Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen


Timantit liikkeellä
Tässä kirjotan
omia tuntojani vain
että niin haikeaa
ko maailmassani yhä vähemmän
semmosia ihmisiä
jostaki lapsuuestani tai
nuoruuestani
jokka vaikka vielä muistas
isän, äitin ja Helenanki.

Enkä tarkota
entisten asioitten muistelemista
tai ihmisistä puhumista
vaan ettois yhteistä jotaki
elämisen aikaa,
jotenki, että selittelemättä
tai kyselemettä
on jotaki yhteistä historiaa
jaettua elämänaikaa.

Semmonen tuntuu lämpimältä.
Se on siis tunne.
Olo.

Olo on taas niinko Eeva Kilven sanoin
jotensaki näin
onko mulla rakkaita ihmisiä enämpi
kuolleissa vai elävissä.

Sillonko mummot ja äiti
samoina vuosina
jätti meät tähän maailhmaan
taaplaahmaan kukin ommaansa
sillon lähti läheltä
muitaki ihmisiä
nuoriaki
sillon tuli olo että
kaikki kuolee ja hätä että
täälolhaan tosiaan
hetki vain.

Onneksi mullon maailmassa vielä
monia ihmisiä, joile ei
taustoja tartte selostaa
ja voihan nuita selostaakki
ei siis kyse puhumisesta
vaan olosta...

Siis ihanaako ootta olemassa
rakastavia terhveisiä
t. hilkkapien!

- Hilkka Laronia 16.1.2019 klo 16:37




Ikihyvä ihminen on lähteny.

Keveästi maailmojen yli
ja saatteleeko sinua nyt
hellästi
pienet kauhniit tähet
sielä lumipilvien takana.

Keveää, vapahtavvaa matkaa
sinne toisenlaisten valojen
ja maailmojen sylhiin,
jonne edeltämenheekki on menny.

Lempeä osanottohallaukseni rakkaillesti!

Kiittäen, kunnioittaen ja teitä kaikkia ajatellen t.hilkkapien




Elämälle kiitosko mullon aina ollu ympärilläni ihmisiä, jokka tukkee ja auttaa minua.

Aina on löytyny kuulija ja tukija ja päänselvittämiskaveri.

Ei täyellisiä eikä ihmeellisiä, mutta välittäviä, kuuntelevia ja keskustelevia.

Lähheisimmät tärkeimpiä.

Ja sitte ketä vain vasthaantulijoita.

Ja tet kaikki ootta viishaita ja hienoja ihmisiä, minun postaukset eijjole kaikenkattavia näkemyksiäni eikä johonmukasia, mielen ailahuksia tai jumituksia, kohan kattelen niitä täälä niinko teitä vasten, teihin nojaten ja kuinka ussein olen saanu ihan käytännön neuvvoja.

Eläköön, siis kiitos ja nyt yritän löytää sille autopienelleni pesupaikkaa, kyllä se löytyy!

- hilkkapien 14.1.2019 klo 10:22




ihmettelen, kuinka Jumalaki armossaan
soppii mulle, vaikka jo Jeesuksen kans
en tajua mithän, mutta kuinka joku virsi tai laulu
aivanko käärii koko pienen maailmani arhmoon
ja sannoo, kaikki hyvin hilkkapien ❤

11.1.2019 klo 9:03




Kirkko ei muuten vieläkhään nouata maallisia lakeja niinko paavi 1520 sano, kuninkhaat ei kirkkoa määräile, ja Suomessaki evlut kirkolla on vieläki omat lait ja sanktiot omile työntekijöille?

Muutenki ko aattelen vaikka tuota Mika Waltarin Mikael Karvajalka -kirjaa, niin en tajua nykystenkhään piispojen enkä kirkkoherrojen hommaa, papit tajuaisin niinko ihmisten apuna ja tukena ihmisten kans.

Ihan sama muutenki, luenko ikivanhoja tarinoita vai kuuntelenko ration Ykkösaamua tässä ja nyt, että onko mikhään tai mikä on muuttunu, kovin alkheellisia, ykssilmäsiä, manipuloivia, taistelevia paksupäitä olhan vieläki.

Vakavalla äänellä oiken porukalla mässäihlään puolipotaskaa koko maailmankaikkeuen tottuutena.

No hei, älä hilkkapieni hosu, pikkuhiljaa ihmiskunta kehittyy, uskossie vaan ihmiskunnan suuhreen syähmeen ja jatkettaampa tästä kaverit!

- Hilkka Laronia 14.1.2019




Lähtötasoni määritys näitten sivujen kans:

Heips rakhaat ihmiset, tännään 12.11.2018 uusin näitten sivujeni domainin viieksi (5) vueksi eli 12.11.2013 asti, aatelhaaankos hetki sitä, siis mitähän se seki tarkottaa, kuinkahan mulle käy, hä, mitä, seuraama tilannetta, nyt käy jännittäväksi, elämähän sen kertoo?

Niin ja muuten multa kyselhään näistä kirjotuksista, siis paatta aina minun nimen alle, niin saatta kopioijja ja lainata niin paljonko haluatta! Heips ja hallaus tällä errää, rakastama itteä ja toisia ja jatkettaan! t. hilkkapien

Ihanaa ihmiset, ihanaa

Ilmiömäistä, valtaisaa, täysillä, täydellistä, kipeää ja ihanaa! Päästä itsesi irti, tyhmyydet ja omat perkeleesi saman tien. Lakkaa pidättelemästä itseäsi, unohda itsesi, mene itsesi ulkopuolelle! Äläkä kyttää, mitä muut sinusta ajattelevat tai miltä näytät. Anna palaa.

Pelko on ymmärrettävää, kesyttämättömät menneisyyden kolhut itseään toistavia sähköiskuja ja kaikki kritiikki tappavaa myrkkyä, myös itsekritiikki.

Ratkaisu on siinä, että yhä uudestaan lakkaat pakenemasta omia tuntojasi. Lopetat itse itseltäsi piileskelyn, riisu naamiosi, poikkea yhdenmukaisilta teiltä ja tee rauha omien ajatustesi kanssa. Lue lissää täältä!

Klikkaa tästä viiminen valmennuspuhe!


Timantit liikkeellä hilkka@laronia.com



Perustin omat taidesivut: Taidelaronia!

Olen mukana: Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro

Ylös etusivulla tästä!






Ylös etusivulla tästä!