Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen


Timantit liikkeellä

Olin ikärasisti

Olen ollu ikärasisti enkä hoksanu vastako yhteinen ystävämme sano, ettei se, että son niin vanha oikeuta ilkeytteen eikä ylemmyyentuntosseen epäkohteliaisuutteen.

Siis kuinka siton sokea omile kuvioille, mie tosiaan itte olin alentuva ja aattelin, että vanhemmiten meistä tullee huonojen piirtteittemme(?) uhreja ja varsinkiko vanhana olhan huonossa olossa ja sillonhan molhan huonoimmillamme.

Jee, elämä on oppimista ja hoksailua eikä piä nukahtaa ittensä kans.

Eikä piä aliarvioijja toisen ihmisen kykyä oppia ja kehittyä. vaikkois kuinka vanha tai mitä vain, semmonen on varsinaista ylimielisyyttä ja jumalaksi alkamista, höh.

Tai ei, luin jostaki, kuinka teini-ikänen ei voi aivojensa takia tehä itte päätöksiä ja olla viisas, koska ei voikko sen aivot kehittyy siltä osin vielä yli 20-vuotiaana!!! Mutta vanha ihminen ei ole teini, jee, mikä oivallus.

No nukkukaa hyvin aamu-untanne ja heräkkää raikkaina lumoavvaan uutheen viikkoon, suojelhaan hyvvää ja iloittaan elämästä ja omasta keskeneräisyyestämme ja hämmästelhään kasvun kohinaako oivallama tai opima jotaki.

No vielä, siis se, että päästää ihmisistä ja asioista ja kaikesta irti on järkyttävän iso asia ja sillon vasta se kohina alkaaki, siis ko on villi ja vappaa, ei huutava eikä riehuva, vaan villi ja vappaa elämänsä, oman elämänsä eessä.

Jumaloikaa ommaa elämää, suojelkaa sitä niinko suojelhaan liito-oraviaki siis, jumaloikaa elämää, mutta älkää jumaloiko huonoja tapojanne ja menetelmiänne ellää, sano Olavi Tähtelä tai joku viisas opettajani elämäni varrella.

Hyvinvointia, rentoutta, tsehovilaista tunnelmaa, henggittämistä, vaikutteet saapuvat, päivä on alkunu, heips ja hallaus, pus pus.

- hilkkapösilöpien omassa toimistossa 29.7.2019 klo 6:56

Ps. Enkä tarkota, että minun pitäs alkaa jotenki opettaan tätä, jota kohtelin ikärasistisesti, en sitä tarkota, sehän vastaa käytöksestään itte, mutta sillä on vaikutusta, jos mie koen hillititöntä tasa-arvoa sen kans ja suhtauvun niinko tasa-arvosesti ja kohtaavasti enkä niinko vähä-älysseen, jess. t. sama pösilöpien





Elävät ja kuohleeni

Onse tämä ihmisen pää, tai puhumpa omasta päästäni, ihmeellinen hökötys ja siis mieli tarkemmin sanoen, aattelen tuotako mielessä yhtä lailla niin elävätkö kuohleekki.

Minun äitihän on kuollu siis kymmeniä vuosia sitte ja jotenki nyt kaverit puhuhneet omista äiteistään ja siittäkö äitiä ei ennää ole. Ja kuinka sitte on itte isovanhempana.

Kyllähän non parasta nuot läpit, omat ja kaikki läpit, parasta kaikile läpeile.

Ja sitte nuot vunukat, net täyttää koko syämmen ja mielen hetikkö juolahtaakkaan miehleen, sitä niin toivos niile vahvaminäsyyttä ja täyttä elämää ihan kaikkihneen

Nojoo, siis asiaan nyt, siitton niin kauanko minun äiti on kuollu, ettei se oiken mitenkhän tule miehleen suhteessa nuihin vunukoihin. Muttako vähänkhän pysähyn, tiän, kuinka seki ois iloinu vaikka läppien touhuista.

Ja muuten ois ollu feispuukissa heti paikallako tämä alko, sehän ois nykki, jos elläis, 83v ja jossois eläny ja ollu tolpilhaan, niin kuinka hauska ihminen sois ollu täälä.

Siinoisima olheet helisemässä sen kans, sois touhunu täälä kaikki maholliset ja ois ottanu kantaa ja varhmaan saanu bännejä. Se puolusti aina heikompia ja oli rohkea ja valosa ja ilosa.

Olikhan mulla siis joku ajatus, niin joo, siis kuinka net poismenheet on mielessä ja mie ainaki voisin vaikka kuinka porista niitten kans, mutteihän sitä jouvva, häätyy tehä kaikkea muutakiko porista tuonpuoleisten kans, mutta mikä ilo ja voimavara se kuiteski on. Siittäki vois novelleja tehä, eikös vain.

Haa, ei mithän valmista tullu tästäkhän, huomenta rakhaat kaverit, ootta niin ihania, rakastan teitä kaikkia, joitaki ihmettelen enämpikö toisia, mutta se kertoo enämpi minustako teistä

Rakastavin kunnioittavin kuuntelevin kannustavin ja kiittävin aamuajatuksin tälle ja tuolle puolen ajan

t. hilkkapien 14. heinäkuuta kello 8.46





Pikku-Hilkka

Miehän tykkään, etteipä minun elämä tartte salhaisuuksia, että kaiken voin kirjottaa vaikka omale fb-seinäle ja nämät sivuthan on minun päiväkirja, mitähän maailmattuja mie aloin selittään.

Laitoin nimekseni feispuukkiin Pikku-Hilkka Laronia ja son täyttä terapiaa mulla, emmähän nyt sitte kysele, mitä on terapia, en tiä, se kuulostaa vaan hyvältä tähän.

Laitoin Pikku-Hilkka, että toimiva vastuullinen aikunen minussa pyssyy kurssissa eli lohuttaa, huolehtii, kantaa, paapoo, kannustaa, rohkasee, kuuntelee, ymmärtää minussa helposti aktivoituvvaa yksinäistä, surullista, ulkopuolista, säikähtänyttä, häpeävvää, kukhan ei rakasta -lasta.

Ja vaikka just twitterissä sano yks, että nykyhjään ei saa sanoa, että on tyytyväinen, koska son yhtäkö ettei välittäs toisista ihmisistä ja maailman asioista.

Mutta oikeastihan son toistappäin, joka voi huonosti, ei kykene välittään muista!

No siis hoivatakseni ja huomioidakseni Pikku-Hilkkaa ittessäni laitoin sen tänne nimekseni, että MUISTASIN KUUNNELLA PIKKU-HILKKAA ITTESSÄNI JA TAJUAN SYVÄSTI OLEVANI jako siis jos oikeasti tarkistan miehän tykkään, että moon

- rakastettu
- itsenäinen
- suojattu
- hyväksytty
- turvassa
- leikkisä
- ilonen
- spnttaani
- koen yhteyttä muihin ihmissiin
- arvostettu
- minua kuunnelhaan
- minut nähhään jne.


Hahahhahaaa joopa joo, no ittehään sitä häätyy kuunnella ensteksi ja ymmärtää ja hyväksyä.

Olen muuten tosi ilonenko minun ympärillä on niin monia viishaita ja kunnioitettavia ihmisiä, joilta saan pallautetta ihan siisteissä paketeissa, pieninä paketteina, son tärkeää, että lähe laukhoon kovin kauas ulale eli väährään eli väärää polkua.

No höh, siis Pikku-Hilkka on nyt hyvä tuossa ja kiitos fb ja kaikki maailman kaveritko saan touhuta tämmösiä, ootta rakhaita ja maailman parhhaita 8. heinäkuuta kello 12.06



Kunnioittava tervehys kivulle!

Kaikki tuntteet ja kivut on meissä ittessä.
Nei ole maailmassa vaan non meissä ittessämme.
Ja tuntteemme on meän tuki ja turva.
ittele ja toisile.

Tuntteet kertoo, mitä meissä on.
Mitä olema kokenu.
Miltä nyt tuntuu.

Haavat on meän tietoarkisto.
Haavottuneisuutemme on meissä.
Haavat ja tuntteet on viissaus meissä.

Kunnioita totuudellisesti haavojasti ja tuntteitasti.
Ihmisillä ympärillämme on omat tuntheensa.
Oma viissautensa itte kullaki.

Ole rauhassa viisas.
Elä oman viissautesti varassa.
Sitä iloa ja vahvuutta et löyä muualta.

- Hilkka Laronia, 15.5.2019 klo 9.31


Sivujen alkuun tästä!




Ihanaa ihmiset, ihanaa

Ilmiömäistä, valtaisaa, täysillä, täydellistä, kipeää ja ihanaa! Päästä itsesi irti, tyhmyydet ja omat perkeleesi saman tien. Lakkaa pidättelemästä itseäsi, unohda itsesi, mene itsesi ulkopuolelle! Äläkä kyttää, mitä muut sinusta ajattelevat tai miltä näytät. Anna palaa.

Pelko on ymmärrettävää, kesyttämättömät menneisyyden kolhut itseään toistavia sähköiskuja ja kaikki kritiikki tappavaa myrkkyä, myös itsekritiikki.

Ratkaisu on siinä, että yhä uudestaan lakkaat pakenemasta omia tuntojasi. Lopetat itse itseltäsi piileskelyn, riisu naamiosi, poikkea yhdenmukaisilta teiltä ja tee rauha omien ajatustesi kanssa. Lue lissää täältä!


Timantit liikkeellä hilkka@laronia.com



Perustin omat taidesivut: Taidelaronia!

Olen mukana: Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro

Sivujen alkuun tästä!






Uusi lähtötasoni määritys näitten sivujeni kans nyt 12.11.2018:

Uusin näitten sivujeni domainin viieksi (5) vueksi eli 12.11.2023 asti, aatelhaaankos hetki sitä, siis mitähän se seki tarkottaa, kuinkahan mulle käy, hä, mitä, seuraama tilannetta, nyt käy jännittäväksi, elämähän sen kertoo?

Niin ja muuten multa kyselhään näistä kirjotuksista, siis paatta aina minun nimen alle, niin saatta kopioijja ja lainata niin paljonko haluatta! Heips ja hallaus tällä errää, rakastama itteä ja toisia ja jatkettaan!

t. hilkkapien

Sivujen alkuun tästä!