Eihän oiken mikhän asia kuulukhan mulle, mutta tarkotan hyvvää, välitän, olen sinun puolela, enkä kiillottaakseni kilpeäni enkä tarkota pyöriä sinun tontila, en taistella enkä voittaa mithän, hä, mitä?
En tarkota viisastella, olhan pöhlöjä kaikki, mutta päiväkirjan lisäksi, mie julistan, rukkoilen, siunaan kaikkea näillä sivuillani, somessa ja koko maailmassa, ihan vaan kaikila ihmisen oikeuksilla.
Ja nytki kirjotan ihan vaan höpisemisen ja sanomisen ilosta eikä mulla muita uskontoja olekhan, ko että kaikki eläväinen on pyhhää ja kunnioitettavvaa, ei sanat, ei teot eikä meän menetelmät ellää toeksi omia jumalallisia elämänlahjoja, vaan se syvin ja kauhnein kultaisin meissä ja kaikessa, hah, siis mitä?
Ihmetelhäämpä taas kaikkea, ootta huippuihmisiä.
- hilkkapien, 16.4.2019 klo 8:01 omassa toimistossa Oulussa!
Ja tähän liittyy seki, että minun äiti kuoli yhtäkkiä seisovilta jaloilta eikä kukhan ois osanu kuvitellakkaan, että son yhtäkkiä poissa. Siinä oli selviämistä ja siinä oistuin syvhään kokemukseen, että huomista ei oikeasti tiä kukhan. Aina voi olla se viiminen kertako näkkee jonku ihmisen.
Ehkä mullon semmoset tunnelukot tai siis vahvoista tunnekolhuistani ja rikkonaisuuestani johtuen heikko vaikeitten tuntteitten tai vihan tunnistus, mutten jaksa olla katkera yhtään kelheen.
En ees ossaa aatella, että jonku pitäs antteeksi pyytää multa mithän, mie en kanna asioita sillä lailla.
Siis mie toivon, että kaikki voitta hyvin ja elättä täyttä omannelaista päivää ja elämää semmosinako ootta ja se riittäkhöön teile ja kaikile, elämä on niin kaunis ja ihana taphaus ihan kaikesta huolimatta.
Ja ootta jokhainen kauhniitä, hyviä, täyellisiä, tarpheellisia, täälä tarvithan kaikenmoisia ötököitäki.
Ja olhan ihan tavalisia ihmisiä, vaikkoltas kuinka vammasia ja saihraita, kaikki vaivat mahtukhoon hyvällä tavalla jokhaisen omhaan elähmään.
Mullon ystäviä, jokka opettaa minua jatkuvasti näkehmään, kuinka ihminen on monipuolinen, sosiaalinen ja inhimillinen niin monela laila, vaikkois mikä historia tai naaman väri.
Nytko vielä älyäisin ja muistasin, mitä minun pitikhän sanoa, sanoiksi muotoilu jo vie sitä jotaki pientä aihiota, ehkä oivallusta pois siittä jostaki ja - tässä olhan - ei mithän asiaa!
Siis oot rakas ja paras, voi hyvin niinko sulle on mahollista on.
- hilkkapien
Oikeasti mullei ole mithän niinko ystäviä tai ystävää. Tai että kaikki ihmiset on ystäviäni, mutten tottavie halua kaikkien kans yhteistyötä. Joittenki kans en minkhäänlaista näkemistä tai kohtaamista.
Olen joskus hoksanu, ettei meilä oikeasti olekko tämä hetki ja se mitä siinä kunaki hetkenä on.
Jos hetkessä on joku ihminen, niin on.
Ei minun kuulu eikä tartte alkaa määritellä, että tuo on ystävä tai tuo ei ole.
Ystävyys on niinko rakkautta, ei pitäs vaatia toiselta mithän, ei leimata minkhäänlaiseksi. Semmosista tullee vain pettymyksiä. Tai siinä on vähän semmosta orjaksi ottamista, älä ikinä muutu -menttaliteettiä, semmostaki olen nähny ja kokenu.
Jos iloitten jokhaisesta hetkessä olevasta ihmissestä semmosenako hän on, se on hyvä ja riittää mulle.
Jee, eipä nyt maalailla enämpää, voikaa hyvin ystävät, niin siis virtuaaliystäväkki on mulle ystäviä, sen hetkenkö lukkee tätä taiko tykkäilee tai kommentoi oujee.
Niin ja jos joku ei halua olla ystäväni, seki soppii, oukei ja jee.
Voikaa hyvin ja rakastan teitä ja siis oot rakas.
- hilkkapien toimistossaan 19.2.2019 klo 7:49
_________
Sulla on aina se oma paikkasti.
Aina ja joka hetki
täälä maailmassa.
Ja elämä kertoo,
mitä sinun millonki
pittää tehä.
Tehe se.
Anna hyvän voimile mahollisuus.
Päästä selityksistästi irti.
Älä manipuloi sitä, mitä elämä kertoo
Älä pane elämällesti hanttiin.
Tee, luo, lapa ja nauti!
- Hilkka Laronia, Oulussa 21.2.2019 klo 8:29
Niin ja muuten multa kyselhään näistä kirjotuksista, siis paatta aina minun nimen alle, niin saatta kopioijja ja lainata niin paljonko haluatta! Heips ja hallaus tällä errää, rakastama itteä ja toisia ja jatkettaan! t. hilkkapien
Pelko on ymmärrettävää, kesyttämättömät menneisyyden kolhut itseään toistavia sähköiskuja ja kaikki kritiikki tappavaa myrkkyä, myös itsekritiikki.
Ratkaisu on siinä, että yhä uudestaan lakkaat pakenemasta omia tuntojasi. Lopetat itse itseltäsi piileskelyn, riisu naamiosi, poikkea yhdenmukaisilta teiltä ja tee rauha omien ajatustesi kanssa. Lue lissää täältä!
Klikkaa tästä viiminen valmennuspuhe!
hilkka@laronia.com
Perustin omat taidesivut: Taidelaronia!
Olen mukana: Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro
Ylös etusivulla tästä!
Twiittejä käyttäjältä @HilkkaLaronia
Ylös etusivulla tästä!
En tarkota viisastella, olhan pöhlöjä kaikki, mutta päiväkirjan lisäksi, mie julistan, rukkoilen, siunaan kaikkea näillä sivuillani, somessa ja koko maailmassa, ihan vaan kaikila ihmisen oikeuksilla.
Ja nytki kirjotan ihan vaan höpisemisen ja sanomisen ilosta eikä mulla muita uskontoja olekhan, ko että kaikki eläväinen on pyhhää ja kunnioitettavvaa, ei sanat, ei teot eikä meän menetelmät ellää toeksi omia jumalallisia elämänlahjoja, vaan se syvin ja kauhnein kultaisin meissä ja kaikessa, hah, siis mitä?
Ihmetelhäämpä taas kaikkea, ootta huippuihmisiä.
- hilkkapien, 16.4.2019 klo 8:01 omassa toimistossa Oulussa!
Kaikki hyvin!
En kaipaa kethän enkä paljon mithän, ko ohikiitävän hetken, vaikka sitä, että oisin saanu isän kans ihastella uuen vunukan syntymää niinko aloima märisseenkö tyttäreni, hänen lapsenlapsensa meni kihloihin, niin met aloima ilosta parkkuun.Ja tähän liittyy seki, että minun äiti kuoli yhtäkkiä seisovilta jaloilta eikä kukhan ois osanu kuvitellakkaan, että son yhtäkkiä poissa. Siinä oli selviämistä ja siinä oistuin syvhään kokemukseen, että huomista ei oikeasti tiä kukhan. Aina voi olla se viiminen kertako näkkee jonku ihmisen.
Ehkä mullon semmoset tunnelukot tai siis vahvoista tunnekolhuistani ja rikkonaisuuestani johtuen heikko vaikeitten tuntteitten tai vihan tunnistus, mutten jaksa olla katkera yhtään kelheen.
En ees ossaa aatella, että jonku pitäs antteeksi pyytää multa mithän, mie en kanna asioita sillä lailla.
Siis mie toivon, että kaikki voitta hyvin ja elättä täyttä omannelaista päivää ja elämää semmosinako ootta ja se riittäkhöön teile ja kaikile, elämä on niin kaunis ja ihana taphaus ihan kaikesta huolimatta.
Ja ootta jokhainen kauhniitä, hyviä, täyellisiä, tarpheellisia, täälä tarvithan kaikenmoisia ötököitäki.
Ja olhan ihan tavalisia ihmisiä, vaikkoltas kuinka vammasia ja saihraita, kaikki vaivat mahtukhoon hyvällä tavalla jokhaisen omhaan elähmään.
Mullon ystäviä, jokka opettaa minua jatkuvasti näkehmään, kuinka ihminen on monipuolinen, sosiaalinen ja inhimillinen niin monela laila, vaikkois mikä historia tai naaman väri.
Nytko vielä älyäisin ja muistasin, mitä minun pitikhän sanoa, sanoiksi muotoilu jo vie sitä jotaki pientä aihiota, ehkä oivallusta pois siittä jostaki ja - tässä olhan - ei mithän asiaa!
Siis oot rakas ja paras, voi hyvin niinko sulle on mahollista on.
- hilkkapien
Oot rakas!
Tuosta ystävyyestä minun onki pitäny kirjottaa, siis mitä siittä itte aattelen.Oikeasti mullei ole mithän niinko ystäviä tai ystävää. Tai että kaikki ihmiset on ystäviäni, mutten tottavie halua kaikkien kans yhteistyötä. Joittenki kans en minkhäänlaista näkemistä tai kohtaamista.
Olen joskus hoksanu, ettei meilä oikeasti olekko tämä hetki ja se mitä siinä kunaki hetkenä on.
Jos hetkessä on joku ihminen, niin on.
Ei minun kuulu eikä tartte alkaa määritellä, että tuo on ystävä tai tuo ei ole.
Ystävyys on niinko rakkautta, ei pitäs vaatia toiselta mithän, ei leimata minkhäänlaiseksi. Semmosista tullee vain pettymyksiä. Tai siinä on vähän semmosta orjaksi ottamista, älä ikinä muutu -menttaliteettiä, semmostaki olen nähny ja kokenu.
Jos iloitten jokhaisesta hetkessä olevasta ihmissestä semmosenako hän on, se on hyvä ja riittää mulle.
Jee, eipä nyt maalailla enämpää, voikaa hyvin ystävät, niin siis virtuaaliystäväkki on mulle ystäviä, sen hetkenkö lukkee tätä taiko tykkäilee tai kommentoi oujee.
Niin ja jos joku ei halua olla ystäväni, seki soppii, oukei ja jee.
Voikaa hyvin ja rakastan teitä ja siis oot rakas.
- hilkkapien toimistossaan 19.2.2019 klo 7:49
_________
Sulla on aina se oma paikkasti.
Aina ja joka hetki
täälä maailmassa.
Ja elämä kertoo,
mitä sinun millonki
pittää tehä.
Tehe se.
Anna hyvän voimile mahollisuus.
Päästä selityksistästi irti.
Älä manipuloi sitä, mitä elämä kertoo
Älä pane elämällesti hanttiin.
Tee, luo, lapa ja nauti!
- Hilkka Laronia, Oulussa 21.2.2019 klo 8:29
Lähtötasoni määritys näitten sivujen kans:
Heips rakhaat ihmiset, tännään 12.11.2018 uusin näitten sivujeni domainin viieksi (5) vueksi eli 12.11.2013 asti, aatelhaaankos hetki sitä, siis mitähän se seki tarkottaa, kuinkahan mulle käy, hä, mitä, seuraama tilannetta, nyt käy jännittäväksi, elämähän sen kertoo?Niin ja muuten multa kyselhään näistä kirjotuksista, siis paatta aina minun nimen alle, niin saatta kopioijja ja lainata niin paljonko haluatta! Heips ja hallaus tällä errää, rakastama itteä ja toisia ja jatkettaan! t. hilkkapien
Ihanaa ihmiset, ihanaa
Ilmiömäistä, valtaisaa, täysillä, täydellistä, kipeää ja ihanaa! Päästä itsesi irti, tyhmyydet ja omat perkeleesi saman tien. Lakkaa pidättelemästä itseäsi, unohda itsesi, mene itsesi ulkopuolelle! Äläkä kyttää, mitä muut sinusta ajattelevat tai miltä näytät. Anna palaa.Pelko on ymmärrettävää, kesyttämättömät menneisyyden kolhut itseään toistavia sähköiskuja ja kaikki kritiikki tappavaa myrkkyä, myös itsekritiikki.
Ratkaisu on siinä, että yhä uudestaan lakkaat pakenemasta omia tuntojasi. Lopetat itse itseltäsi piileskelyn, riisu naamiosi, poikkea yhdenmukaisilta teiltä ja tee rauha omien ajatustesi kanssa. Lue lissää täältä!
Klikkaa tästä viiminen valmennuspuhe!
hilkka@laronia.com
Perustin omat taidesivut: Taidelaronia!
Olen mukana: Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro
Ylös etusivulla tästä!
Twiittejä käyttäjältä @HilkkaLaronia
Ylös etusivulla tästä!