun ei tartte olla ees mikhään Äiti.
En tiä sitäkhään.

Tämä on minun ommaa hommaamista.
Mulla on tämä lapsen osa.
Sinun lapsen osa.

Lopun elämääni olen sinun lapsi.
Miehän se itte tämän ruusun tarttin.
Miehän se tartten sinun hauvvalla käyvvä.
Muistella ja lapsenlapsillekki kerron sinusta.

Vähän mie eppäilin vissiin, että jos sie sittekki,
jostaki pilvenreunalta naureskelet, että
oishan tuolla Hilkalla tähellisempääki!
Niin mie aattelin, ko sakuroilla hinkkasin tuon ruusun sulle.

Mie tässä vielä pari sannaa sanon Sulle:
Äiti, on kevät taas ja aurinko paistaa ja
minun authoonki on vaihettu kesärenkhaat.
Niin ja pölykapseliki lensi jo taihvaan tuuhliin.
Semmosta son ja kaikki hyvin Äiti.

Kiittävin ja rakastavin ajatuksin
Hilkka ja ruusu Äidille!

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Neiti Keväät tanssivat eivätkä häpeä!

Neiti keväät valloittavat maailmaa.
Nyt ne tanssivat tällä meän maailmankolkalla.
Toiselta tähdeltä näkisimme, kuinka
vihreys kulkee kevään mukana.

Mekin tanssimme omaa elämää.
Hetki hetkeltä eteenpäin.
Pitkin elämäntietä.

Myötätuulessa ja vastatuulessa.
Tulee vastaan häpeää, syllisyyttä ja surua.
Kiviä, mäkiä, tasaista ja kuoppia riittää
ja niillä on oma paikka itsekunkin elämäntiessä.

Putoamme ojaan, kaajumme ja käy kipeää.
Tulee taukoja ja autuaita onnenhuipentumia.
Lepo ja meno vuorottellee.

Neiti keväät loiskivat loskakeleissä,
tanssivat vesisatteessa,
porskivat jäitten lähöissä.
Ne kaatuu ja kompuroi.
Ne kastuu ja ne itkee.
Ne itkeä pillittää ja rämisee välillä kovasti.

Ja ilo tullee perässä.
Ilo ja valo on siellä seassa.
Itkun perässä ja vanavedessä on ilo.
Jostaki mutkasta aina tullee ilo.

Monasti hyvä mieli on pahan mielen alla.
Ko itku pääsee, pääsee iloki pinttaan.
Itkun pääsemisellä pääsee ilo pintaan.

Neiti Keväät tanssaa ympäriinsä.
Net iloittee ja loistaa ja met sen mukana!

Kevätiloa ja valoa ja Rakas Ihminen Sulle t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Hauskaa Vappua!

Hyvvää Vappua sulle Rakas Timantti
ja lakki päässä ja ilman
ja kanssa Hilman
ja ilmapallon ja ilman
ja Vapun kans kuitenki
maaseutu ja kaupunki
ja räntäsatteessa
ja vesisatteessa
ja auringon paisteessa
ja yksin ja yhessä!
Isolla ja ilosella rakhauella Vappu-Hilkka,
joka hoksasi, katteusko son kukkimassa täällä Vappuna
ja maalasin äkkiä teille tuommosen kuvan! Heips ja hallaus! t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Katteus ja Matteus ja made, ei vaan kade!

Meitä oiken nykyhjään ruokittaan katteuella.
Katteus kantaa julkisuutta.
Julkisuus kantaa katteuen hedelmiä.
Saa oiken ruokansa siittä, siis katteuesta.
Katteus on viljelytuote.

Katteus on oikea voimailmiö.
Vai meän yks luontanen olemuspuoli.

No, emmie mutta pojat.
Met olema niin mahottoman hyviä ja hienoja.

Mihis met muuten tarttema Johanna Tukiaista.
Että oltas itte hyviä?

Entä Kike Elomaan halveeraamista.
Että oltas itte parempia?

Pittääkö meilä olla sylkykuppeja.
Tai toisin päin, pittääkö meän ihhailla sankareita.

Nämät on niin hiiskatin alkkeellisia asioita.
Jos alkaa aattelehmaan, niin ei voikko ihmetellä.

Meitä höntitettään kannanotoilla.
Julkisuudella.

Pokkana politiikot haukkuu toisiansa.
Vähän huomaamatta riistämä toisia ihmisiä.

Ihhailu ja kaehtiminen kertoo enämpi meistä ittestä.
Kohteenhan met ruukaamaki sitte opiskella.

Kaehtimalla tai ihhailemalla kyttäämä toista ihmistä.
Sillain malliopima kaikkia hömpötyksiäki.

Ois helpompi itteläki, ko tajuais tilantteen.
Non katteuslinssit taas silmillä ja ois itte ihan rauhassa vain.

Katteuen takia met kinastelema turhia.
Kadehittaan, haukuttaan ja tylytettään toisia.

Ei voikko ihmetellä, mikä siinä on.
Eikö voi vain kunnioittaa toisen sanomista ja olemista?

Kunnioittas toista ja tekis itte niinko itte haluaa.
Ois oma ihana ja hyvä ittensä.

Leppäis oiken omien hyvin puoliensa päällä.
Ois ihan rauhassa ommaa mieltä ja rakastas menehmään.

Niin ja se juttu, että siinä näkijä missä tekijä.
Terve vaan ja onnea, meissä kaikissa on kaikkea.
Ehottomasti minussa ja sinussaki.

Rakastavin kevättervehyksin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Pääsiäinen ja viha!

Kristittyjen Jeesus ristiinnaulittiin pitkänä perjantaina.
Raamattuki son aika vihakirjotusta monin paikoin.
On helppoa olla sormi pystyssä osottelemassa so so!
Ja eihän se kovin kamalaa ole, jos joku on vihanen.
Kohan ei käsiksi käy, niin eikä heitä milhään.
Tyhjää hysteeraamista on niin paljon.
Ja joskus se viha pelastaa hengen!!

Joskus vihhaa tarvithaan, se voi jopa auttaa.
Avoin viha on aika reiluaki.
Mutta semmoset salaviha ja piiloagressiivisuus.
Semmosia on vaikea nähä.

Miten nähä net, jokka ovelasti suistaa toiset.
Kiusaa ja häirittee ja pillaa toisten elämää.
Katothaan päältä eikä auteta.
Ei paljasteta, ettei se nuin ole.
Ja usuttajat usuttaa toisia ja itte muka puhtaita.
Takapiruja on kans.
Antaa ymmärtää ja tuo esille.
Veethään maton toisen alta.
Unohettaan oma ossuus ja jätettään toinen yksin.
Ei välitä, selviääkö toinen ihminen.
Jälkheenpäin sanottaan, että sitähän mie sanoin.
Pelottelijat, nethän on kans piilovihasia.
Entä palveluntarjoaja, joka ei vastaa puheluun.
Tai virkamies, josta ei saa selvää.
Tai, joka avun nimissä lyö, kuten lasten huostaanotot.
Tai muu politiikka.

Poliittisia, yhteiskunnallisia ja henkilökohtasia ongelmia.
No, helkilökohtanen ongelma johtuu vain viinasta.
Poliittinen ongelma on toimintatapa.
Eikä sitä haluta oikeasti ratkasta, ko siinä mennee muutaki!

Niin ja meäthän on monet kasvatettu vihalla.
Annettu selkhäänko on niin rakastettu.
Siinä on kans ollu yks kierous.

Mutta pääsiäinen se vain tullee joka kevät.
Valo muuttuu pääsiäisenä toisenlaiseksi.
Värjää pääsiäismunat kaikkien ihasteltaviksi.
Ja aina met jotaki keksimä.
Pelkäähmään ei aleta.

Uusi valo ja vihreyski on joka hetki uutta.
Luontoäiti hikipäässä huhkii meille kessää.

Elämä on kaikkea ja tuntheet on tuntteita.
Otama oiken sylhiin se viha, joka tullee vastaan.
Piämä vaikka kainalossa sitä jonku aikaa.
Muttei sen kans kannata elähmään alkaa.
Tyly kaveriko mikäki. Se viha.
Siis omaki viha kannattaa heittää jorpakkoon.
Mie tiänko mulla se meinaa kääntyä itteä kohti.
Helposti moitin ja pilkkaan itteä. Seki on vihhaa.
Paitsi, että nykyään heitän menehmään koko vihan.
Heitän pois hetikö hoksaan sen.
Sitä ei tartte ottaa mukhaan.

Tervehimä kohteliaasti vihhaa ensin.
Sitte otama ja heitämä menehmään se.
Ja sitte äkkiä kiittähmään elämää.
Kiitämä ja ylistämä itteä ja elämää. Ja kaikkea.

Hyvvää pääsiäistä! t. Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Tosirakkaus ja minä!

Tässä minä elän ja toimin ja enemmän itseni takia kuin minkään muun takia. Edesautan itse itseäni elämään itseni kanssa tai en auta. Rakastan tätä kaikkea ja sitä, että jonakin päivänä luovutan, lopetan, vaihdan, lakkaan, kuolen tai teen jotain muuta.

Olen innostunut. Olen haltioitunut. Rakastan ottaa koppeja saamistani päähäni pälkähdyksistä. Rakastan väistämistä, ohittamista, perääntymistä, unohtamista ja paikalta pakenemista.

Teen yhteistyötä tai en tee. Yhteistyö kanssani on kaikille osapuolille vapaaehtoista. Jos tahdot, koet tai ajattelet toisin, ole hyvä.

Teen, yritän ja erehdyn. Eikä minulla ole minkään valtakunnan valtuutusta eikä lähetystehtävää tai sitten on. En paranna maailmaa enkä toivo sinun tai mielipiteesi tai maailman muuttuvan minun ansioistani tai sitten toivon ja se tulos on kyllä sinun asiasi sinun omalta kohdaltasi.

Rakastan haluamista ja tahtomista ja sitä, että en tahdo, en jaksa, en kehtaa, en viitsi, en tiedä, en tohdi, en ehdi, en saata, en voi enkä uskalla.

Rakastan vaikuttamista ja sitä, että en vaikuta mitään ja sitä, kun minulta kysytään tai kun ei edes kysytä.

Olen elämäni huippuamatööri. Olen pyhä yksinkertaisuus ja keskinkertainen ja moninkertainen asiantuntija ja osaaja ja ylhäinen ja alhainen tai en ole ja enemmän itseni takia kuin minkään muun takia.

Olen mukana, olen osallinen, otettu ja suosittu tai en ole eikä minulle mikään kelpaa. Olen usein täystörttö ja umpitollo ja enemmän itseni takia kuin minkään muun takia.

Itseni kautta olen osallinen tähän kaikkeuteen kuolemaani asti. Elän niin ehyenä tai särkyneenä, fiksuna ja filmaattisena tai niin häpeällisenä ja syyllisenä kuin olen tai en ole. Sellaista se on eikä minulla taida olla muuta vaihtoehtoa kuin elää ja toimia oman itseni kautta. Eikä taida olla sinullakaan muuta vaihtoehtoa? Rakastan, että se on sellaista.

Tosirakkaus rakastaa minua ja enemmän minun itseni takia kuin minkään muun takia. Tosirakkaus rakastaa kaikkea. Se rakastaa rakkauttani, onneani, pelkoani, hätääni, tuskaani, suruani, mielipahaani, puutteitani, rajoittuneisuuksiani, köpöyttäni. Tosirakkaus kiittää, kunnioittaa ja antaa pyytämättä anteeksi kaiken. Eikä nyt tule sitä, että tai ei rakasta, se rakastaa aina. Tosirakkaus rakastaa kaikkea itsekkäästi, itsekeskeisesti ja ehdottomasti, eläköön ja bravooooo!!

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Mitäs son se tasa-arvo?

Marco Bjurström sano eilen telkkarissa, ettei se voi jonottaa, ko son sille niin raskasta, ko kaikki tuntee sen. Se sano sen aivanko sois jotenki ihan ymmärrettävvää, mitä se sano? Amerikassa soli jonottanu monta tuntia johonki huvipuiston härvelhiin, ko arvosti sitä härvelinhiin pääsyä. Ja sehän oli siellä tavis.

Käsitinköhän mie oiken? Millähän mitalla se sitä jonottamisen vaikeutta ja raskautta mittas? Mistä se voi tietää, kuinka raskasta meillä taviksilla on jonottaa? Ja varsinki sillonko joku vinkathaan ohi, oijjoijj!!

Marco Bjuströmin elämisen vaikeus tullee tasoihin meän tavallisten vaikeuksien kans, ko met jonotama ja se vinkathaan jonon ohi? Mites meille jonhoon jääville käy?

Tasa-arvo on siis kokemuksellinen tunne-asia? Marco koki ja tunsi olevansa tasa-arvonen jonottamisen raskauen kans, ko vinkathaan ohi?

Semmostakos son se tasa-arvo?
Kaikki kokis sopivaa kärsimättämyyen raskautta?
Jokhaiselle riittävvää elämisen sietämätöntä kevveyttä?

Met voima kokea täyellistä tasa-arvoa kaikien ja kenen kans vain?
Jopa Marco Bjuströmin kans, vaikka se vinkattas jonossa ohi tai sitten ei?

Elämä on valintaa, sannoo Marja!
Ja juutuupin löytää Merja?

Ja rakastavia ja hillittömän tasa-arvosia terhveisiä lähettää Hilkka!

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Kiltit ihmiset on helvetistä kotosin?

Kiltti on hankala. Kiltistä ei saa selvää.
Kiltti äänestää mielistelläkseen.
Kiltti komppaa mitä vaan, ettei tartte olla eri mieltä.
Kiltti ei ole mithän mieltä.
Kiltti tekkee enämpi ko jaksaa.
Kiltti nääntyy ja nälkyy itse.
Kiltti ei tiä missä joukoissa seisos vai seisooko vai istuuko.
Kiltti ei uskalla eikä taho, kiltti ei ehi eikä tohi.
Kiltti pelkää loukkaavansa jo pelkällä olemassa olollaan.
Kiltin kanssa ei tiä, mitä tehtäs.
Kiltistä ei tiä, mitä se tahtoo.
Kiltti ei tiä ittekkään, mitä se itte tahtos.
Kiltti ei uskalla tietää, miltä siittä ittestä tuntuu.
Sei voi eikä saata, vaikka jos nyt joskus jotenki sattus jotaki tahtohmaan.

Kiltti ei uskalla aatella ees omia ajatuksiaan loppuu asti.
Kiltti ei pysy omalla tontilla, kuuntelee liian tarkasti toisia ja toisten tarpeita.
Kiltti ei sitoudu asioihin, tekkee niinko muutki.
Kiltti ei ole sisä- eikä ulkopuolella.
Kiltti on niin yksin ja kiltti jää paitsi.

Kiltti on tyhmempi ja lapsellisempi kuin onkaan.
Kiltti ei ole oikein kukhaan. Kiltin kanssa on hankala ees puhua.
Kiltti vaihtaa sanansa ja ajatuksensa kuulijan mukasiksi.
Kiltti mielistellee kuulijaansa jo ennenkö kuulija itte ees tietää ajatuksensa.
Kiltti tulkitsee ja yrittää ratkaista asiasi, vaikkolet itte pohtimassa asiaasi.
Kiltti puuttuu ja häirittee ja yrittää järjestää elämäsi kysymyksiä.
Kiltti ei tue sinua, jos yleinen mielipide tai vanha kahjokulttuuri on vastapuolena.
Kiltti tekkee toista ja sannoo toista.
Kiltti selittää ja pyörittää, ettei vain loukkaa kettään.
Kiltti varroo, uhrautuu, orjailee – ja mielistellee. Kaikkia.

Nooh tässä yks kiltteyestä kiinnostunu entinen kiltti selittää ja hämmästellee. Mitä enemmän mulle elämänkokemusta kertyy sitä, enemmän näen elämänmyönteisen ja älykkään kiltteyden arvon. Olen innostunu kiltteydestä. Itsenäisestä vapaasta kiltteydestä. Aikuisen toimivasta ja vastuullisesta kiltteydestä.

Olen rakastunut kiltteyteen. Eläköön kiltteys! Hyvin ja oikein käytettynä, ei väärin käytettynä, ei hengen laiskuutena eikä sielun saasteena. Kiltteys ei ole leikin asia. Kiltteys on voima-ase!

Älykkäin ja rakastavin kiltteysterhveisin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Älä tapa tärkeilijää!

Ko näet tärkeilijän, älä tapa sitä.
Vai näeksie tärkeilijöitä?
Methän emmä ylleensä kehtaa ees nähä niitä.
Häveliäästi jätämä näkemättä.
Olema niinko emmä hoksaiskaan. Ja kohta emmä hoksaakkaan.
Tärkeilijä on tärkeä ja merkittävä.
Tietää ja ossaa ja hoitaa hommat. On jotaki.
Käsittää kaiken ja sille pittää anta valta ja voima.
Ajattelemattomasti met vain annama homman jatkua.
Hengen laiskuus vaivaa meitä. Emmä jaksa.
Emmä auta miestä mäessä. Tai mäestä pois.
Niin monasti on väärä mies ja väärä nainen väärässä paikassa.

Eihän se tärkeilijä oikeasti tiä eikä käsitä kaikkea.
Ei vaikka kuinka ois olevinhaan. Ei kukhaan käsitä kaikkea.
Aina on suodatus päällä ja värilliset linssit päässä.
Puoluelliset taka-ajatukset ja oma lehmä ojassa.
Ja tärkeilijän pää tärisee ja on muka jotaki ja jonaki.
On muka fiksu ja filmaattinan ja siis tekotärkeä pönäkkyys.

Tärkeilijä rakentaa turhia ja elämää häiritseviä kulisseja.
Ellää omissa ajatusrakennelmissa.
Touhuaa kaikille haitallisissa valheselityksissä.
Käy kauppaa hienonnäkösillä harhakuvioilla.
Myy sieluriepunsa ja saa oikeasti ittekki tyhjän palkaksi.
Välilä meän muittenki elämää tuhoavia palkkoja.
Mitä merkittävämmäksi päässyt tärkeilijä, sen isommat palkat.
Ostaa millä hyvänsä mitä hyväänsä.
Näyttelee menestystä.
On syvästi nälkäinen, elämä ei ravitse tärkeilijää.
Jää yksin. Ei elä. Ei kohtaa kettään.
Eikä tärkeilijää voi kukkaan oikeasti kohata.
On tärkeilynsä pidättämä ja vanki.
On kenenkään saavuttamattomissa.
Pyörii omissa harhoissaan. Pyörittää meitä muitaki.
Pyörii harhojensa rattaissa, paskana omissa rattaissa.
Roskana silmässä ja roskittaa toistenki silmät. Sokasee!

Tärkeilijät meillä on aina keskuudessamme!
Nooh, meissä kaikissa on kaikkea.
Jokkaisessa meissä assuu tärkeilijäki. Isompi tai pienempi.
Löyämä ja kesytämä se ittessä asuva tärkeilijä!
Otama tärkeily omhaan käyttöön.
Tärkeily on taito elämisen taitojen joukossa. Taitolaji.
Tärkeily on yks keino selvitä elämässä. Menetelmä toimia.
Oikeassa paikassa ja kohtuudella käytettynä hyväksi meille kaikille!

Emmä tapa tärkeilijää. Emmä riistä itteä. Olhaan mitä olhaan.
Näe tärkeily ittessästi, näet sen toisessaki.
Tiedosta oma tärkeilysi, huomaa toisenki tärkeily.
Tärkeile rakkaani rauhassa! Vappaasti!

Tärkeilevin ja rakastavin terhveisin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Elämme ilon aikoja!

Niin elämäkös met ilon aikoja?
Saamakos met olla ilosia?
Saako sitä olla ilonen, vaikka on hättää.
Vaikka surettaa, huolettaa ja asiat vaivaa.
Joku syyttää.
Joku moittii.
Pilkkaa.
On suruja.
Maailma myllertää.
Vaarat uhkaa ja pelättävvää riittää.
Joku on vanha ja vaivanen.
Joku näkkee nälkee.
Kittuu ja kärsii siinä vieressä.
Joku tekkee kuolemaa jossaki.
Joku kuolee.

Niin, mites son?
Iso kirja käskee itkeä itkevien kans.
Nauraa nauravien kanssa.
Tai joka vaivojansa vaikertaa, vaivojen on vanki.
Raakaa tekstiä.
Mutta kyllä se taitaa olla tosi.
Met voima olla ilosia ja onnellisia.
Jopa kiitollisia.
Ihan vappaasti ja omalla luvalla.
Jumalan luvalla.
Vaikka mitä tapahtus.

Meät luottiin rakastammaan.
Met synnyimä olehmaan rakastettuja.
Maailma ei siittä parane, jos piättelemä ilot.
Ei mikkään muutu paremmaksi kärsimällä.
Ei se parane, jos kaveriki kaverina kärsii.
Niin - kärsi kanssani!
Kärsi kanssani - on peli, joka houkuttaa.
Kärsiä toisen kans elämisen tuskaa.
Sais kirkkaamman kruunun?
Kummallinen kysymys.
Semmonen elämän kohta.
Valinnan paikka.
Kärsiminen joskus helpompaa, ko eläminen?

Niin, mitähän tapahtus, jos suostuis ja myöntys.
Myöntyis ja tyytyis.
Alkas sitä ihan ikiommaa ommaa elämää.
Eläs tässä ja nyt näine hyvihneen.
Japanilaiset näyttäs vähän sen suuntasilta?

Ilosta mieltä ja terveyttä ja hyvvää oloa!
Hyvvää vointia!
Itkemä ko itkettää ja nauramako naurattaa.
Ei ole valmista elämää eikä sopivaa muotoa.
Ei yhtä oikeaa tappaa eikä menetelmää.
Eikä ole mittään hättää.
Ei ollukhaan mittään ongelmaa?
Elämä ja maailma tarjoaa parastaan.
Joka hetki on paras hetki.
Millon mitäki ja minkäkilainen meno päällä.

Mitä jumalia met olema väittään muuta.
Täällä Luojan luomassa maailmassa.
Met Luojan luomat.
Meät on luotu elähmään täällä maailmassa.
Tai emmie tiä Luojasta.
Mutta emmie ainakhaan itte ommaa elämää valinu.
Lahjaksi sain.
Voin valita, että mitä mie tehen lahjani kanssa.
Aika monasti voin itte valita.
Valita itte mitä tehen oman elämän kans.
Oman suhtautumisen kans.
Sen verran valita ko milloinki voin valita.
Valita vappaasti sen mikä on mahollista.
Valita sen mikä on omissa käsissä.
Ottaa vastuun omasta ja – toimia!
Loput on mitä on.
Herran halthuun!

Vappaata, kaunista ja täyellistä viikonloppua!
Semmostako itte kellekki mahollista.
Isolla rakkaudella Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Kiusanhenkien häätö!

Ittestä son helppointa alottaa.
Niin monasti met itteä kiusanhenkenä häirittemä.
Kiusaama itte itteä ihan sekopääksi.
Mäkätämä ittele ja kampitama, sekihän meiltä käy.
Haukuttaan itte itteä aamusta ilthaan.

Ja kerkiämä met muitaki häiritteen.
Moitittaan muita ja ylleensä fiksuuen nimissä.
Jätettään koko ajan toisia ulkopuolelle.
Ilkeily ja pilkka on joka päivästä, vai mitä.
Uutisistaki sen näkkee.
Euskunnan kyselytunnilta kuulee.
Tunnottomasti sanottaan mitä sattuu.

Mitähän alkas tapahtua, jos rakastasima.
Rakastasima ensteks sitä lähintä eli itteä.
Kunnioittasima ommaa elämää.
Aamusta ilthaan kiittelisimä, että elämälle kiitos.
Oiken taputtasima omia poskia, että hyvä mie.
Välilä aina ihanasti pussailisima omia käsivarsia.
Sanosima ittele, että hyvä maailman paras mie itte.
Ja tukisima ja kannustasima toisiaki.
Kiiteltäs ja katottas kauhniisti itteä ja toisia.

Ja jos joku kiusais, huutasima ja luijjaa – APUA!
Alkasima heti puhuhmaan siitä itte asiasta.
Mitä, missä, milloin.
Ei mithään pikkuvikinää.
Kirjottasima plokin joka paikhaan.
Ilmottasima poliisille.
Soittasima ambulanssin.
Niin ja kuttusima A-studion paikalle.

Olemakos met myyhneet oman onnen.
Oman hyvinvoinnin ja ittestä huolehtimisen.
Myyhneet vappauen.
Kyllä met olema ja halvalla on menny.
Ja usseilla jo ennen syntymää vissiin.
Jo silloin keksimä, että häätyy mielistellä.
Ja homma eikö jatkuu.
Itteltäki vähän sallaa.
Näytelhään muka hienoa ja kaunista.

Halvalla myyty oma elämäntarina ja väärällä rahalla.
Että muka kelvattas.
Että oltas hyväksyttyjä.
Että oltas hyviä.
Aivanko sois siittä kiinni, että saisima olla mukana.
Suostuma pelkäähmään, ko meitä pelotellaan.
Annama vangita meän omat ajatukset.
Alama omienki mielipitteitten vangiksi.
Kaiken maailman höntityksillä häirittemä itteä.
Teeskentelemä emmäkä kuuntele emmäkä usko itteä.
Kuljema naama peruslukemilla muka fiksuina.
Ja oma itte lytyssä ja varjossa.
Met kärsimä itte eniten - väärästä jonaki olemistesta.
Stressi kasvaa ja pää pannee tuhatta ja sattaa.

Kesytetyt orjat kiertää pakkotahtista kehhää.
Kumartellee puoluetoimistolle.
Piispainkokkoukselle.
Asiantuntijoille.
Lääkärille ja opettajalle.
Tietäjille ja guruille.
Tasa-arvolle ja oikeuenmukasuussaivarteiljoille.
Kyykistellee millon minkäki opin mukhaan.
Painautuu vaikka maahan asti jonku ajatuksen kans.

Siis mitähän tapahtus, jos emmä nöyristelis.
Emmä pellais mithään peliä.
Emmä joustas jonku tekosyyn takia.
Emmä suostuis mihinkhään, mitä emmä halua.
Emmä välittäs olla suosikkeja.
Emmä muodikkaita.
Emmä viissaita emmäkä hyväksyttyjä hyviä.
Ohittasima uutiset ja kallupit ja jos mitkä opit.
Luottasima, että hyvin meille käy.
Ja uskosima ihan itte ja just sitä, mitä itte haluama.
Niin ja mithään ystävyys-vastakirjaa met emmä pitäs.
Emmä kyttäis, että tykkääkös net minusta.
Tykkäisimä itte.
Tykkäisimä ittestä ja toisista.
Emmä kerkiäsi kyttäillä muita.

Oltas itte ittemme huippu parhaita kavereita.
Oltas kaikkien kavereita.
Puhallettas vappaasti kaikhiin hyvviin kipinöihin.
Emmä laskelmois, mitä mie tästä saan.
Puhusima ikiomalla omalla suulla.
Oiken tarkistasima ittemme kans, olenko tätä mieltä.
Laittasima huulipunnaa vain, jos itte haluaisima.

Annettas ajatusten lennellä.
Oltas vaphaita ja jämäkästi ittemme puolta.
Ja toisen puolta.
Tultas joustaviksi ja tajuttas oma paikka.
Ja oltas ihan läpinäkyviä.
Ajatukset ja puhheet ja teot kulkis sammaa jalkaa.
Sammaa jalkaa meän ittemme kans.
Sillon meistä sais selvää.
Oltas selväpäisiä.
Toinenki tietäs, että tuossa se just tuo mennee.
Kaikki näkis, että tuommonen son.
Oltas jokhainen omammelainen.
Yhtä oman elämänsä kanssa.
Omansalainen onnellinen pihlajapuu ittekukaki.
Eläköön tämäki elämän päivä! Tulkhoon hyvä päivä!

Ilosin ja rakastavin yhteistyöterhveisin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Kuuliksie, mitä Hjallis Harkimo kysy?

Harkimon viehraan toinen vanhempi oli kuollu.
Sitte se kysy tältä viehraalta, että onkos sulle käyny niinko hälle oli käyny?

Ettäkö sen isä kuoli, soli ollu purjehtimassa maailman ympäri.
Sei ollu itte mailla eikä halhmeilla, ko oma isä kuoli.

Sitte se sano, että pittää nyt toela hyvin yhteyttä äithiinsä.
Niinko siittä hyvästä!

Niinko siittä eestä, ko isä kerkes kuolla, ennenkö tajusi.
Tajusi, että jäi niin paljon sanomatta ja kysymättä.
Että sois haluanu puhua niin monista asioista isänsä kans.
Tajusi, että ois halunu olla vain isänsä kans.
Olla enämpi oman isän kanssa.

Että oli jotaki niin mahottoman tärkeää tekemistä.
Oli muuta ja muka parempaa tekemistä muualla.
Oli tärkeää tekemistä toissaalla.
Oli sillonki ko vanhin lapsi synty.
Ei ollu aikaa omille rakhaille.

Ei ollu aikaa, ko ei tajunu vielä!

No, nykyhjään se sannoo olevansa enämpi lastensaki kans.

Molen nyt kulkenu tuon Harkimon sanomisten kans.
Kulkenu sen kysymyksen kans tässä monta päivää.
Minusta siinä on niin paljon, tuossa kysymyksessä!

Eikä mulla ole tuohon oiken mithään lisättävvää.
Minun äiti kuoli aikoja sitte.
Ja sillain yhtäkkiä.
Tiän miltä semmonen voi tuntua.
Se kaiho, ko ois halunu enämpi aikaa ellää sen kans.
Voi kuinka mieki oisin halunu olla siittä huolissaan.
Huolehtia siittä.

Niin, ihmiset on parasta.
Joka kohtaaminen on arvokas.
Joka elämä.

Että asettas omat rakhaat oikeasti etusijalle.
Oman ittensä etusijalle.
Joka ihmisen.
Joka ihmiskohtaamisen.

No, se juttu, että tarjotessaan yösijan voi majottaa enkelin.
Tuohan lukkee isossa kirjassa.
Tai niinko siinä Amerikan konheessako se tyär kuunteli musiikkia.
Se tyär istu vanhan herran viehreen.
Se tyttö vain kuunteli musiikkia korvalapuista.
Sitte se aatteli olla kohtelias ja alko juttehleen sille miehelle.
Sano sille miehelle kuuntelevansa nykymusiikkia.
Lisäsi vielä jotaki, että soittaa jotaki soitinta.
Vieressä istuva vanha herra sano, että hänki soitti joskus.
Ja lisäsi, että yhessä pändissä.
Semmosessa aika kuulusassa pändissä, jonka nimi oli Beatles!
Se ole se Beatlesin George, kertoo tarina.

Emmä juokse toistemme ohi.
Se voi olla se viiminen kerta.
Se kerta, ko sie vielä voit olla sille olemassa.
Vielä hetken voima olla toiselle ihmiselle olemassa.

Emmä juokse ittemmekhän ohi.
Joka hetki voi olla se viiminen.
Olema ittelekki olemassa.

Ettei ainakhaan itte tarttis itteä oottaa.
Että ois itte ittelle oikeasti olemassa.

Huomenna tämä kaikki voi olla ohi.

Tästä päivästä iloittevin ja rakastavin ja kohtaavin terhveisin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Positiivisuus on taitolaji!

Positiivisuus on tapa ellää.
Ei pelkkien positiivisten tuntteitten tuntemista.
Joskus on positiivista raivostua.
Huono tunne voi olla hälytyskello.
Hälyttää ja varottaa.
Kyse ei siis ole tuntteista tuossa mielessä.

No siis, meät on höntitetty negatiivisiksi.
Kasvatettu puutteesseen.
Negatiivisuuessa on puutetta ja nälkää.
Kärsittään ja riistettään toiselta.
Kytäthään, ettei vain tuo toinen saa enempää ko mie.
Kaehittaan, että onkos tuolla toisella hauskaa.

Ja sitte meitä on arvosteltu häpeähmään itteä.
Riistetty käsitys hyvästä ittestä.
T'äyllisestä minusta.
Sotkettu meän sisäinen maailma.
Son sitä lapsen kasvattamista monasti.
Kuritettu ja nolattu.
Höntitetty, että olema jotenki vajjaita.
Kulema otsa virhe-lappujen peitossa.
Rangaistukset painaa hartioita.
Meän pienet syämet on pisteltyjä ko neulatyynyt.
Silmäluomet kirvelee kasvattajien katseista.

Mitähän jumalia met muka luulema olevamme.
Tai meän vanhemmat ja kasvattajat.

Met synnymä rakastahmaan elämää.
Nauttihmaan omasta elämästä.
Rakastahmaan itteä.
Ja toista.
Kaikkea olevaista.

Nyt ilosanoma: hyvvää riittä kaikille.
Maailma on täynnä hyvvää!
Puolet kaikesta on hyvää. Tai vähän yli.
Lantin toinen puoli.
Negatiivisen vastapooli.

Postivinen ihminen alkaa aikuseksi.
Aukasee silmänsä ja näkkee valot ja varjot.
Katsoo ihan itte maailmaansa.
Positiivinen aikunen näkkee rummaa ja huonoa.
Hyväksyy net semmosina ko net on.

Positiivinen ihminen on vastuullinen ja toimiva.
Positiivinen suojelee hyvvää.
Vastustaa huonoja juttuja ja täysillä.
Luottaa itteensä ja valintoihinsa.
Tietää, että pakkasten perhään tullee kevät.
Positiivisella on aina mielessään vaihtoehtoja.
Valitsee monista vaihtoehdoista.
Valittee ittele mieluisia vaihtoehtoja.
Valittee vappaasti ja positiivisesti.

Positiivinen ellää runssauessa.
Lähtee siittä, että kaikkea hyvvää on ihan tarppeeksi.
Just sopivasti siihen, mitä tarttee.

Positiivinen on uskollinen omalle ittele.
Tai omalle elämälle.
Uskoo ommiin unelhmiin.
Uskollinen omalle unelmalle, vaikka sois lehmä.
Unelma niminen lehmä.

Positiivisin ja rakastavin pakkasterhveisin Hilkka ja Unelmansa!

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Päivää, Ystävänpäivää!♥

Eikä mithään höpötystä.
Ko jykevää ja rakkaudellista päivää!
Inspiroitunutta päivää!
Itteä rakastavasti ihan ensteksi.
Siittä se lähtee.
Rakastama itteä ensteksi!!!♥

Nonniin ja tuosta tullee miehleen yks ajatus.
Siis nykyään arvostettaan ystävyyttä.
Korostethaan ihmissuhteitten arvoa.
Kehuttaan verkostoitumista.
On tärkeää verkostoitua.
Höpö höpö.

Se suhe tai ystävyys on minusta pyhä asia.
Ei mithään arvostelua eikä arvioimista.
Se vain on.
Pelkkää suurta lempeää hyväksymistä.
Son pyhä kohta, ei siinä ole viisastelemista.
Se ystävyys on siinä, ko vaikka muistaa jonku.
Siihen synty suhe eikä sitä kritisoida.
Eikä arvioida eikä säilötä eikä mithään.
Kunnioitama vain sitä pientä hetkeä.
Sitäkö sie kävit minun mielessä.
Ko mie näin sinut.
Ei sitä aleta määrittelheen.
Ei piättelheen.
Ei rakenttaan eikä purkahmaan.
Son siinä.

Sitähän voi aatella huippuhyvin toista ihmistä.
Suhtautua hyvin ja ystävällisesti.
Tai huonosti voi kans suhtautua.

No siis ystäviä on maailma täynnä?
Suhtautumalla hyvin maailman ihmissiin!
Kyllä meillon ystäviä runssain mitoin!
Siis kunhan suhtautuu hyvin toissiin ihmissiin.
Tai siihen nokan eessä kanssaelähjään.
Suhtautuu hyvin siihen kanssapakertajjaan.
Siihen, joka nukkuu vieressä.
Siihen, joka aamulla tullee ensteks vastaan.
Kalevan jakaja tai siivooja.
Kuka vain on ystävä, jos niin haluama.

Ystävähöpinöissä puhuttaan ystävyyen hoijjosta.
Ystävyyttä pitäs muka hoitaa.
Ei piä.
Mitästä hulluja ja ihan pörröjä hommia!
Emmä kyttää, vaaliiko tuo tai vaalimako itte ystävyyksiä.
Ei kait met mithään ystävävankeja tarvita.
Eikä aleta toista vartioihmaan, tekikö se mieliksi.
Tehköön ihan omalla vastuulhaan niinko haluaa.

Ihan täyellisen vappaasti olhaan hyviä ystäviä!!♥
Olhaan ihan itte ystäviä kenen kans vain.
Omatoimisesti ja omavoimasesti.
Oiken täyellisen omahyväsesti.

Eikä ees sallaa asetella ehtoja.
Ei toivota, ettäkö sois toisenlainen.
Tai jonkulainen.
Emmä viitti ihmissuhepelejä.
Met emmä jaksa manipuloimisia.
Emmäkä käy ystävyyskauppaa.
Emmäkä met ihmiset juuri muuksi muutu.
Olhaan mitä olhaan.
Ja toimehen met tulhaan.
Ihan aikusesti ja vastuullisesti suhtauduma toissiin!
Ensin itheen ja sitte siihen toisheen.
Olema hurmaavan valloittavia ja rakastavia.
On iso ilo olla ystävästi!
Ystävällisin, rakastavin ja ilosin ystävänpäiväterhveisin

Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

No se yksinäisyys!

Ei kethään, kelle kertoa omia pikkuasioita.
Kukhaan ei kuuntele.
Kukhan ei kysy, mitä sulle kuuluu.
Kenenkhään ihmisen syämmessä ei ole tillaa minun murheille.
Ei ole kettään, jonka kanssa miettiä, että miten tekis jonku asian.
Yksinäisyys on sitä, että kukhaan ei välitä minusta?

Yksinäisyytensä tietää itte.
Son paha asia, jos se on paha asia - ittele.
Son syäntä särkevää, jos se on sitä.
Epäinhimillistä. Pakahuttavan kammottavvaa.
Noloa.
Häpeällistä.

Yksinäisyys on sielun kohta. En tiä.
Mutta sie tiät kans semmosen kohan, jossa tuntuu yksinäiseltä?
Se peri-ihmisen kohta, jossa olhaan yksin ittemme kans.
Jokhainen saa itte aatella olevansa yksin, jos niin on.
Sitä on kunnioittaminen.
Eikä siinä ole mithään vikkaa.
Yksinäisyyessä ei ole vikkaa mithään.
Niin ja vaikka kärsit yksinäisyyestä, niin kyllä sinua naurattaaki?
Yksinäinenki nauraa, vaikkako kuulee hauskan vitsin.

Ja jos on yksin eikä halua olla yksin, siinä on ongelmaa yhelle ihmiselle.
Ihan liikaa.
Jos tarttis puhekumppania, on kyse puhuekumppanista.
Jos ystävän, niin kyse on ystävän puutteesta.
Ei auta, vaikka menis keskelle ihmislaumoja.
Ei hyövää mithään mennä harrastuspiireihin.
Ei helpota, vaikka kuttus kaikki tuttunsa kylhään.
Yksinäisyys ei ole sosiaalisuuen vastakohta.
Ja sosiaalisuus on yks tämän ajan hapatus.
Yltiösosiaalinen se vasta yksinäinen voi ollakki.
Presidentti Halonenki tai kuka vain.
Ja sosiaalisella hömpällä voi sekottaa oman ainutkertasen elämänsä.
Sosiaalisella höpötyksellä voi jäähän tekemättä se, mikä tehä pitäs.
Aina johonki kökkäjäissiin menossa.
Aina puhelin käessä.
Yksinäisenä hulluna heilumassa ihmisten kans?

Niin ja jos vastaanotto on kiinni?
Vaikka kuka tulis vastaan, ei se auta?
Ei auta, jos mullois vastaanotto kiinni, että vaikka kuka tulis vasthaan.
Yksinäinen pieni syän itkis puseron sisällä?
Mutta a vot, jos se vastaanotto vähän raottus.
Vois vähän helpottaa.
Ei tullu valmista eikä ratkasua tässäkhään.
Ratkasu ja avvaimet on ihmisellä, meillä jokkaisella ittelä?

Siis elähmään kuuluu yksinäisyys ja ihmiset on parasta.
Emmä ala pelkäähmään yksinäisyyttä.
Emmä leimaa ommaa ainutkertasta elämää milhään yksinäisyyellä!
Olhaan mitä olhaan ja tehhään, niinko itte haluama.
Yksin ja kaksin tai porukalla.
Ajan ja tilantheen mukkaan, millon mitenki puhelin käessä tai ei.

Ilosin ja rakastavin terhveisin ja aatelhaan itte!
Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Mistä sais sen parhaan timanttikuvion!

Peli alkaa alkuvihellyksestä.
Jalkapallossa.
Elämä alkaa syntymässä.

Entä mistä met saama sen timanttikuvion?
Kukas sen antas meille?

Meillä on jo se.
Oma maailman parhain timanttikuvio.
Se paras timanttikuvio on jo jokkaisella hmisellä ittellä.

Niitä jaettaan syntymässä.
Tai ennen syntymää, en tiä.
Mutta kyllä meillä se kuvio on heti alusta asti.

Ja sitte äiti alkaa sitä muovaahmaan.
Isä, siskot ja veljet, suku ja perintteet.
Sitä sanottaan kasvatukseksi.
Niin ja hoidoksi.
Sinne se meinaa hautautua meän ikioma timanttikuvio.

Lopulta olema yksin sen kuvion kans.
Viimeistään kuolemassa?

Aikunen vastaa itte omasta timanttikuviostaan.
Vastaa niin paljon, ko se elämä nyt omassa käessä on.

Yksiki ajatus jo voi viä meät omasta kuviosta.
Yks asia tai tapahtuma tai sana harhauttaa.
Koulutukset ja sivistykset.
Kaikenmaailman opit ja mielipitteet.

Ei ole elämän valmentajjaa kellekkään.
Ei kettään, joka sannoo sen sinun oikean.
Elämässä oma timanttikuvio pittää ihan itte totteuttaa.
Ellää todeksi.
Ellää.

Olet yksin ja siinä se ilo ja riemu ja se kauheus on.
Yksin sen kanssa, kuka ja mitä olet.

Oisko meillä peri-yksilöllisillä yksin joku yhteinen?
Että ois semmonen ihmisten yhteinen taso.
Joku peri-ihmisen kohta, joka ois yhteinen?
En tiä, mutta aattelen, että olema enämpi ko mitä näkkyy.

Ja kyllähän täällä maailmassa kavereita riittää.
Ja hyviä ja pahoja asioita ja jos mitä voimia ja uskoja.
Mutta kuinka ussein ittellä on se valinta.
Valinta jossaki kohtaa.
Ja ihan ittellä on se valinnan kohta?
Mitä se millonki on.
Pieniki voi viä mennessään.
Pieniki valinta voi aiheuttaa valintojen vyöryn.

Elämä on valintaa?
Se timanttikuvio, jonka kanssa synnyimä, se on se paras.
Se on se laulu, jota meät on tarkotettu laulahmaan.
Sitä ei voi kukkaan meille antaa.
Eikä sitä voi pois ottaa.
Niin mie aattelen ja uskon.
Sen tietää itte.

No mikä riemu ja rikkaus!
Ellää oman ainutlaatuisen timanttikuvionsa kans.
Kyllä siinä kuvioittensa osia kannattaa kiittää.
Kannattaa valita hyviä asioita.
Eikä huonojen kanssa kannata jäähä saikkaahmaan.

Niin ja sen oman kuvion tunnistaa?
Tuntee ittessänsä.
Sen tietää.
Se soi.
Met soima oman timanttikuvion kans.
Sen voi ehkä nähä uloski päin.
Näkkee, kuka ellää ommaa timanttikuviotansa!

Ilosin ja rakastavin ja ittepäisin timanttikuvioisin terhveisin
Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Oman elämän timanttikuvio!

Jalkapallossa on se maali ja sitte on se maalin tekijä.
On kympin paikka ja net, jokka syöttää.
Ja tietenki puolustajat kans.
Ja tarkotushan on tehä maaleja siihen maaliin.

Kuvio on se, että miten met tehemä sen maalin!
Suunitelma, että mitä tapahtuu missäki.
Ja tärkeää on, että tehhään kans.
Että met tehemä sen, mitä tehä pittää.
Ja ko meillä on timanttikuvio, met tiämä!
Tiämä mitä meän pittää tehä millonki.

Ja jokkainen osa ja paikka on tärkeä tietenki.
Jos joku istahtaa pallon päälle, peli särkyy.
Jos joku suuttuu ja heittää pallon ulos kentältä, tillaisuus meni ohi.
Jos joku ei tee hommaansa, muittenki pellaaminen häiriintyy?
Pelissä met tiämä oman paikan ja oman homman.
Meilä on oma pelipaikka ja sen hommat.

Elämässäki on timanttikuvionsa.
On työpaikka, koti, omat rakhaat, suku, harrastukset, talous.
Nooh, elämässähän on tavote, että ihminen ellää.

No miten sitä elettään?
No ei sole oiken selvä nakki eikä pyy pivossa?
Niin helposti nouvvatama jos mitä kehotuksia ja merkkejä.
Juoksema pyyntöjen perässä.
Uhraama oman elämän jos mille vaatimuksille.
Pelkäämä rangaistuksia ja taas joku sivureitti käyttöön.
Keksimä jos mitä ajatusta, joka masentaa tai ilostuttaa.
Ja aikansako juoksee pää kolmantena jalkana, aika loppuu.
Voimat ehtyy, met väsymä ja elämäki kohta loppuu.
Pää on sekasin ja kohta son pelit pelattukki.
Peli poikki!
Peli eikä elämä ei kulje oiken ollenkhaan järkevästi ja joustavasti.
Eikä semmosesta ole iloa ittele eikä omille rakhaille.

Elämä on valintaa.
Monet meistä tekkee liikaa.
Nukkuu liian vähän.
Juhlii liikaa.
Syö miten sattuu.
Ja taakka vain kasvaa, ko yrittää ja yrittää.
Vässyy ja masentuu.

Kukas se oiken antas sen timanttikuvion meille.
Että tuosson sinun elämästi kuviot.
Sanos meille, että miten meän kans ois parasta.
Kyllä meän hallitus puhhuu meistä.
Ylen uutisissa sanottaan, kuinka paha mieli meillä on.

Mutta met tiämä ja ossaama itte paremmin.
Muuten tullee politiikkojen suunnittelemaa.
Hallituksen päättämää.

Met tiämä itte, miten se elämä on hyvin.
Elämä kukoistaa omien mahollisuuksien mukhaan.
Ja met itte hehkuma ja loistama ja itkemä välilä.
Sehän se on se elämä.

Ala itte kattohmaan omat asiat ja pelipaikat. Emmä usko mitä sattuu tai mitä meile opetettaan.
Alama elähmään ommaa elämää.
Met itte. Mie itte.

Met tehemä itte oman elämän ikioman timanttikuvion!
Jeeeee ja jess eikä anneta minkhään pelotella eikä höntittää.
Emmä ala pelkäähmään, rakastama ja katoma avoimin silmin.

Ilosin ja rakastavin dimangi-terhveisin, aattelema itte!
Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Pikkunen männyn rääpäle ja täysi elämä!

Pikkunen männyn rääpäle taipuu ja taipuu ja nöyrtyy ja nöyrtyy ja yhä lissää lumen painosta ja tänhään on se päivä, ko kaikki karhut, jotka on talviunessaan, niin net kääntää kylkeänsä, on Heikin ja Henrikin päivä. Onnea Heikki ja Henrik!

Talven selkä taittuu ja kohta kevät vie lumet ja pikkumännyt ojentuu heti, ko taakka putoaa niskasta. Tai jos se ei jaksa ihan suoraksi ennää ja jää kitukasvuseksi, niin se ellää sittekki ihan itte ikioman elämänsä ja semmosena ko sille on mahollista olla ja ellää.

Mänty ellää elämänsä, kunnes kuolema korjaa. Mänty ei tule koskaan miettihmään, että oliko lumi ilkeä sille. Se ei pohi, että tykätäänkö siitä. Ei haikaile, arvostetaanko sitä. Se ei välitä, saako se huonoa vai hyvvää pallautetta. Se ei kysele, miksi lumi painoi sen nurinniskoin.

Eikä sika kysele, onko elämä kohellu sitä hyvin. Eikä maan matonen ikise, että ettäkös tet piä minua minhään. Vain ihminen miettii ja pyörittää päässänsä, onko hän hyvä ihminen. Kyselee, millainen olen ihmisenä.

Jatkuvasti olema tälläämässä ehtoja hyvälle elämälle. Kyllähän sitä sitten, jos kaikki ois toisin. Ehdoissa riittää ja löytyy, että ois hyvä elämä ja oisin itte hyvä.

Ehdollistettu elämä on orjan elämää. Oman elämänsä uhri sannoo, että ois onnellinen, jos ois niin tai näin ja valmista ei näytä tulevan ja siinä se elämän autuus oottaa ihan liki?

Meät on peloteltu ja säikytelty ja niinko kasvatettu ja koulutettu uskohmaan, että meissä ois koko ajan jotaki vikkaa. Että pitäs muuttua ja kehittyä jonkulaiseksi.

Se ei ole ihmiset rakhaat totta. Se on siittä pahan tiedon puusta, että met alama tietähmään, miten pitäs olla ja ikioma elämä siinä sivussa oottaa vuoroaan ja nykyviissaalla ihmisellä jää elämättä koko ikioma elämä.

No miepä jatkan ens kerralla, mänty hyväksyy lumensa ja karhu unensa ja kaiken ja siis ihanaa Heikin ja Henrikin päivää ja karhuille kauhniita talviunia!

Ja sulle Rakas Ihminen valovoimasta ja vetovoimasta iltapäivää, olet hyvä ja ainutlaatunen ainutkertasuus, nauti siittä, pidä hyvänäs ja hyvänä, se mitä olet ja mitä olet saanu ja mitä sulla just nyt on!

Isolla ja ilosella Rakhauella
Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Hyvä lusikka vueksi 2011!

Kiitän sinua.
Kiitän sinusta.
Kiitän tästä vuesta.
Olet enämpi ko tiät.
Enämpikö ymmärrät.
Olet tärkeämpi.
Olema kaikki.

Met kaikki tarttema toisia.
Enämpiko miltä näyttää.
Enämpi, ko miltä vaikuttas.

Olema kaikki naurettavia.
On oltu pörröjä ja pösilöitä.
Noloja.

Mie kiitän sinua siittä mitä olet.
Mitä olet ollu.
Miepä aattelen sinua just nyt.
Mie katon sinua.
Mie näen sinut aivan erityisenä.
Niinko jotaki väriä.
Jotaki kuitenki.
Rakkautta.

Näen valon.
Luotan.
Huvitun.
Minua naurattaa.
Hengitän.

Me kaikki yhessä puhkeama kukkaan.
Hehkuma.
Loistama.
No olema semmosiako olema.
Kiitosko olet olemassa.
Ikioma sie itte.
Ikioman elämästi kanssa.
Ja mie.
Elämälle kiitos!
Ja tälle vuelle.

Ens vuona tämä pörrö ja pösilö on jämäkämpi.
Tai hyödyllisempi niinko vaikka lusikka.
Joo tämonki lusikka!
Lusikka, jolla syyään hyvvää ruokaa.
Ruokaa, joka ravitsee.
Jolla järki luistaa.
Syän lämpenee.
Joka pannee meät leikkihmään.
Leikkihmään parasta ikiommaa elämänleikkiä ittekenekki.
Että josko oltas hyvän ruuan lusikoita.

Kiitollisin, rakastavin, järkevin ja leikkivin lusikoimistoivotuksin
Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Armollista Joulua!

Viime kesänä met isän (82v) kans löysimä äitin vanhan päiväkirjan. Son kirjotettu selkeästi, tarkasti ja rehellisesti. Se alkaa siltä ajalta, ko molin pikkunen tyttö. Oih, son karua ja korutonta kertomaa. Musertavia lausseita minustaki ja minun elämästä. Kauheita.

Äiti itte on menny muihin ulottuvuuksiin jo aikoja sitte ja mikä lahja ihmiselle saaha lukea omasta lapsuuesta oman äitin viattomasti kirjottammaa syämmen asiaa. Ei se varhmaaan ikinä hoksanu aatella, että mie lukisin sen kirjottamiset. Senhän oli vaikea uskoa ees, että met pysysimä hengissä niin kauvvan, että mie täytän 5 vuotta.

No, se päiväkirja on tuo mustakantinen vihko. Vahakantisiksi niitä sanottiin. Se vihko oli vanhassa vaaleanpunasessa alusvaatelaatikossa, tuommonen sievä litteä laatikko, johon se just sopi.

Yhä uuestaan molen sitte sitä vihkoa lukenu ja ihan selvästä päästä tai siis en ainakkaan päissä ole ollu, niin molen yhä uuestaan pannu ommaa lapsuutta paremmalle tolalle ja sepä alkaa kelvata – ja tietenki oikeasti istunu vain omalla olohuohneen tuolilla.

Jako mie aattelen tätä meän ja teän elämää: keskeneräsiä aikusia, kurittomia kakaroita, pyykin pesua, vaatteitten miettimistä, ruuan hommaamista, toisten alentamista, vertailua, pilkkaa, tylyä kohtelua, kilpailemista, epäoikeuenmukasuutta ja erilaisuuen sietämistä ja sietämättömyyttä, mahottomia toihveita ja epätoellisia vaatimuksia, loputonta tekemistä, väsymistä ja pelkäämistä. Hyväksymättömyyttä ja rakkauen puutetta. Ulkopuolisuutta ja ilkeitä sanomisia. Yritystä ymmärtää. Yritystä luottaa ja uskoa. Kaipuuta, että joku ymmärtäs, joku auttas ja tekis puolesta. Toivoa, että oltas eheämpiä, viissaampia ja terhveempiä ja kypsempiä ja jotenki elämä parempaa ja, että tulis hyvä joulu.

No, mutta nyt rakhaat rintamäkeläiset
ja sie ihminen, joka luet tätä,
sehän on se joulu jo ovella
ja miepä nyt toivon meille - armollista joulua!

Semmosta joulua,
joka on aivan ommaa luokkaansa!
Tai luokattomuutta.
Siis ihan vappaasti semmostako sie itte haluat!
Semmosta Jouluako sulle on mahollista.
Ja mulle.

Niin hyvä tavatonko tämä elämä on ihanaa!
Mie ja sie itte olema ihania.
Met olema kumpiki uppein ja paras ihminen.
Paras ja ja ihanin ihminen.
Omassa maailmassa itte kukaki paras!

Rakastama itte itteä emmäkä välitä mistään!
Alama kaikkia ja kaikki saa rakastaa meitä!

Kiittävin, Onnellisin ja Rakastavin Hyvän Joulun Toivotuksin
Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Miehen mallista ja naisen roolista - tontuksi?!

Jos mie voisin,
mie käärisin
rakkautta ja hyväksyntää
kultasseen joulupaperiin
ja sirottasin yltä päältä auringon
paistetta päälle
ja lähettäsin tässä plokissa sen sulle!

No miepä vain ihastelen,
että joulu on tulossa ja tontut liikheellä.

Mikähän se on se tonttu?
Entä mikä on se miehen malli.
Tai naisen rooli.

Emmäkös met ole oma ittemme?
Yötä päivää oma ittensä.
Aina kohattavissa.
Ainaki ittensä tavattavissa.

Vai yritämä nouvvattaa mallia.
Oiken pakottaa ja ahtaa itteä johonki malliin.
Tai roohliin.
Yritämä mahtua millon mihinki muottiin.
Yritämä ellää mallin mukkaan.
Tai pellaama oman elämän suurta roolipeliä.
Suoritama ossaa, jonka olema saahneet.
Tai näyttelemä roolia, jonka itte valittima.
Olemakos met omien valintojen vallassa.
Jo lapsuuessa annettujen roolien vankeja.
Mallina olemisen vaatimusten uhreja.
Selitämä ittelekki vanhoja juttuja ja omia kaavoja.

No mutta nyt se tonttu?
Tehhäänkös kaupat.
Alama julki-tontuiksi?
Emmä ois raukkiksia emmäkä pelkureita.
Oltas tonttuja?Emmä ennää teeskentelis fiksua ja filmaattista.
Emmä ois sitä, mitä emmä ole.
Emmä ois olevinamme mittään.

Ja oisima vaan vappaita.
Ja aina valmiina iloitteen.
Lapsellinen, ilomielinen ja kepeä olo.
Touhuaisima aina jotaki vain.
Niin ja välilä antasima kyynnelten valua.
Ja itkisimä surut pois ja ilo sais lissää tillaa.
Oltas semmosia avoimia ja sillain itsevarmoja.
Ihan täysillä semmosia tonttuja ko olema!
Ja antasima toistenki olla, ihan mitä ovat.
Olisima omia ittejä!

Suosittelevin, ilosin ja rakastavin terhveisin Hilkka

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Hyvvää ittenäisyyspäivää suomalaiset!

No, olhaankos met itsenäisiä?
Olhaan ittenäisii
piettään ittestä kii
ja piethään toisista niin,
kovasti ja paljon ja lujasti!

Haluamakos met olla itsenäisiä.
Itsellisiä.
Tietosia ittestä.
Itseohjautuvia.
Vahvaminäsiä ja itteppäisiä.

Niinko Antti Rokka.
Ei kumarrettas hierarkioita eikä auktoriteettejä.
Oltas mitä olhaan.
Ja tehtäs kaikkemme asioitten kans.
Annettas kaikkemme.

Muttako molhaan niin hyviä.
Kiillotethaan ommaa kilpeä.
Kumistelhaan onttoja ihmissuhteita.
Teeskennellään ja mielistellään.
Nöyristellään.
Ei sanota suohraan.

Ja onkosse normaalia uupua tekemisen paljoutteen?
Onkos se normaalia olla niin kiltti, että ei sano – ei!
Ei sanota, ei.
Ei pietä ommaa puolta.
Ja annettaan kiusaajien jatkaa onnetonta touhuansa.
Annama pelotella itteä.
Pelottelema ittekki itteä.

Miksi memmä sano, ei.
Ei se nuin ole.
Ei piä paikkaansa.

Emmäkös met tiä mitä met ihan itte haluama.
Olhaankos met oman elämän orjia.
Oman elämän uhreja ja vankeja.
Oman elämän vaivaisukkoja ja akkoja?
Emmäkä met ennää itke.
Met vain pelkäämä.

Mitähän tapahtus, jos putoaisima toellisuutteen.
Oltas vaan sitä mitä olhaan.
Oltas omana ittenä omalla paikalla.
Oiken katottas, että tässä olen mie ja mie olen tässä.

Oiskohan meille mahollista olle oikeasti ittenäisiä.
Oltas vahvasti vaan ittessä, vaikka mikä ois ja tapahtus.
Oltas itsenäisiä, vaikka kuinka pelottas.
Oltas ittemme puolta ja rakastasima aina kaikkia ja itteä ensteksi.

Ilosin, rakastavin ja itsenäisin terhveisin Hilkka Laronia

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Treffikuttu!

Nytton se aika vuesta, että tontut on liikkeellä.
Kaikkialla maailmassa tontut hiippailee ja vilahtellee.
Niitä on kaikkialla.
Säkkipimeimmässäki kohassa voit nähä punasta.
Nurkkien takana vilahtaa tontun lyhty.

Ruukaako sulla olla tähän aikkaan mehut pois?
Vasyttää ja masentaa.
Tuntuu, etten jaksa ennää mittään ennää.
Alkaa olla ylivoimasta ja vaikeaa.
Pienetki asiat hankaa vastaan.
Itkuki käy kurkussa.
Jalat painaa.
Ei jaksais eikä kerkiäis.

Päivät katoaa ennenkö alkavat.
Valo ei riitä mihinkkään.
Pää on sekava ja syän painaa.
Aika loppuu ja työt tahkoaa.
Eikä vain?

Mutta älä sie masennu!
Se kuuluu asiaan?
Semmosta son.
Se on tätä aikaa just.
Marraskuu uuvutti, mutta nyt tullee tontut.

Siis nyt met sytytämä kynttilän.
Ja toisen.
Ja montaki aina välilä.

Annama luvan joulukuun alkaa.
Joulun ilon tuntua suupielissä.
Ja syämmessä.

Ei meän tartte mittään.
Met voima luottaa, että joulu tullee kuitenki.
Joka taphauksessa.
Se tullee ilman meän valmisteluja.
Ei sitä tartte valmistella.
Ei mittään ylimäärästä.
Vain sen, mikä tehä pittää.
Ja se riittää.
Rauhassa ja luottaen vaikka, että tontut auttaa.
Ajatus tontuista auttaa, jos niin haluama.
Ja muistama laiskotella välillä.
Omalla luvalla.
Oman luvan kans.

Ja sitten olhaan lapsellisen innostunheita.
Vaikka joulusta.
Tai ittestä.
Tai mistä vain, mutta jostaki.
Ja jossei innostuta, teeskennelhään innostumista.
Met ossaama kyllä teeskennellä innostusta.

Leikimä ittemme kans, että into tuli.
Että pieni ja hento into tuli kylhään.

Teeskennelhään, että meille on omistettu intoa.
Elämä on omistanu sulle ja mulle intoa.
Ja innostusta.

Ja nämät treffit ei petä koskhaan.
Nämät tontut ei petä eikä jätä.
Nämät on semmoset treffit.
Annama tonttujen touhuta.
Tontuilla on hoppu, ei meillä.
Nautima itte joulunalussinestä.
Ja innostuksesta.
Ja innostuksen teeskentelystä.
Innostuksen kuvittelusta.
Ja kohta olema innostunheita.
Jaksama taas.

Tervetuloa tonttutreffeille ja rauhotu.
Tai teeskentele rauhottumista ja kohta rauhotut.
Innostu jostaki.
Tai teeskentele innostumista ja kohta intoilet.

Ilosin, rakastavin ja intoilevin joulunalusterhveisin
Hilkka Laronia

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Hyvän elämän evhäät!

Onko se vain sanoa, että kyllä?
Sanoa kyllä elämälle.
Onko meille mahdollista sanoa kyllä elämälle.
Kyllä kiitos oma elämä ja elämän evhäät!

Suostua ommaan elämään?
No, sano kyllä elämälle, siinähän se tuli.

Ja sitten kynsin hamppain kiinni ommaan tekemisseen.
Olipa se mitä tahansa.

Kynsin hamppain kiinni tekemisseen.
Kiinni tekemisseen ja sanoa yhtä aikaa - kyllä!
Niinko innostua johonki tekemisseen.
Innostua ommaan olemisseen.

Kerran yksi ihminen sano, että jos hän on jotaki oppinu,
niin hän on oppinu myöntymään ommaan elämään.

Jotenki niin, että jos elämä sannoo kyllä, siihen myönnyttään.
Jos elämä sannoo ei, siihenki myönnyttään.

Ja sillainkihan sanottaan, että elämä on valintaa.
Että valittis, kyllä kiitos, kyllä oma elämä.

Ommaan hyvinvointtiin voi vaikuttaa?
Hyvinvoiva ihminen on upea.
Hyvinvoiva toimii parhaalla mahollisella tavalla.
On paras oman elämänsä kans, vaikka mitä tapahtus.

Vaikka mitä tapahtus, aina on toivoa.
Toivoa on aina.

Sitä voi vaikka olla toivottu?
Alkaa itte ittelle toivotuksi ommaan elämään.

Ja kiittää itteä hyvästä palvelusta.
Kiittää itteä, ko palvelee niin hyvin ommaa elämää.

Keksiä jotaki, jos meinaa niinko sammaltaa oma olo.
Toivoa jotaki uutta.
Ja siinä saaha niinko vaikka uuen ajatuksen.
Tai päästää irti jostaki vanhasta ajatuksesta.

Päästä irti, päästä irtautummaan, ko päästää irti.

Vanha joutaa aikahnaan pois.
Tullee hetki, ko vanha saa lähteä.
Joskus se vanha pittää ihan komentaa lähtehmään.
Tai paiskata se vanha menehmään.
Heittää kauas kauas.

Vanha joutaa pois, ko se on nähty.
Josset sie näe sitä, et sie voi heittää sitä pois.
Et voi ees heittää pois.

Ja net evhäät sattaa olla sen vanhan kainalossa.
Jossie et näe, sie saattasit heittää net evhäätki menehmään.
Parasta on kuule nähä, ettei menis net evhäätki sivu suun.

Sitte se vanhan paikka voi olla tyhjä.
Tai voi tulla uutta.

Se vanhan paikka ja kohta voi olla tyhjä ja hiljanen?
Seki on jotaki.
Tyhjä ja hiljanen.

Surun kanssa on kans niin.
Vissiin.
Jokkaisellahan oma ikioma surunsa.
Sillonko sattuu kipeästi tai on surun paikka.
Surustaki vain pitäs uskaltaa päästää irti?
Päästää surusta irti ko aika on.

Ja itteä ei kannata höntittää.
Ittele kannattaa tunnustaa, että näin on.
Että on, miten on.
Ittele ei kannattas selitellä.
Ei selitellä eikä keksiä tekosyitä.
Tunnustaa vain, että näin son minun kans.

Tunnustaa, että nyt olhaan jumissa.
Tai nyt kaatu hommat.
Että nyt menthiin sytheen ja savheen.
Tai että nyt mie olen pannu nukkuhmaan.
Että nukun vanhassa unessa.
Tai surussa.

Son taito tunnistaa ittensä märehtimästä vanhassa.
Että olenkos mie taas kylpemässä siinä vanhassa.
Siinä toistuvassa uusinnassa vanhasta stoorista.
Vanhat draamat ja stoorit on sitä kodinomasta tunnelmaa.
Sitä tuttua ja turvallista, jonka kanssa on itte ittensä eessä.
Itte oman hyvän elämänsä eessä ja esteenä.
Se on sitä, joka hapattaa ja katkeroittaa kaikki evhäät.
Sitä, joka pillaa evhäät.
Pillaannuttaa elämän.
Net vanhat, olkhoon vaikka oppeja ja viissauksia.
Jos net vie sinua omasta elämästä pois, non vaaraksi sulle.
Vaaraksi ja uhaksi sinun elämälle.

Niin hyviä evhäitä ei olekhaan etteikö niitä vois pilata.
Etteikö niitä sais vanhoila uusinnoilla juoksetettua pilale.
Juoksettumhaan ja homesienillä koristeltua.

Kyllä se riittää, ko tunnustaa, että tältä nyt tuntuu.
Joskus kyllä pittää itkeä ja sääliä itteä.
Kurjistella niin paljonko jaksaa ja voi.
Mutta aika kaikelle ja aikansa joka asialle.

Itkeä välillä ja tunnustaa tuntteensa.
Tunteet ei ole vaarallisia.
Eikä itkut.
Teot on vaarallisia.
Joskus.

Ja kuitenkhaan niihin itkuihin ja ittesääleihin ei sais unohtua.
Eikä niihin kannata muuttaa asuhmaan.
Eikä jäähä lillumhaan niihin.
Ei, vaikka kuinka sulosia kyynelvirtoja ossais tuottaa.
Ylenmääräsestä märinästä net evhäät kastuu.
Tullee vilu ja nälkä.

Itkemisen kans kyllä harjaantuu.
Harjaantuu tunnistamhaan sen kohan ko itku on valmis.
Alkaa hoksaahmaan, että no soli tässä nyt.
Ja sitte senki voi komentaa pois.
Sen kertasen itkun.
Ja oppii olehmaan tarkkana, ettei suosi vanhoja uusintoja.

Väljähtyneitten itkujen loputonta suosimista älä suosi!
Niitten suosiminen on vakava uhka hyvälle elämälle?
On aika itkeä ja aika nauraa, eikös se niin iso kirjaki sanonu.

Nooh pelottomia ja riemullisia evhäitä meille jokkaiselle!
Ja tyhjiä hetkiä ja hiljasia kohtia evhääksi kaikille!
Itkun ja naurun kans!

Ja semmosia hyvän elämän evhäitä sulle, ko sie haluat!
Semmosia evhäitä, ko sie tarttet.
Semmosia evhäitä, ko sulle on mahollista syyä.
Ja hyväksymisvoimia paljon päihväästi!
Hyväksymistä sen kanssa, jota et nyt saa, vaikka haluaisit.
Sietämiskykyä sen kanssa, jota saat ja jota et halunu.

Ilosin, kannustavin ja rakastavin
elämän myötäsin terhveisin Hilkka Laronia

Etusivulle!



Timantit liikkeellä

Minun hetkeni!

Mie maalasin minun hetkeni.
Maalasin kippojen pohjista loppuvärit paperille.
Ja hetikkö se kuva tuli näkösälle, heti tiesin.
Mie tiesin sen.
Heti tunnistin.
Siinä on minun hetkeni.
Minun mieleni maisema.

Sillonko taivas tummuu.
Kun pilvet kassaantuu taihvaalle.
Tiäthän sen hetken!
Taihvaanrannalta nousee pimeä pilvipeitto.
Se on minun hetkeni.
Se on puhas hetki.
Pyhä.

Ainako mie näen, että nyt maailma tummuu, mie herrään elloon.
Hetikö hoksaan, että taitaa alkaa satahmaan.
Heti ja samantien, mie niinko laskeudun siihen hetkeen.
Mulla elämä kirkastuu, ko taivas tummuu.

Se hetki, ko valoa on vähän enämpi ko pimmeyttä.
Kaikki pöllytys loppuu.
Näen, miten on.
Mittään muuttamatta.
Mittään parantelematta.

Saatan alkaa siivoahmaan.
Tai keksin sen viis hauskaa hommaa.
Hoksaan sen, mitä en koskaan muulosten hoksais.
Alkaa tapahtua sisäsesti ja ulkosesti.
Energinen, tekevä ja hoksaava Hilkka herrää henkkiin.
Olen paikalla.
Läsnä oleva ja toimiva Hilkka, joka luottaa elämään.

Heti paikalla, ko taihvaanranta tummuu.
Heti semmonen turvallinen olo.
Aivanko joku kaikkivoipanen lempeys täyttäs maailman.
Ja löytyy oikea tahti ja tempo.
Oikea tempo ja tahti yhessä oman elämän kans.
Itteni kans.
Tuntemukset ja tuntteet selkiytyy.
Ei liikaa eikä liian vähän mittään.
Se hetki on.
Elän ja toimin siinä hetkessä.
Ei muuta.

Niin ja joskus mie ruppeutan itteä.
Kuvittelen, että taivas taitaa olla tummumassa.
Kerron ittele, että kohta sattaa.
Sillonko en taho saaha jotaki hommaa tehtyä.
Ja toimii.
Aina toimii.
Vappaasti ja sovussa itteni ja maailman kans.

Sullekki, siis sulle rakas ihminen sinun hetkiä!
Sulle sinun omia hetkiä.
Sinun hetkiä sinun mielesi maailmasta!
Jos soppii ja haluat!
Suosittelen.

Rakastavin terveisin Hilkka Laronia

Etusivulle!



Ymmärryksen sydän!

Joka aamu on armo uus, sanoo iso kirja ja joka aamu päivänvalo lankeaa meidän kaikkien päälle. Tasavertaisesti hyvien ja pahojen päälle. Samalla valon kaltaisella valaisemisella, me voisimme elää koko elämämme.

Valolle kelpaa kaikki valaistavaksi. Entä kelpaako tämä elämä melle elettäväksi. Vai onko sanomista? Pari ehtoa ja muutama vaatimus tulee heti mieleen. Tiedämme niin paljon, miten olisimme hyviä, mitä ja miten asiat ja elämä pitäisi olla ja kaikki turhaan?

Jos sulla on oma oikea, pidä se. Jos sulla on sanomista, sano. Arviointi ja arvostelu on joka tapauksessa yksi vahingollisimmista opeista, mitä meille on opetettu. Meille on opetettu ja selitetty aivan liikaa. Meidät on harhaopetettu. Olemme hukanneet itsemme?

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa? Ei yhtä ainoaa täydellistä mittakeppiä, oppia, menetelmää, jeesusta eikä ihmistä.

Tule, rohkaise mielesi ja käy. Tule tähän ainutkertaiseen, koskaan enää takaisin palaamattomaan, ohikiitävään elämänhetkeen ja se on siinä! Tämä hetki on se elämä, joka meille ihmisille on annettu elettäväki.

Jokaikisestä elämäsi päivästä maksat päivän elämää. Älä, rakas ihminen, tuhlaa päivääkään elämästäsi odotusten ja pettymysten alttarille tai kaiken maailman vanhojen asioidenja käsitysten ja kritisoimisten kaatopaikoilla. Ala elää!

Elä hetkessä, mutta älä tarraa siihen kiinni. Elä vapaasti, älä ota kiinni. Älä jää kiinni mihinkään. Älä roiku turhissa harhoissa. Anna mennä, päästä irti, luovu hetki kerrallaan. Päästä menneestä irti, äläkä tulevaan kurkota, elä tässä ja nyt!

Anna itsesi pudota tähän hetkeen! Putoa omaan elämääsi ja anna itsesi pudota juuri sellaisena kuin olet! Parantelemalla ja muuttelemalla itseäsi pidät kiinni vanhasta, jo menneestä ja tulevasta emme paljoa voi tietää. Putoa tähän hetkeen juuri sellaisena kuin olet tällä hetkellä.

Koskaan ei ole myöhäistä ottaa oma elämä "omiin käsiin". Aina on uusi hetki edessä! Aina olemme uuden edessä. Mitähän alkas tapahtua, jos olisit joka hetki valmiina aloittamaan alusta? Uudistuisit? Päästäisit itsesi putoamaan elämään?

Elämä on tässä ja nyt. Kakki mitä tässä on, kuuluu elämään. Elämään kuuluu kaikki mitään siihen lisäämättä tai siitä pois ottamatta ja se kaikki tulee ja menee ja on ja sinä hengität ja se on se elämä.

Nyt ota, nouse ja näy!

Kirjoita luottamuksella ja ajattele, että minä ymmärrän sinua. Se ei ole tavanomaista, että joku hyväksyy sinut ja ymmärtää sinua. Minä hyväksyn sinut.

Kiitos sulle taas jo pelkästä olemassaolostasi! Sinun asioistasi ja hyvinvoinnistasi on kyse! Kiitos, että olet olemassa, elämälle iloinen, mahtava ja suloinen Kiitos!

...siis sinulla on hetki aikaa? Laske nyt vähän (sisäistä) katsettasi, siihen vähän lähemmäksi, alemmaksi vielä, sydämesi viereen, huomaatko siinä läpeensä kaikkivoivasti hyväksyvä asenne hymyilee sinulle. Se nyökkii sinulle. Huomaatko?

Nyt tällä asenteella kirjoita tästä ihan samantien kummempia päätäsi vaivaamatta siitä, mikä sinun mieltäsi just nyt vaivaa, jos siellä mielessä jokin vaivaa!

Etusivulle!




Kiitos sulle ja kiitos, että olet olemassa! Sinun asioistasi ja hyvinvoinnistasi on kyse ja ihanaa, että olet olemassa! Rakastavin ja iloisin terveisin Hilkka!

Ja tiedäthän, että omaa oloa voi hoitaa ja ideoissahan riittää, siis lähtee vaikka tästä:

  • Pese ikkunasi puhtaiksi. Ainutkertainen elämäsi on ansainnut puhtautta ja raikkautta. Kuka haluaa samppanjansa likaiseen lasiin.
  • Kanna ulos kaikki liiat tavarat, huonekalut, huonot muistot ja kaikki rikkinäiset ja iloinen menestys mahtuu sisään.
  • Vie pois masentavat, suruisat, mustanpuhuvat kuvat ja koriste-esineet, jotta kuulet, kun sydämesi laulaa.
  • Pysähdy ja kuuntele! Mikä äänimaailma! Kuule, kuinka sinä itse ja elämäsi ja elämäntyösi soivat.
  • Valot, värit, tuoksut! Siis hymyile autaallisesti vaikka ei yhtään hymyilyttäis!
  • Laita huoneet normaaleihin tehtäviinsä ja järjestä kalusteet mutkattomasti ja toimivasti.
  • Eikä sinussa eikä elämässäsi ole mitään vikaa! Ajattele! Olet hyvä, sopiva ja ihana. Kunnioita itseäsi, kannusta ja kiitä ja tule valmennukseeni! Ja kaikki sinun ehdoillasi ja sinua kuunnellen ja kannustaen.

Siis meneekö sulla liian lujaa? Tai onko elämäsi jumissa tai jotenkin ei vain suju? Tai mielessäsi kukkuu, että jotain pitäsi elämälle tehdä tai että jotain vois tehdä, niin silloinkin valmennukseni on paikallaan.

Voitko hyvin, loistatko ja kukoistaako perheesi tai firmasi? Valmennus on heikko ja huono sana sanana!? - kuten sanat yleensäkin, mutta kyse on siitä, että hukumme tähän nykymenoon ja unohdamme, mikä on tärkeintä. Tärkeintä on rakkaus. Havannoi, havahdu ja rakasta vielä kun voit!

Paljon sisältävä pikkukysymys: Hyväksytkö itsesi ja elämäsi? Kyse ei tietenkään ole siitä, hyväksytkö elämäsi/taloutesi/perheesi/firmasi tai miltä se ulkoisesti näyttää, vaan hyväksytkö elämäsi kaiken kaikkiaan tässä hetkessä täällä suuressa maailmassa!

Etusivulle!




Itse asia on se, minkä jo tiedät itsekin, ja minäkin tiedän, että sinäkin tiedät.

Rakasta, hengitä ja putoa! Se on sitä ihmisen vapautta. Rakastaa, hengittää ja pudota! Ravitseva elämä, taidollinen ongelmanratkaisukyky, luova elämisentaito, ilo, harmonia, vapaus, mielenrauha, menestys, luovuus, itsetuntemus ja onnistuminen löytyvät kyllä, mutta se ei ole aina helppoa ja se voi viedä aikaa, mutta löytyvät kyllä ja yhä uudestaan saat aloittaa alusta!

"Mikä sinusta tulee isona?" -leikki jatkuu ja jatkuu ja jatkuu läpi koko elämän. Kaikki muuttuu eikä sitä turvallisuuttaa, josta papit ja politiikot puhuvat, ole olemassa.

Sanat rikkovat muuttuvan kokonaisuuden nimeltään - todellisuus. Käsitteet harhauttavat! Oih, kun oivallat tämän, sinulla on aina kiinnostavaa ja hauskaa!

Kuljettu kartta, mitattu mitta, oikea oppi, hieno elämä harhauttavat meidät todellisuudesta ja oma elämä jää elämättä!

Tärkeilevä, teeskentelevä elämä jäykistää, kriittisyys silpoo, tyhjyyden tunne syö, tyytymättömyys puuduttaa ja elämätön elämä velkoo elävää sielua.

Elävä elämä on tässä hetkessä ja kaikki olemme täynnä vapautta ja rakkautta ja vapaa pudotus senkun jatkuu ja jatkuu. Kaikki tulee ja menee ja on ja sinä hengität ja siinä se on, se on se elämä.

Etusivulle!




Rakas ihminen, tervetuloa lukemaan tätä blogiani! Me ollaan siis timantteja! On kova homma himmentää ja hämärtää säihkettä? Se vie kuulkaa energiaa. Kyllä me jokainen sen tiedämme. Mutta nyt ja tästä lähtien me ollaan timantteja, joiden säihke näkyy pimeässäkin!

Meidät on tarkoitettu loistamaan ja liikkeelle. Meidän tulee kukin tavallamme vaalia, hoitaa, kultivoida kaikkea itsessämme ja ympärillämme. Elävää ja elotonta.

Olet arvokas, pyhä. Näe, koe ja tee elämästäsi itsesi arvoinen! Kriitikot, tuomarit ja arvostelijat ovat saaneet toisenlaiset tehtävät, meidän hommamme on elää. Elää!!!


Hilkka Anneli Laronian työ on ihmisenkokoista ja näköistä, selväpäistä kohtaamista.

Hilkka Laronia on lämmin, ymmärtäväinen ja viisas nainen. Hän ei ole niin puhelias kuin luulisit, vaan hän puhuu suoraan sydämestä. Hän ei ole koomikko eikä vitsikäs, vaan hän on mitä on ja erittäin elämäniloinen.

Hilkattarella, trallallaa, on yksinkertaisia, kohtaavia, tehokkaita, kepeitä, konkreettisia ja arjen pyhyydestä nousevia ehdotuksia, ratkaisuja ja tekoja myös sinun käyttöösi!?


Hilkka Laronia tarjoaa epätavanomaista, kuulevaa, joustavaa, hyväksyvää ja varmasti Sinua ilahduttavaa. Käytännön asioita ja arkisia, oikeasti ja helposti toteutettavia ajatuksia. Usein pieniä ja pelkistettyjä, mutta niin hämmästyttävän kestäviä ja toimivia.

Tapaako Hilkka Sinussa yhden niistä mestareista, jotka kukoistavat läheistensä ja elämänsä kanssa? Isojen ja pienten tehtävien ja tärkeyksien äärellä. Omalla tavallaan.

Vai oletko luiskahtanut elämäntieltäsi ja huolet, nalkutus, nurkuminen, kurjistelu, väsyminen suistavat hetki hetkeltä yhä kauemmaksi itsestäsi?

Samoiletko sekavalla huonon-olon-suolla? Valitat ja kärsit. Sisälläsi urputtavat ja kaikuvat jatkuvat syytösten ja itsesäälin äänet?

Rakas ihminen, älä uhraa kalliita ainutkertaisia hetkiäsi, elämääsi, itseäsi ja jopa läheisiäsi!


Ala elämään itsesi ja unelmiesi mittaista elämää!

Itsestä iloa. Työstä iloa. Kodista iloa. Lapsista iloa. Sinusta iloa läheisille, kodille, työkavereille ja ystäville. Siis omasta elämästä iloa - ja se on siinä!!!

Jos se ei ole siinä, löydät sen, jos haluat. Löydät ravintoa ja tasapainoa sekä kivun lievitystä, närästyksen poistoa, virtaa ja voimaa. Kaikki on jo sinussa. Sinussa on kaikkea. Sinussa itsessäsi on ratkaisu.

Sinulla on ratkaisu! Lähde löytöretkelle! Hyvä lähtöpaikka omalle löytöretkellesi on juuri tämä valmennus. Tervetuloa!

Tervehenkinen vaihtoehto aikuisten, lasten ja kotien ja firmojen pienille ja isoille kysymyksille!

Käytännön tekoja viemään Sinua siihen suuntaan, mihin itse haluat mennä. Itsesi tykö?

Ja tiedätkö, mikä on se ensimmäinen teko? Tule kysymään, minä kerron!


Kiitos, siis ihana, mahtava, suloinen ihminen, Kiitos Sinulle. Nyt loppu sykkyröinti ja uhrin urputtelu, vikinä ja valitus. Loppu selittely, syyttely, syyllisten etsiskely, murheiden muistelu ja elämänilon kampittelu, sillä kirjoitin juuri elämänpolkuni sinun polkusi rinnalle.

Me jatkamme tästä toisin eväin. Minä kirjoitin ja Sinä luit.

Etusivulle!




Kiitos sinulle, että tulit sivuilleni! Kiitos olemassaolostasi. Maailma ei olisi sitä mitä se on, ilman sinua tai minua. Ja Sinun elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on nyt kyse.

TUTKIMUSTULOS JA YHTEENVETO IHMISISTÄ, jotka ovat koskettaneet näitä sivujani:

1) Innostuu heti ja päättää perehtyä asiaan ja suurella luottamuksella varaa heti ajan ja tykkää hyötyneensä paljon ja hyvä niin.

2) Kiinnostuu ja päättää tulla ehkä joskus ja hyvä niin.

3) Tulee ja kertoo kaverille ja kaverikin tulee ja hyvä niin.

4) Suuttuu ja saan postia ja hyvä niin.

5) Pitää pörrönä ja nauraa ääneen, nauraa vaikka voisi itkeäkin, mutta valitsee naurun, koska tuntuu paremmalta nauraa ja hyvä niin.

6) Tutustuu objektiivisen kriittisesti ja päättää olla tulematta ja hyvä niin.

7) Käy kaikki 10 kertaa ja epäröi ja epäilee ja kyseenalaistaa kaiken koko ajan ja hyvä niin.

8) Ei välitä, ei ehdi, ei tohdi, ei viitsi, ei voi, ei saata eikä koskaan edes lue tänne asti ja hyvä niin.

9) Eläköön ihmisen vapaus elää elämäänsä ihan miten vain ja valita tai olla valitsematta ja hyvä niin.

10) Elämässä on kaikkea, pientä, keskikokoista ja suurta, iloa seuraa suru, valaistumista ahdistus ja yhä uudestaan niiden kesken ja niiden välillä muuttumaton muutoksen loputon elämänvirta ja hyvä niin.

On aika taas kiittää ja purjeet nostaa tällä suurella elämänmerellä kanssa teidän kaikkien ihmisten! Nähdään! Rakkaudella Hilkka Anneli Laronia

Etusivulle!




On kesä ja helle ja - elämä! Tervetuloa sie, rakas ihminen!

Kirjotan nyt sen, mistä tämä kaikki ihan alkuaan lähti. Siis valmennus. Se lähti siitä, että synty Unelma lehmä 15.10.2006 tai aikaisemmin jonakin sopivana päivänä!

No miepä muistelen sen homman! Minun unelmalla oli monta ossaa. Aivanko neljä jalkaa. (Neljä jalkaa niinko lehmällä.) Ja ne tullee julki jalka kerrallaan tai vähitelle tai vuorotelle. Niin minun unelma heti alusta, minun unelma on ko lehmä!

Son muhkea ihana unelma, siis Lehmäunelma ja sillä on päässä kaksi korvaa, suurta korvaa ja niillä korvilla se on kuullu ja kuulee kaiken mitä tarttee kuulla tämän lehmän tai unelman suhteen.

Ja kappas, niin se veti keuhkonsa täytteen ilmaa, ja autuaallisen hitaasti se puhaltaa sen ilman ulos siehraimistaan. Se hengittää.

Hengitys on tärkeintä. Se on se tärkein ja olleellisin! Unelman henki tekkee ensin vähän suoraa kuviota ja sitten se kihartuu hauskasti pieniksi keräsiksi eikä sen henki haise, ei se haise eikä löyhkää. Sen henki tuoksuu raikkaalle ko kevätkoivikko tai pakkasaamu!

Koko elikko hymyää olemassa olon riemua. Minun Unelma hymmyilee.

Sitte sillä on suora katse. Semmonen lehmän rauhallinen ja levollinen katanto. Eikä se kato niinko lehmä uutta navetan ovea, vaan tämä lehmä kattoo tummilla ja usko tai älä, sillä on syvälliset silmät ja se näkkee erityisen selkeästi ympärilleen.

Se kattoo ja siis selkeästi se näkkee varauksesttomasti, mittään pelkäämättä, mittään miksikkään muuttamatta. Se ymmärtää ja hyväksyy ja uskaltaa rohkeasti nähä, että miten se on tämän maailman kans.

No niin ja sitten sillä, minun Unelmalla on suuri pehmeä kauniin punanen, kerrassaan tyylikäs turpa ja hamuaa hellästi tämän maailman luomuhyvvää. Ja välillä Lehmäunelmani ammuu kurkun täydeltä elämäniloa tai kun on muuta tärkeää asiaa.

Lisäksi sen koivet pitävät se lujasti jalat maassa -lehmänä. Tämä lehmä, minun Unelma, ei lennä. Ei lennä, ei, se oli heti paljon kokenu ja elämää nähny ja otti niillä omilla kopukoilla koivillaan maasta niin lujasti kiinni, että se alko heti saamaan maasta elämänvoimaa.

Eikä tämän Unelman tartte ponnistaa eikä vääntää eikä vänggätä, vaan se voi hyvin ja menestyy ihan semmosenaan ja aina ja ikuisesti koko sen elämän ajan.

Sitten sen korvat on semmoset, että ne immee taivaalta viissautta ja koko Lehmäunelma ja kaikki aivan soi sopusointua maailman kanssa.

Sen mahan alla keinuvat ihanat tuotteliaat utareet ja häntä huiskii kaikki turhat kärpäset kauas pois.

Nyt Unelmalla on jo ikää niin paljon, että sen peräpäästä ei tule vasikoita eikä pikku-unelmia, vaan sieltä tullee pois kaikki tarpeeton, joita Unelma ei tartte. Eikä sitä tarpeetonta tartte sen itte luua, siis luoda, eikä lapioida, vaan sitä tarvittaan muualla täällä maailmassa.

Lehmäunelmani on suoraselkäinen ja hyväluinen lehmien lehmä! Se on täydellinen Unelma.

Ja tällä Suurella Unelmallani on ne neljää kuivaa, kovaa sorkkaa. Ja niin net sorkat lähti sitä aikoihnaan viehmään etteenpäin maailman kinttupolkuja valtateitä!!

Ja ne Lehmäunelmani koivet kantavat unelman hyvin ja juuri sinne minne sen kuuluu milloinkin kulkea ja mennä ja sillä on mahtavasti elämänvärinen paksu, koko unelmaa hyvin suojaava nahka.

Oho, meinas unohtua selittää -pää! MInun unelmalla on suuren suuri pää, niinko lehmällä ruukaa ollakki.

Ja Unelmalehmä kantaa komeasti päänsä, ko sillä on niin hyvinmuodostunut sulomuotoinen niska!!

No, siis sen pään sisällä on hyvät, siis aivan loistavat ja liikkuvasti myllertävät iloiset aivot, joiden ansioista Unelmalehmäni haistaa, maistaa, tajuaa ja toimii kuin unelma!

No niin vieläki yksi asia. Unelma on Kellokas! Se ei ole aikaansa edellä eikä jäljessä, se on tässä ajassa. Ja sen kaulassa kilkkaa kello ja sillä se hrättelee ja havahduttelee meitä ihmisiä.

Lempeästi myhäillen tämä minun Unelmalehmä kulkee eteenpäin. Se kulkee terveenä ja kauniina ja niin onnellisen näköisenä kuin Lehmäunelman vain ikinä voi kuvitella kulkevan!

Se siis kulkee omalla kestävällä ja elämänlait ymmärtävällä lyyli-tyylillään pitkin elämän kinttupolkuja ja niittyjen pientareita meidän kaikkien keskellä. Syö, märehtii ja tuottaa. Ja kaiken tarpeettoman huolehtii kauniisti uusiokäyttöön. Tuottaa sopivasti, ei pinnistä eikä ponnista eikä ainakkaan pakota. Se on lempeä ja äärettömän hyväksyvä kaiken kanssa!

Eikä se koskaan milloinkaan onnu, vaikka jaloista on näkösällä milloin mitkäkin. Se on joustava ja sen olemuksessa on kepeyttä ja keveyttä, vaikka se on iso ja suuri ja mahtava minun Lehmäunelmani. Se on tasapainoinen. Sen tasapaino on aivan ihmeellinen. Elämä on ihmeellistä.

Ja tämä tasapainoinen eikä ollenkaan omituisen näköinen Lehmäunelmani tulee elämään ja kulkemaan ja kukoistamaan juuri sopivan ajan! Ja kun aika on, se luopuu olemassa olostaan kivuttomasti ja muuttuu uusiksi ilmiöiksi täällä maailmassa.

Lehmäunelmani kuuluu menestyjiin ja onnistujiin, kuten me kaikki. Jokainen meistä on omansalainen onnistuja ja oman ainutlaatuisen ainutkertaisen elämänsä luoja, kokija ja kulkiaja!

Rakastavin, kunnioittavin, hyväksyvin, kannustavin ja iloisin terhveisin Hilkka Anneli Laronia Sinulle rakas lukijani mun!

Etusivulle!




Rakastavin terveisin Hilkka!


Kirjoitan tänne ja ihan sinua varten riemumielistä ja kannustavaa ja hyväksyvää blogia tässä kohdassa sivujani.

Tervetuloa ja nyt menee vain pkku tovi, että saan selville, miten se tapahtuu käytännössä, että tekstit on sulle luettavissa ja hauskaa todella, että itse tämän tänne laitan. Ja tuosta ymmärryksen sydämestä kirjoitan myöhemmin.

Tänne loppuun jätän nostalgisina muistoina nämä vanhat suositukset!

Mutta siis ihanaa elämää ja kohta nähdään ja sehän on se pääasia!

Tässä alla on ihania suosittelijoita, jotka jätän tänne ihan kunnioituksestani heitä kohtaan, kun halusivat kirjoittaa nuo tekstit julkistettavaksi! Kiitos rakhaat ihmiset!

"Hilkka on erinomainen konsultti! Hän kuunteli aina tarkasti, puhui suoraan, mutta ystävällisesti ja rohkaisevasti, ei ollenkaan osoittelevaan tai halveksivaan sävyyn.

Konsultaatiotilanteessa Hilkka oli hyvin myötätuntoinen ja ymmärtäväinen ja hän oli selkeä ja esitti asioita lämmöllä.

Minua ilahdutti sekin, että löysin myös pieniä, jokapäiväisiä asioita, joiden toteuttaminen ei vaadi suuria ponnistuksia ja joihin on helpompi käydä käsiksi.

Mukavalta tuntui tämän kaaoksen keskellä, että Hilkka näki hyviä ja onnistuneita ratkaisuja, joiden ääneen lausuminen paitsi tuntui hyvältä myös kiinnitytti niihin asioihin omankin huomion.

Ei löytynytkään siis ainoastaan pelkkiä epäkohtia!

Ja kirjallinen pikkuraportti oli todella hyvä. Siihen on hyvä aina palata."

TAINA
 

"Loit heti lämpimän, luotettavan kontaktin minuun. Suhtauduit niin luontevasti silloiseen kaaokseen ja sekamelskaan ja keskeneräisyyteen, että lopetin häpeämästä itseäni ja kotiani. Yleensä olen hävennyt päästää ketään kotiini.

Suunnittelit rakentavasti asioita yhdessä minun kanssani, että juuri minun mieltymykset saivat sijansa. Hyviä ideoita ja uusia näkökulmia annoit runsaasti ja tulikin tunne, että itse saan nyt sitten valita, onneksi!

Ja olit niin salliva, että oma luovuus pääsi todella esiin eikä tullut tunnetta että ventovieras ihminen siinä koettaa esittää mulle jotain............olenkin sellaiselle aikamoisen allerginen. Ideat jäivät siis elämään minussa ja niitä oli helppo toteuttaa.

Jäi tunne, että arvostit minua ja minun kotiani ja elämääni. Toit hyvän hengen mukanasi ja nostit tärkeäksi asiaksi itsessä ja elämässä ja omassa itsessä viihtymisen ja latautumisen merkityksen. Miten kaikki toisaan vaikuttaa omaan mieleen, jokaikinen pienikin yksityiskohta!

Se oli hienoa, ettei minun tarvinnut edes ajatella enää mitä olit neuvoja antanut, vaan kun reunasta aloitin uuden toteuttamisen, se sujui kuin tanssi............vetäisin vain prosessin käyntiin sinun tuuppaamana ja tulos on todella hyvä!

Ihana lisä oli se, kun tulit myös juhlistamaan syntymäpäivääni ja samalla uutta kotini ilmapiiriä ja toit silloinkin mukanasi sellaista hyväksyntää ja lämpöä sinne, että ystävänikin jäivät sinua kaipaamaan.

Kiitos Hilkka, olet upea energia-lähettiläs! Nyt viihdyn elämässäni ja saan tankattua itseeni energiaa ja nautin."

SAIJA
 

"Osasit olla lämpimästi ja minua arvostaen. Kaikki ajatukset ja ehdotukset olivat arvokkaita ja hyviä. Käytännön läheisiä. Ei mitään yliampuvaa vaan oikeita asioita.

Annoit aikaa keskustelulle ja suhteellisen rauhassa käytiin asioitani läpi, ehkä olisin odottanut sinulta hieman rohkeampaa otetta kun kerroit muutos ehdotuksiasi. Mutta loppuraportti jonka lähetit valaisi minulle koko jutun. Eli oli hyvä juttu.

Nyt siis vain pikkuhiljaa toteuttamaan, ja teenkin sitä ihan huomaamattanikin koko ajan.

Sinulla on lämmin ja hyvä asenne ihmisiin ja siihen mitä kulloinkin teet, joten sinua on helppo ja mukava kuunnella sekä sinulta pystyy kysymään. Sinua ei voi "vierastaa".

Osaat antaa ihmisille omaa tilaa ja aikaa. Sinulla on taito ymmärtää meitä kaikkia "tallaajia" joten ei tule sellainen vaikutelma että ehdottelet vaan, olet aidosti asiassa mukana. Kiitos sinulle!"

ANNELI




11.7.2015 IHANAA PALLAUTETTA

"ajatuksesi ovat häkellyttäviä suorastaan.
Elämän suuri leikki :) Wau.. Iso kiitollisuus elämälle Wau Wau..
Filosofiasi on haastava ja hieno..

Epäilenpä että voi olla vaikea löytää kanssaihmisiä jotka ymmärtävät syvemmmälle kuin pintaa tuosta rakkaudesta ja ilosta itse elämää ja sen ihmeitä kohtaan.

Ymmärrän että asia onkin juuri niin päin että filosofiasi on haastava ja vaikea juuri sen yksinkertaisuudessa.. Olla ja uskoa ja ymmärtää elämää lapsen tavoin..

Ymmärränköhän miten ajattelet??!"

- tuntematon


______________________________



Time/system Ajanvarauskalenterista poimintoja:

Elä niin kuin haluat!

Älä loukkaa itseäsi, anna muiden olla mitä on!

Älä kato liian pitkään hölmöilyjä!

Kepeästi
Jos varsinki on paha mieli
Tai olet hukassa!

Olhaan isompiako itte käsitämäkhään!

Jos äiti eijjois nuita runoja kirjottanu
Toivoisin, että oisin käsittäny itte tuon kaiken
Mutta minun ei tartte
Sie äiti tehit sen!

Elämä on ainoa mahollisuus
Jos et mene karkkuun!

Joka ei luota
Ei voi arvostaa!

Onkohan kelhään näin helppoa elämää
Ko mulla!

Toiset vaan kattoo
Että mitä sulle tapahtuu
Ei itku ole vaarallista

Me ollaan vain ihmisiä
Jokhainen!

Älä unoha unelmiasti
Pysy polulla!

Ihminen haluaa itte löytää
Ja hoksata
Jos on elossa
Jossei ole pysthyyn kuollu
Tai ropotti!

Kannettu vesi ei vieläkhään pysy kaivossa!



Etusivulle!